Lausunto

U-kirjeluonnos vihreistä väittämistä EU/617/2023

27.06.2023

EU8 kilpailukykyjaosto 
EU14 metsäjaosto  
EU18 maatalous- ja elintarvikejaosto 
EU23 ympäristöjaosto 

MTK kiittää mahdollisuudesta kommentoida U-kirjettä tässä vaiheessa valmistelua. MTK katsoo, että vihreitä väitteitä koskevalla direktiivillä on hyvä tavoite parantaa sitä, että kuluttajat saavat oikeaa ja läpinäkyvää tietoa tuotteiden ympäristövaikutuksista ja voivat luottaa saamaansa tietoon. MTK ei ole kuitenkaan täysin vakuuttunut, että tämä toteutuu ehdotuksen mukaisella direktiivillä. 
 

Perustelutekstiosuus 

Komission esityksessä soveltamisalan ulkopuolelle suljettaisiin EU:n ympäristömerkki sekä ympäristöväittämät ja ympäristömerkit, joista säädetään voimassa olevassa EU:n lainsäädännössä eli mm. luomutuotanto.  

Valtioneuvoston kannanotossa ei ole kuitenkaan avattu esityksen linjausta luonnonmukaiseen tuotantoon, mutta tämä on tärkeä asia nostaa esiin. Kun luomutuotantoon liittyy eräitä ympäristöön vaikuttavia vaatimuksia, mutta niitä ei arvioida samalla tavalla kuin nyt väittämiin liittyvässä direktiiviehdotuksessa esitetään. Oletamme kuitenkin, että direktiivin väittämien osalta luomutuotteita käsitellään samaan tapaan kuin muitakin vastaavia tavanomaisia tuotteita. Muussa tapauksessa luomutuotteissa ei saisi esittää monelle tärkeitä ympäristöväittämiä lainkaan.  

Mikroyritysten (alle 10 työntekijää) ja yritysten, joiden liikevaihto on alle 2 milj. euroa sulkeminen pois velvoittavan menettelyn piiristä on yleisesti käytetty menettely EU:n vastuullisuuslainsäädännössä. Direktiivillä on kuitenkin käytännössä vaikutusta myös pieniin toimijoihin. Ympäristöväittämät tulee perustua tutkittuun tietoon ja niissä on otettava huomioon tuotteen olennaiset ympäristövaikutukset sen koko elinkaaren aikana. Elinkaaristen vaikutusten arvioiminen tarkoittaa, että tuotantotietoa tulee monissa tapauksissa saada myös pienemmiltä toimijoilta, mm. alkutuotannolta. Maa- ja metsätalouden osalta tietojen tuottaminen aiheuttaa kustannuksia tai voi olla jopa kynnys markkinoille pääsemiseen eli ei voida puhua enää vapaaehtoisuudesta.  Lisäksi sääntelyn tulee huomioida myös lisääntyvän tiedon tuottamisen vaikutukset elintarvikeketjun neuvotteluvoiman epätasaisen jakautumisen näkökulmasta. Mahdollisesti lisääntyvät raportointivelvollisuudet eivät saa kohdistua alkutuottajien liikesalaisuuksiksi luokiteltaviin tietoihin tai kasvattaa neuvotteluvoiman epätasaista jakautumista elintarvikeketjussa. 

Alkutuotannon osalta toissijaisen tiedon merkitys on tärkeä. Kaikkea ei voida käytännössä mitata tilakohtaisesti, jolloin erityisesti tutkimuksen tuottaman ja väittämissä hyödynnettävän toissijaisen tiedon tason tulee vastata tieteellisen vertaisarvioinnin tasoa ja viranomaisvalvonnan tuottama informaatio on tärkeä osa todentamisen perusteita. Toisaalta tukeutuminen muuhun lainsäädäntöön on tärkeä osa kokonaisuutta. Maatalouden osalta on tärkeää katsoa, miten kustannustehokkaasti voidaan tuottaa tietoa vihreiden väittämien taustaksi yhteisen maatalouspolitiikan kansallisen CAP-strategian kautta. 

