Lausunto

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi rajavartiolain muuttamisesta (Asianro: VN/9938/2022)

30.05.2022

Sisäministeriö

MTK kiittää mahdollisuudesta esittää näkemyksensä asiassa. MTK toteaa asiasta seuraavaa:

Erityisesti rajavartiolain ehdotettu uusi pykälä 39a § Omaisuuden luovutusvelvollisuus ja palveluiden suoritusvelvollisuus ei ole velvollisuuden kohteen osalta riittävä. Vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies voisi esityksen mukaan ilmeisen itsenäisesti tehdä haltuunotto-/pakkopalvelupäätöksen, mikä on erittäin poikkeuksellista julkisen vallan delegointia hallintotasolle. Pykälässä olisi asiallista todeta, että haltuunotto- tai suoritusvelvollisuus lakkaa tai se pitää lakkauttaa viipymättä tarpeen poistuttua. Esitys jättää epäselväksi, että miten tällainen poikkeustila ylipäätään lakkaisi, tarvitsisiko se uudelleen luutnantin päätöksen asiasta, vai onko päätös lähtökohtaisesti määräaikainen. Rajavartiomiehellä tarkoitetaan laissa rajavartiolaitoksen hallinnosta 15§:n mukaista rajavartiolaitoksen virkamiestä. Lain perusteluissa olisi hyvä selkeyttää, miten toimivaltuus suhteutuu reservistä palvelukseen käskettyjen asevelvollisten osalta.

Kiinteän omaisuuden haltuunoton osalta pitää viitata lunastuslain mukaiseen täyteen korvaukseen (sis. kohde-, haitta- ja vahingonkorvaukset). Nyt esityksessä menee terminologia jokseenkin ristiin, kun puhutaan sekä käyvästä hinnasta ja täydestä korvauksesta. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että PL 15 § täyden korvauksen vaatimus täyttyy lähtökohtaisesti ainakin silloin, kun korvauksen osalta viitataan lunastuslain korvausperusteisiin. Lausunnolla olevassa esityksessä kuitenkin puhutaan ”täydestä korvauksesta”, jolloin viittauksen puuttuminen synnyttää epäselvyyden siitä, tarkoitetaanko tällä samaa kuin PL 15§:ssä ja lunastuslaissa. Ehdotuksessa puhutaan ”omaisuudelle aiheutuneen” vahingon korvaamisesta, mutta lunastuslain mukaan korvattavana vahinkona voi ja pitää tulla korvattavaksi myös esimerkiksi tulonmenetykset, kuten menetykset elinkeinotoiminnassa. Viittaussäännös voisi yhtä lailla olla lakiin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Kyseisessä laissa korvauksien osalta (vanha ns. puolustuspakkolunastuslaki) varmistetaan omaisuuden menettäjälle kalleimman käyvän hinnan mukainen täysi korvaus, mikä on lunastuslain täyden korvauksen periaatetta astetta korkeampi. Kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen osalta olisi johdonmukaista, että rajavartiolaitoksen toiminnasta korvattaisiin samoin perustein kuin puolustusvoimien toiminnasta.

Esityksen viimeistelyssä tulee huomioida myös tiedonantoon liittyvät yksityiskohdat. Pakkotoimen kohteena olevaan maanomistajaan tai yrittäjään tulee viipymättä olla yhteydessä, kun tilanne sen sallii.

MTK pitää esitystä tarpeellisena sekä kiireellisenä. Omaisuuden suojan osalta esitetty ei kuitenkaan vaikuta viimeistellyltä eikä se noudattele normaalia pakkolunastus- ja käytönrajoitusoikeutta Suomessa.

Erityisesti rajavartiolain ehdotettu uusi pykälä 39a § Omaisuuden luovutusvelvollisuus ja palveluiden suoritusvelvollisuus ei ole velvollisuuden kohteen osalta riittävä. Vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies voisi esityksen mukaan ilmeisen itsenäisesti tehdä haltuunotto-/pakkopalvelupäätöksen, mikä on erittäin poikkeuksellista julkisen vallan delegointia hallintotasolle. Pykälässä olisi asiallista todeta, että haltuunotto- tai suoritusvelvollisuus lakkaa tai se pitää lakkauttaa viipymättä tarpeen poistuttua. Esitys jättää epäselväksi, että miten tällainen poikkeustila ylipäätään lakkaisi, tarvitsisiko se uudelleen luutnantin päätöksen asiasta, vai onko päätös lähtökohtaisesti määräaikainen. Rajavartiomiehellä tarkoitetaan laissa rajavartiolaitoksen hallinnosta 15§:n mukaista rajavartiolaitoksen virkamiestä. Lain perusteluissa olisi hyvä selkeyttää, miten toimivaltuus suhteutuu reservistä palvelukseen käskettyjen asevelvollisten osalta.

