Lausunto

Lausunto koskien työryhmämietintöä arkeologista kulttuuriperintöä koskevan lainsäädännön uudistamisesta

15.02.2024

Opetus- ja kulttuuriministeriö

MTK kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä siitä, että olemme päässeet osallistumaan ohjausryhmän työhön.

MTK:n mielestä on erittäin kiitettävää, että mietinnössä on nimenomaisesti otettu korostetusti huomioon perusoikeudet ja niiden toteutuminen lainsäädännössä. Muinaismuistolaki on vanhentunut monin osin ja se on jäänyt huomattavasti jälkeen suomalaisessa perusoikeuskehityksessä. MTK pitää nyt mietinnössä esitettyä lakiluonnosta selvänä parannuksena maanomistajien omaisuuden suojaan verrattuna nyt voimassa olevaan muinaismuistolakiin.

Esitetyssä luonnoksessa maanomistajien oikeusasemaa parantuu selkeämpien ja kattavampien korvauspykälien sekä päivitettyjen prosessuaalisten oikeuksien kautta. Lisäksi maanomistajan informointia parantava tietovaranto on erittäin tervetullut lisä.

MTK kuitenkin haluaa kiinnittää huomioita seuraaviin yksittäisiin kohtiin uudistuksessa:

60 § Vastuu eräistä kajoamislupaan liittyvistä toimista

Tämän pykäläehdotuksen toisessa momentissa on, että valtio kustantaa tutkimukset ja toimenpiteet, jotka tehdään kajoamislupaa varten, jos kajoamislupa koskee pientä ja yksityishenkilön omaan käyttöä varten toteutettavaa hanketta. Tämä ehdotus olisi poikkeus pykälän ensimmäisessä momentissa esitettyyn pääsääntöön, jonka mukaan kajoamisluvan hakija itse maksaa lupaan tarvittavat tutkimukset ja selvitykset.

MTK esittää, että toisen momentin poikkeuksen piiriin otettaisiin mukaan myös sellaiset kajoamisluvat ja ne selvitykset, jotka tehdään maa- tai metsätalouden sekä niiden liitännäiselinkeinojen hanketta varten.

Maatalousyrittäjät ovat lähestulkoon aina yhden ihmisen tai perheen muodostamia elinkeinoharjoittajia, jotka ovat taloudellisesti verrattavissa yksityiseen henkilöön. Monilla maatalousyrittäjillä heidän elinkeinotoimintansa kannattavuus on heikkoa ja hallitusohjelmassa on linjattu, ettei maataloustoimijoihin kohdisteta uusia maksuja. Lisäksi maatalouden piirissä voi olla haastavaa erotella, että onko hanke maataloutta varten vai yksityiselämää varten. Maatalousyrittäjien yksityinen elämä ja elinkeinotoiminta ovat hyvin toisiinsa kietoutuneita, koska he useasti asuvat samalla kiinteistöllä kuin missä he harjoittavat elinkeinotoimintaansa.

Metsänomistajissa on enemmän vaihtelevuutta, mutta määräenemmistö metsänomistajista ovat yksityisiä henkilöitä, jotka ovat verotuksesta johtuvista syistä hankkineet y-tunnuksen eli siis taloudellisesti rinnastettavissa yksityiseen henkilöön.

Käytännössä siis maa- ja metsätalousyrittäjät ovat siis taloudelliselta asemaltaan verrattavissa yksityishenkilöön ja siten olisi kyseisen 60.2 § edustaman kohtuullisuusnäkökannan mukaista, että maa- ja metsätalouden tai niiden liitännäiselinkeinojen pienissä hankkeissa vastuun kustannuksista olisi suoraan lain perusteella valtion vastuulla. Tämä olisi myös linjassa esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslain 137 § kanssa, jossa säädetään suunnittelutarveratkaisuista ja siitä, että maa- ja metsätalouden tai sen liitännäiselinkeinoja varten rakennettavaa lisärakennus ei tarvitse suunnittelutarveratkaisua.

MTK ehdottaa, että 60.2 § lisätään valtion vastaavan myös maa- ja metsätalouden sekä sen liitännäiselinkeinojen pienten hankkeiden tutkimusten ja toimenpiteiden kustannuksista. MTK lisäksi ehdottaa, että tulevassa lainsäädännössä tai perusteluissa selvennetään sitä, että miten näitä kustannuksia ja niiden jakamista koskevaan päätökseen voi hakea muutosta.

