Lausunto

Suomen meriympäristön tila 2024 -arvio

26.02.2024

Ympäristöministeriö Varsinais-Suomen ELY-keskus

Kuultavana on merenhoitosuunnitelman ensimmäinen osa ”Suomen meriympäristön tila 2024”. Lausuntomme koskee nettisivuilla esitettyä varsinaista kuulemisaineistoa sekä ympäristötavoitteiden tarkistamista koskevaa tausta-asiakirjaa, joka on tarpeen nettisivujen sisällön ymmärtämisen kannalta.

Meriluonnon tila

Kaudelle 2024–2030 ympäristötavoitteita esitetään uudistettavaksi mm. luonnonsuojelun osalta. MTK haluaa edistää vapaaehtoista suojelualueiden lisäämistä ja ennallistamista. Näin ollen MTK tukee sitä, että em. toimet kohdennetaan merellisen monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmille/keskeisimmille alueille ja että tiukan suojelun alueet sisältävät arvokkaimmat/herkimmät meriluonnon monimuotoisuuden alueet. Sen sijaan MTK pitää ongelmallisena %- tavoitteiden asettamista ja suhtautuu niiden osalta kriittisesti alatavoitteisiin LUONTO1, LUONTO5 ja LUONTO6. MTK:n kriittisen suhtautumisen syynä on halu varmistaa eri linjausten yhdenmukaisuus ja kokonaisvaikutusten hallinta, ei itse luonnon monimuotoisuuden edistämisen yleinen pyrkimys.

Tausta-asiakirjassa todetaan, että luonnonsuojeluun liittyvät ympäristötavoitteet huomioivat monikansallisen Kunming-Montreal-ympäristösopimuksen, EU:n ennallistamisasetuksen ja EU:n biodiversiteettistrategian. MTK muistuttaa, että sekä globaalissa että EU-tasoisessa strategiassa suojelutavoitteet ovat eri maille yhteisiä eli ne eivät koske yksittäisiä maita. Se, miten Suomi omalta osaltaan näihin kansainvälisiin tavoitteisiin vastaa, määritellään Suomen biodiversiteettistrategiassa ja EU:n biodiversiteettistrategian toimeenpanoa koskevissa Suomen sitoumuksissa. Molempien linjausten valmistelu on kesken. Viimeksi näkemässämme Suomen biodiversiteettistrategian luonnoksessa ei esitetä tiettyä %-tavoitetta suojelupinta-alalle Suomessa, joten sellainen ei ole mielekäs myöskään merenhoitosuunnitelmassa. Ennallistamisasetuksesta ei ole vielä tehty EU:ssa päätöstä, joten siitä ei voi toistaiseksi johtaa kirjauksia merenhoitosuunnitelmaan. Luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden, joita eri prosesseissa valmistellaan ja päätetään, tulee olla keskenään yhdenmukaisia ja kokonaisvaikutukset tulee esim. rahoitustarpeiden osalta arvioida. Koska Suomen biodiversiteettipolitiikkaa keskeisimmin määrittävät asiakirjat eivät ole valmiita ja koska merenhoidon tavoitteiden tulee lopulta olla niiden kanssa linjassa, ei ole perusteltua esittää tarkkoja %-määräisiä tavoitteita, vaan todeta viittauksenomaisesti, että tavoitteet asetetaan muissa valmistelussa olevissa asiakirjoissa. Lisäksi MTK muistuttaa, että nykyinen hallitusohjelma (s. 130) ei myöskään tue tämäntyyppisiä määrällisiä tavoitteita: ”Kokonaispinta-alaan perustuvat suojelutavoitteet eivät ole tarkoituksenmukaisia, vaan luonnonsuojelu on kohdennettava suojeluarvoltaan parhaimpiin kohteisiin.”