Ympäristöön liittyvät väittämät ovat monessa tapauksessa paikallisista oloista riippuvia asioita, jolloin paikallisilla viranomaisilla on tärkeä rooli kriteerien muodostamisessa. Kuten esityksessä todetaan, tarvitaan yhteisön tasoista koordinointia ja yhteistä laskentamallia, jotta väittämät ovat yhteismitallisia, vaikka ne on sovitettu paikallisiin ympäristöoloihin. 

Lisäksi MTK ihmettelee esitettyjä kustannuksia ja pitää niitä merkittävästi aliarvioituna. Pelkästään konsulttiyrityksen yhden työtunnin hinta voi olla 500 euroa, jolla komissio arvelee kattavan jo yksinkertaisen väitteen todentamiskustannukset. Elinkaariseen analyysiin perustuvat ympäristöjalanjälkilaskelmat vaativat runsaasti tiedon hankintaa ja laskentaa, mikäli ne tehdään tuotekohtaisesti aitoja taustatietoja (ei tilastoja) käyttäen. Mikäli ne maksaisivat vain 8000 euroa, olisi niitä hankittu varmasti jo paljon nykyistä enemmän. Lisäksi kustannuksia aiheuttaa säännöllinen auditointi.  

Ulkoisen auditoinnin kiertoaika on mitoitettava tuotteen tuottamisen kiertoon ja prosessien muutokseen. Esimerkiksi kuluttajatuotteiden metsäraaka-aineen osalta vaatimus viiden vuoden välein tehtävästä auditoinnista on ylimittainen vaatimus. Tässä kohdassa pitää myös kansalliselle viranomaiselle antaa mahdollisuus sovittaa sektorikohtaisesti perusteltavissa tapauksissa.   
 

MTK:n esitykset valtioneuvoston kannan täsmentämiseksi 

Valtioneuvosto pitää direktiiviehdotuksen tavoitteita yleisesti ottaen hyvinä ja kannatettavina. Direktiivi toisi selkeyttä ja yhtenäisyyttä vihreiden väittämien laskentaperusteisiin, todentamiseen ja esittämiseen sekä ehkäisisi ennalta harhaanjohtavaa markkinointia. Direktiivi myös tukee Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa sekä kiertotalouden toimintasuunnitelmassa asetettua tavoitetta merkittävästi vähentää EU:ssa käytettyjen tuotteiden ympäristöjalanjälkeä ja edistää EU:n ilmastoneutraaliustavoitetta vuoteen 2050 mennessä. 

Valtioneuvosto korostaa, että neuvottelujen kuluessa on varmistettava ehdotuksen yhteensopivuus ja johdonmukaisuus niin sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiiviin kuin vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin (COM/2022/143 final) kanssa. Samoin on varmistettava yhteensopivuus kestävyysraportointia koskevan direktiivin (2022/2464/ EU) kanssa. 

Keskeinen kysymys on sääntelyn vaikuttavuus. Mikroyritykset, joita Suomessa on suuri osa yrityksistä, on rajattu ehdotuksen suoran soveltamisalan ulkopuolelle. Monella sektorilla tärkeitä ympäristövaikutuksia syntyy hankintaketjussa, jolloin myös monet mikroyritykset ja alkutuottajat joutuvat raportoinnin piiriin markkinoidessaan tuotteita velvoitteiden piirissä oleville yrityksille.  Lisäksi laaja valikoima tuotteita ja palveluita, jotka jo ovat säänneltyjä muun lainsäädännön piirissä, eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan. Lisäksi yritykset saattavat jättää väittämät pois kustannussyistä, mikä vaikeuttaa lisää tuotteiden vertailtavuutta. Jatkoneuvotteluissa vaikuttavuutta olisi edelleen arvioitava. 

Valtioneuvosto katsoo, että neuvotteluissa tulee arvioida ehdotettujen ohjauskeinojen vaikutuksia direktiiviehdotuksen soveltamisalan piiriin kuuluvien yritysten toimintaan sen varmistamiseksi, että ehdotetuilla keinoilla on tavoiteltu vaikutus. Hyvä esimerkki haasteista on luonnonmukaisen tuotannon jättämien vihreiden väittämien ulkopuolelle. Valtioneuvoston arvion mukaan on epävarmaa, miten yritykset reagoivat sääntelyyn ja ryhtyvätkö ne mahdollisesti välttelemään perusteltuja ympäristöväittämiä, vaikka tuote olisi ympäristön kannalta hyvä. 