47 §, 48 § ja 58 §: Kaavoitus, ennakkoratkaisu ja niitä koskevat pykäläehdotukset

Kyseisissä pykälissä ehdotetaan muun muassa sitä, että kaavoituksen laatijan tulisi selvittää vaatiiko kaavan toteuttaminen kajoamista rauhoitettuun arkeologiseen jäännökseen ja sitten sen perusteella kaavan laatija voisi hakea ennakkopäätöstä kajoamisesta. 58.4 § ehdotuksessa on puolestaan se, miten korvataan kajoamislupahakemuksen hylkääminen, jos kohteesta on ennakkoratkaisu.

MTK:n kanta on, että kaavoitusta koskevat kohdat tulisi poistaa mahdollisesta lakiesityksestä.

Kaavoituksessa on nykyisellään kaikilla kaavatasoilla velvollisuus viranomaisneuvotteluille kaavavalmistelussa (maankäyttö- ja rakennusasetuksen 11 §, 18 § ja 26 §). Tällöin museoviranomaista kuullaan ja se voi esittää kantansa kaavoitettavalla alueella oleviin kohteisiin. Muinaismuistot/arkeologiset kohteet pyritään huomioimaan kaavoituksessa. Mikäli kaavanmukaisessa rakentamisessa tulisi tilanne, jossa oltaisiin kajoamassa muinaismuistoon/arkeologiseen kohteeseen, niin siihen luonnollisesti pitää hakea kajoamislupaa.

Nyt ehdotetut muutokset eivät tuo mitään lisää vallitsevaan tilanteeseen, sillä muinaismuistot/arkeologiset kohteet huomioidaan jo maankäyttö- ja rakennuslain/alueidenkäyttölain mukaisessa toiminnassa eikä perusteluista käy selville miten nyt ehdotetut pykälät konkreettisesti parantaisivat arkeologisten kohteiden suojelua tai niiden huomioimista kaavoituksessa. Ehdotetut pykälät saattaisivat jopa pahimmillaan sotkea kaavan laatimisprosessia lisäämällä ainoastaan arkeologisia kohteita koskevaa erikoissääntelyä, jollaista ei ole muista suojeltavista arvoista. Ei ole tarkoituksenmukaista asettaa kaavoittajille uusia tehtäviä maankäyttö- ja rakennuslain/alueidenkäyttölain ulkopuolella, kuten ei myöskään ole yhden asia nostaminen erilliseksi lisävaateeksi kaavoituksessa. Kaiken kaikkiaan ehdotetut pykälät istuvat erittäin huonosti maankäyttö- ja rakennuslain/alueidenkäyttölain systematiikkaan.

Pykäläehdotukset ja niiden perustelut ovat itsessään tällä hetkellä puutteellisia. Esimerkiksi ennakkopäätöksestä ei ole muutoksenhakupykäliä eikä mistään käy ilmi mitä sitten tapahtuu, jos ennakkopäätöstä ei ole haettu tai jos ennakkopäätös on yli 5 vuotta vanha. Kenellä on korvausvelvollisuus silloin? Tai mitä, jos kaava jää toteutumatta, mutta ennakkoratkaisu on tehty? Nyt ehdotetut pykälät häivyttävät kaavoituksen vastuutahoja ja siten viranomaisten vastuuta ja korvausvelvollisuutta aiheutetusta maankäytön rajoituksesta. Nämä puutteet oleellisesti heikentävät maanomistajan eli todennäköisen kajoamisluvan hakijan asemaa ja perustusoikeuksia. Selkeämpää olisi, jos arkeologisia kohteita käsiteltäisiin kuten nyt muinaismuistoja: Museovirasto tms vastuuviranomainen osallistuu viranomaisneuvotteluun ja sen perusteella kaavoittaja pyrkii huomioimaan arkeologiset kohteet kaavoituksessa. Mikäli museovirasto olisi tyytymätön kaavoitukseen, se voisi valittaa kaavasta. Jos kaavan perusteella ollaan toteuttamassa hanketta, joka voisi vaikuttaa arkeologiseen kohteeseen, niin tulee asiassa hankkeen vetäjän toteuttaa asianmukaiset tutkimukset ja hakea kajoamislupaa. Museovirasto voi sitten tehdä juuri nimenomaiseen hankkeeseen perustuvan arvion kajoamisluvasta. Korvaukset maksettaisiin, mikäli kajoamislupa hylättäisiin ja se aiheuttaisi huomattavaa haittaa. Kaavoituksen määräykset huomioitaisiin korvauksista päätettäessä.

Jenni Hunnakko
Ympäristöjuristi

Leena Kristeri
Elinvoimajohtaja

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

aiheet: mtk, lausunto, arkeologia, kulttuuriperintö