Ihmisen vaikutus meren tilaan

Meriympäristö ei kaikilta osin ole vielä hyvässä tilassa, ja laajin heikentävä vaikutus on ravinnekuormituksen aiheuttamalla rehevöitymisellä. Kuulemisaineistossa todettaan, että ”valuma-alueelta tuleva ravinnekuormitus ei ole osoittanut merkkejä vähenemisestä ja siksi toimenpiteiden tulisikin pureutua maa- ja metsätalouden rakenteellisiin haasteisiin”. Lisäksi todetaan: ”Jokien tuoma ravinnekuormitus ei ole laskenut 2000-luvulla, mikä ennustaa, että rehevöityminen ei tule parantumaan ilman maankäytön muutoksia valuma-alueella.” Mitä tarkoitetaan rakenteellisilla haasteilla tai maankäytön muutoksilla tässä yhteydessä? Asiakirjassa on syytä avata tätä, jolloin asiaan pystyy myös ottamaan kantaa. Tällaisina ne jäävät heitoiksi, jotka ovat tarpeen poistaa asiakirjasta.

Maatalouden ravinnekuormituksen yhtenä indikaattorina todetaan olevan peltomaan ravinnetaso, joka ei ole typen tai fosforin osalta vähentynyt Suomessa vuodesta 2010. Tausta-asiakirjassa ravinnekuormituksen indikaattorina mainitaan kuitenkin mittaustulokset ja VEMALA-mallinnus. Jos halutaan seurata ravinteiden muutosta peltomaassa, on seurantaan sopiva indikaattori ns. viljavuusfosforin pitoisuuden muutos. Liukoisen typen määrä peltomaassa vaihtelee runsaasti vuoden eri aikoina, joten sen seurannasta ei ole merenhoidon tavoitteiden toteutumisen seurannassa hyötyä. Kokonaistypen määrä maassa riippuu taas voimakkaasti maan orgaanisen aineen määrästä. Yhtenä mahdollisuutena on lisäksi typpi- ja fosforitaseissa tapahtuva muutosten seuranta.

MTK tukee maa- ja metsätaloutta koskevaa uudistettua alatavoitetta: RAV1: Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon ravinnekuormitus vähenee (Merenpohjan elinympäristöjen tila). Rehevöityminen-alasivulla uudistettu alatavoite on kuitenkin muodossa: ”RAV1: Maa- ja metsätalouden ravinnekuormitus vähenee alla olevan "Ravinnekuormituksen vähennystarpeet.xlsx" taulukon mukaisesti ja turvetuotannon kuormitus vähenee yleisesti.” Taulukossa on esitetty maa- ja metsätaloudelle merialueittain typen ja fosforin tonnimääräiset vähennystarpeet eli tavoitteeseen tuodaan mukaan määrällinen tavoite.

Taustaraportissa todetaan, että absoluuttisiin ja suhteellisiin kuormituslukuihin sisältyy epävarmuutta, erityisesti hajakuormituksessa, sisäisissä ravinnevarastoissa ja merivirtojen kuljettamissa ainemäärissä. Fosfori- ja typpikuormitukselle on asetettu kuormituskatot v. 2018, mutta myöhemmin niihin on todettu sisältyvän huomattavaa epävarmuutta ja ne pitää määritellä uudelleen. Tietopohjaa on kartutettu VN TEAS KATOT -hankkeessa, mutta tietoa ei saatu riittävästi kattojen luotettavaa uudelleenmäärittelyä varten. MTK ihmettelee, että siitä huolimatta on päädytty asettamaan väliaikaiset kuormituksen kokonaisvähennystavoitteet KATOT-hankkeen tuloksiin tukeutuen. Lopulliset kuormituskatot kerrotaan asetettavan, kun tietoa on riittävästi. Väliaikaisten kattojen asettaminen hämmentää tarpeettomasti toimijoita. MTK katsoo, että päästökattoja ja niistä johdettuja määrällisiä vähennystarpeita ei tule asettaa nyt. Tässä vaiheessa riittää yleinen päästöjen vähentämistarpeen korostaminen.

Meren sisäinen ravinnevarasto saattaa olla merkittävä ravinteiden lähde, joka ylläpitää rehevöitynyttä tilaa. Vaikka ulkoisen kuormituksen vähentäminen on tärkeää myös sisäinen kuormituksen hillitsemiseksi, on tarpeen edelleen tutkia mahdollisuuksia vähentää meressä jo olevien ravinteiden aiheuttamaa rehevöitymistä. Voidaan myös kysyä, onko ylipäätään mahdollista pahoin rehevöityneillä merialueilla päästä meren hyvään tilaan pelkästään ulkoista kuormitusta vähentämällä. Myös tätä olisi hyvä pohtia tarkemmin nyt kuultavana olevassa asiakirjassa.

