Terve maaperä on monien tekijöiden summa

Takaisin Terve maaperä on monien tekijöiden summa

Uutinen – Maaseudun edunvalvonta

Terve maaperä on monien tekijöiden summa

30.10.2023

Viime heinäkuussa julkaistulla maaperän terveyden seurantaa koskevalla EU-direktiivillä halutaan harmonisoida toimia ja toimenpiteitä, joilla voidaan seurata ja ylläpitää maaperän hyvää laatua, sekä tarvittaessa parantaa maaperän terveyttä. Tavoitteista on helppo olla samaa mieltä: terve maaperä on keskeisessä roolissa ratkaistaessa monia ympäristöhaasteita, edistettäessä ihmisten hyvinvointia ja globaalia ruokaturvaa.

aaperän seuranta on tarkoitus käynnistää neljän vuoden kuluessa, ja se tullaan toistamaan viiden vuoden välein. Keskeisiä seurattavia mittareita ovat mm. maaperän orgaanisen hiilen määrä, vedenpidätyskyky sekä pohjamaan tiivistyminen. Osa komission ehdottamista muista mittareista eli indikaattoreista huomioi vain heikosti Suomen maaperän erityispiirteet ja maaperän historian. Ne eivät myöskään kaikki sovellu metsämaan indikaattoreiksi, ja voivat sisältää tulosten tulkinnan osalta suuria epävarmuustekijöitä.

Seurantaa toteutetaan jäsenmaissa maanhoitoalueittain, joiden määrittely tullee tapahtumaan erikseen kussakin jäsenvaltiossa. MTK on painottanut eri lausunnoissaan olemassa olevien kansallisten maaperän seurantajärjestelmien hyödyntämistä. Näin seuranta voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti, huomioida kansalliset erityispiirteet ja välttää päällekkäisten seurantajärjestelmien rakentumista. MTK onkin esittänyt vahvaa kritiikkiä direktiivissä esitettyyn delegoitujen säädösten antovaltuuteen, mikä todennäköisesti edesauttaisi monimutkaisen ja paljon kustannuksia aiheuttavan seurantajärjestelmän luomista koko EU:n alueelle.

Direktiivin suurin haaste liittyy ns. one out – all out -periaatteeseen. Direktiivin mukaan yhdenkin indikaattorin poikkeama annetuista raja-arvoista johtaisi automaattisesti tulkintaan maaperän huonosta tilasta. Terveen maaperän määritelmä on monimutkainen kokonaisuus, eikä yhden yksittäisen indikaattorin antama tulos kerro koko totuutta maaperän kunnosta. Erityisen huonosti tämä tulkinta sopii Suomen olosuhteisiin. Yksittäisten indikaattoreiden tarkastelu on sinällään tärkeää, jotta tarvittavat toimenpiteet maaperän laadun parantamiseksi voidaan kohdentaa oikein.

Direktiiviin on sisällytetty joukko kestävän maaperän hoidon vaatimuksia. Osa ehdotetuista toimenpiteistä on hyvin tulkinnanvaraisia tai jopa kyseenalaisia, ja tiukasti tulkittuina saattavat jopa vaarantaa pelto- ja metsämaan kasvukunnon ylläpidon. Esimerkiksi perinteisten perusmuokkausmenetelmien (kyntö, auraus, mätästys) tiukka kategorisointi aiheuttaa monia ongelmia maaperän tuottokyvylle.

Indikaattoreihin liittyvää Euroopan laajuista kehitystyötä tarvitaan. Maaperän kuntoa koskevasta varmennetusta tutkimustiedosta on edelleen pulaa useassa EU:n jäsenvaltiossa. Direktiivillä on myös vahvat rajapinnat ilmasto- ja luonnon monimuotoisuustavoitteisiin, erityisesti maaperän hiilensidontaan ja -varastointiin.

Direktiiviehdotus ei komission arvion mukaan koskisi omaisuuden käyttöä. Se saattaisi kuitenkin antaa toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuuden pyytää pääsyä maanomistajan omistamalle maalle maaperän terveyden seurannan toteuttamiseksi. Tästä syystä on huolehdittava, ettei perustuslain mukaista omaisuudensuojaa heikennetä eikä maanomistajien omistus- ja hallintaoikeuksia heille kuuluvien maa-alueiden dataan saa vaarantaa.

Datan keruussa tulee hyödyntää olemassa olevia kansallisia mittausmenetelmiä. Seurannan ja datan keruun kustannusten ei tule suoraan tai välillisesti päätyä maanomistajien maksettaviksi. On hyvä ottaa huomioon, että niin Suomessa kuin EU:ssa on suunnitteilla ja käytössä jo nyt useita sertifiointijärjestelmiä, joissa huomioidaan maaperän kunto. Siksi päällekkäisiin ja uusiin järjestelmiin tulee suhtautua varauksella.