Kiinteän omaisuuden haltuunoton osalta pitää viitata lunastuslain mukaiseen täyteen korvaukseen (sis. kohde-, haitta- ja vahingonkorvaukset). Nyt esityksessä menee terminologia jokseenkin ristiin, kun puhutaan sekä käyvästä hinnasta ja täydestä korvauksesta. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että PL 15 § täyden korvauksen vaatimus täyttyy lähtökohtaisesti ainakin silloin, kun korvauksen osalta viitataan lunastuslain korvausperusteisiin. Lausunnolla olevassa esityksessä kuitenkin puhutaan ”täydestä korvauksesta”, jolloin viittauksen puuttuminen synnyttää epäselvyyden siitä, tarkoitetaanko tällä samaa kuin PL 15§:ssä ja lunastuslaissa. Ehdotuksessa puhutaan ”omaisuudelle aiheutuneen” vahingon korvaamisesta, mutta lunastuslain mukaan korvattavana vahinkona voi ja pitää tulla korvattavaksi myös esimerkiksi tulonmenetykset, kuten menetykset elinkeinotoiminnassa. Viittaussäännös voisi yhtä lailla olla lakiin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Kyseisessä laissa korvauksien osalta (vanha ns. puolustuspakkolunastuslaki) varmistetaan omaisuuden menettäjälle kalleimman käyvän hinnan mukainen täysi korvaus, mikä on lunastuslain täyden korvauksen periaatetta astetta korkeampi. Kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen osalta olisi johdonmukaista, että rajavartiolaitoksen toiminnasta korvattaisiin samoin perustein kuin puolustusvoimien toiminnasta.

Nyt esitetyssä muodossa korvauksien osalta laista puuttuu kokonaan prosessi korvauksien määräytymisestä, ja tämä ei liene mahdollinen lainsäädäntötapa oikeusvaltiossa. Omaisuuden luovuttajalla tai muun pakkotoimen kohteella tulee olla mahdollisuus lunastuslain mukaiseen jälkitoimitukseen ja korvauksenmääritystoimitukseen, jossa puolueeton taho määrittää asianmukaiset korvaukset menetyksistä.

Palveluiden suoritevelvollisuuden osalta esityksessä puhutaan ”käyvästä hinnasta”. Palveluiden suoritevelvollisuus on uuden tyyppinen pakkovelvoite, joka ei ehkä suoraan rinnastu pakkolunastamiseen, eikä suoranaisesti, tai ainakaan ekslusiivisesti omaisuuden suojaan. Kuitenkin jos ”käyvän hinnan” suorittaminen tällaisista pakkopalveluista synnyttää liiketaloudellista tappiota elinkeinonharjoittajalle, niin tällainen tappio pitäisi myös kompensoida (olettaen, että elinkeinonharjoittaja ei myisi normaalissa markkinatilanteessa tappiolla palveluita).

Lain poikkeuksellinen luonne, tarve ja kiireellisyys varmasti selittävät poikkeuksellista lainsäädäntötapaa. Yleensähän edellytetään, että oikeusturvatakeet tulisi olla järjestetty hyvin; pakkotoimen kohteella tulee olla mahdollisuus saada asiasta perusteltu päätös ja muutoksenhakumahdollisuus. Lain luonteen takia näitä ei voida perustellusti järjestää samalla tavoin kuin normaalitilanteissa, koska haltuunoton tulee olla tehtävissä nopeasti ja keveällä menettelyllä. Kuitenkin, jos oikeudellisia tai taloudellisia virheitä ilmenee myöhemmin, nämä täytyy olla mahdollista kompensoida asianmukaisissa prosesseissa.

Esityksen viimeistelyssä tulee huomioida myös tiedonantoon liittyvät yksityiskohdat. Pakkotoimen kohteena olevaan maanomistajaan tai yrittäjään tulee viipymättä olla yhteydessä, kun tilanne sen sallii.

Helsingissä 30.5.2022

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

Leena Kristeri
Johtava juristi

Markus Lassheikki
Kehitysjohtaja

Leena Kristeri

elinvoimajohtaja

+358 40 507 4088

aiheet: mtk, lausunto