Materiaalissa on tuotu esiin monia ravinnekuormituslähteitä. John Nurmisen Säätiö on raportoinut lannoitteiden lastauksen yhteydessä tapahtuvasta ravinteiden päätymisestä mereen. Pahimmillaan typpeä voi päätyä Itämereen yhdestä lannoitesatamasta vuosittain yhtä paljon kuin keskisuuren suomalaisen kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Mihin päästösektoriin nämä päästöt luetaan ko. asiakirjassa? Myös näiden päästöjen vähentämiselle on tarpeen asettaa tavoite.

Merialueen käyttö ja siitä syntyvät vaikutukset

Asiakirjassa todetaan, että erityisesti kaupallinen kalastus, metsästys ja turismi hyötyvät suoraan meriympäristön hyvästä tilasta ja kansalaiset arvostavat hyvin voivaa Itämerta. Mallinnettujen arvioiden mukaan meriympäristön hyvä tila tuottaisi vajaan 500 milj. euron vuotuisen kokonaishyödyn. Kaikille tekijöille ei ole kuitenkaan määritettävissä suoraan rahallista arvoa, jolloin hyödynnetään mm. kuluttajien maksuhalukkuuskyselyitä. MTK suhtautuu kriittisesti tämän tyyppisiin kyselyihin. Kyselyissä on helppo kertoa olevansa valmis maksamaan toimista Itämeren tilan parantamiseksi ja virkistyskäyttömahdollisuuksien paranemisesta, kun käytännössä tätä ei kuitenkaan joudu maksamaan.

MTK haluaa olla edistämässä Itämeren tilan parantamista. Tästä aiheutuu kuitenkin kustannuksia. MTK katsoo, että asiakirjassa olisi tarpeen esittää kokonaishyötyä tarkempi kustannus-hyötyanalyysi.

Lopuksi

Monissa kohdin asiakirjaa on todettu, että eri kuormitustekijöihin ja indikaattoreihin liittyy epävarmuuksia. Aineiston tarkentamiseksi on laadukkaan tutkimuksen ja seurannan määrää lisättävä nykyisestä. Eri toimijoille asetettavien tavoitteiden tulee pohjautua luotettavaan tietoon.

Kuultavana oleva aineisto on tutustuttavana vain verkossa jaettuna usealle alasivulle ja niiden alasivuille. Pelkästään tiedonjakamiseen rakenne olisi toimiva, mutta lausunnon antajan kannalta olisi ollut parempi, että alasivuja olisi ollut vähemmän. Nettisivuilla on esitetty kattavasti aineistoa, mutta joiltakin osin olisi ollut tarpeen kiinnittää kuvioiden laatuun enemmän huomiota. Esimerkiksi pylväskaaviot meriympäristön tilan muuttumisesta eri kuvaajien osalta ovat vaikeaselkoisia. Vaikeaselkoisuutta lisää kuvien huono resoluutio.

Tausta-asiakirjan roskaantumiseen liittyvässä osassa todetaan ”Jätevedenpuhdistamot itsessään eivät ole lähde, vaan kulkeutumisväylä sekä teollisuuden että yhdyskuntien tuottamille jätevesille, joiden mukana virtaa myös mikroroskaa ja mikromuoveja.” Lause itsessään on totta, mutta onko se tarpeen, koska moniin muihinkin kohtiin voitaisiin lisätä vastaava huomautus. Jätevesilietteiden peltokäytössä mikromuoveja päätyy peltoon ja edelleen vesiin. Yllä olevaan perustuen maataloutta ei siis pidä pitää roskien lähteenä. Sama pätee ravinteisiin. Kaikki kuormitus on viime kädessä kuluttajalähtöistä; joko suoraan tai eri sektoreilta, jotka tuottavat kuluttajille erilaisia hyödykkeitä tai hyödykkeiden tuottamiseen tarvittavia tuotantopanoksia. Kuormitus on jyvitetty eri sektoreille, jota kuormituksen vähentämistä pystytään paremmin kohdentamaan.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

Airi Kulmala
asiantuntija, ympäristö

Leena Kristeri
elinvoimajohtaja

aiheet: mtk, lausunto, ympäristöministeriö, meriympäristö, varsinais-suomi, ely-keskus