Direktiiviehdotus tarkoittaisi uusia viranomaistehtäviä väittämien valvomiseksi ja raportoimiseksi sekä valitusten käsittelemiseksi. Jäsenvaltioiden tulisi myös ottaa käyttöön sopivia keinoja tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä direktiivin vaatimusten noudattamisessa. Sertifiointipalvelut ovat tärkeä keino vähentää hallinnollista taakkaa. Todentamisessa auditointitiheys on määritettävä paikallisesti. Esimerkiksi metsien ilmastotaksonomian auditoinnissa auditointitiheys on 10 vuotta. Tätä voidaankin pitää perusteltuna tiheytenä myös vihreiden väittämien lainsäädännössä, sillä auditoinnin tulisi olla yhdenmukainen muun EU-lainsäädännön, kuten taksonomia-asetuksen, kanssa. Sertifioinnin osalta on hyväksyttävä myös ryhmäauditoinnit, jotka vähentävät hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Valtioneuvosto pitää tärkeänä varmistaa ehdotuksen jatkovalmistelussa, että direktiivin toimenpiteet tuottaisivat lisäarvoa, eivätkä aiheuta suhteetonta hallinnollista taakkaa ja kustannuksia.   

Valtioneuvosto katsoo, että viranomaisten toimivaltuuksia sekä oikeussuojakeinoja koskevien direktiiviehdotuksen säännösten laajuutta, tarpeellisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta tulee arvioida tarkoin neuvottelujen kuluessa. Kansallisilla viranomaisilla tulee säilyä mahdollisuus päättää valvonnan ja resurssien kohdentamisesta.  

Hallinnollisten seuraamusten tarpeellisuutta ja oikeasuhtaisuutta on arvioitava neuvottelujen kuluessa. Ehdotuksen sisältämään takavarikointiin hallinnollisen seuraamuksen lajina tulee suhtautua kielteisesti. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että seuraamuksia koskevissa säännöksissä tulisi säilyttää riittävä kansallinen liikkumavara.  

Valtioneuvosto korostaa, että on tärkeää asettaa vaatimukset ympäristömerkintäjärjestelmille, ja suhtautuu varauksella siihen, että kansalliset ISO14024 standardin mukaiset alueelliset ja kansalliset ympäristömerkit ovat direktiivin soveltamisalassa, mutta EU-ympäristömerkintäjärjestelmä on jätetty direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tärkeää on, että komissio pystyy tuottamaan ekvivalenssipalvelua sertifikaateille todentaakseen, mitkä olemassa olevat merkinnät riittävät kriteereiltään väittämän todentamiseen. ISO-järjestelmä tulisi jättää soveltamisalan ulkopuolelle, koska sen toiminnan luonne on ei-kuluttajapinnan todentamisessa. 

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että ilmastoväittämien käytöstä säädetään riittävällä tarkkuudella. Erityisesti ilmastoyksiköiden (kompensaatioiden) käyttöä koskevista väittämistä tulisi säätää niin, että yksiköiden käytön vaikutus ilmastoon käy ilmi ymmärrettävästi ja läpinäkyvästi. 

Valtioneuvosto suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti siihen, että komissio voi antaa tarkempia säädöksiä liittyen ympäristöväittämien perustelemiseen ja niistä viestimiseen. On todennäköistä, että jatkossa säännöllisesti toteutettava arviointi osoittaa, että tarkentaville säädöksille on tarvetta. Valtioneuvosto näkee tärkeäksi sidosryhmien ja teollisuuden osallistamisen komission säädösten valmisteluun. 

Valtioneuvosto tarkentaa kantojaan ehdotukseen neuvotteluiden edetessä. 

Helsinki 27.6.2023 

Juha Ruippo
Johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet 

aiheet: mtk, eu, lausunto, vihreät väittämät, green claims