Luken tuoreimman susikanta-arvion mukaan Suomessa oli maaliskuussa 2023 40-46 perhelaumaa, kasvua edellisvuodesta oli 14 %. Susien kokonaismäärä oli 291-331 yksilöä. Määrä oli 7 % suurempi kuin edellisvuonna.  

Vuonna 2022 sudet aiheuttivat lähes 200 kotieläinvahinkotapausta. Sudet raatelivat yli 500 lammasta ja yli 50 koiraa. Vahingoittuneiden tai kuolleiden lampaiden määrä oli yli kaksinkertainen edellisvuoteen verrattuna.  

Vain jäävuoren huippu – kannanhoidolliseen metsästykseen tulee osoittaa resursseja  

Tilastossa on kaikki valtion korvaamat tapaukset. Lisäksi on tapahtunut vahinkoja, joista ei ole haettu korvauksia. Kesällä 2023 tilanne on vaikeutunut entisestään ja lampurit eivät voi luottaa edes petoaitojen suojaan, ja ihmisarkuuden vähenemisen myötä sudet ovat hyökänneet useammissa tapauksissa myös petoaitojen sisälle. Susi on oppinut, ettei ihmisestä ole vaaraa metsästyksen puuttuessa. Kannanhoidollisen metsästyksen käynnistyminen talvella 2023–24 on välttämätöntä. 

Kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisen kannalta keskeinen kysymys on, mikä susimäärä Suomessa täyttää EU:n luontodirektiivin tarkoittaman suotuisan suojelun tason. 

Maa- ja metsätalousministeriön antoi Luonnonvarakeskukselle tehtävän koota kansainvälinen asiantuntijaryhmä selvittämään suden suotuisan suojelun tason viitearvoja. Tämän ryhmän 150 sivuinen loppuraportti herättää paljon kysymyksiä. 

Ensimmäinen kysymys on mihin on kadonnut geneettisen tarkastelun taustaoletusten reaalimaailma? Mallinnuksen mukaan Suomen ekologinen kantokyky on 823–1083 yksilöä.  Erityisen merkittävää on, että raportissa ei tarkastella lainkaan sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. 

Kokonaisuus huomioon 

Maa- ja metsätalousministeriössä työn alla olevan kannanhoitosuunnitelman päivitystyössä keskeiseksi kysymykseksi nousevat Luken raportissa esiin nostetut genetiikan perusteella erotellut Itä- ja Länsi-Suomen populaatiot. Näiden kahden ryhmän välillä on jonkin verran eroa geneettisen monimuotoisuuden määrässä, mutta keskeinen kysymys on, mikä on asian merkitys suden tulevaisuuden ja kannanhoitosuunnitelman kannalta. 

Pitäisi olla aivan selvää, että suden kannanhoitosuunnitelmassa genetiikka ei ole ykkösasia, jonka varaan suunnitelma laaditaan. Suotuisan suojelun taso määrittää suoraan mahdollisuudet kannanhoidollisen metsästyksen käynnistämiselle.  Kahden populaation malli nostaisi suotuisan suojelun tason yksilömäärää ja siirtäisi kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista. Malli vaikuttaa myös ratkaisevasti kannanhoitoalueiden muodostamiseen ja toimenpide-esityksiin. Esimerkiksi Itä-Suomen susipopulaatiota halutaan kasvattaa alueella, jossa suurpetojen yhteismäärä on jo valmiiksi aivan kestämättömällä tasolla. 

Petteri Orpon hallitusohjelmaan on kirjattu hyvin kaksi selkeää tavoitetta: 1) Suurpetopolitiikkaa on hoidettava tavalla, joka huomioi myös sosiaalisen kestokyvyn. 2) Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys turvataan lainsäädännöllä. Jo aloitettua työtä kannanhoidollisen sudenmetsästyksen mahdollistamiseksi jatketaan eduskunnan päätöksen mukaisesti.   

Nyt on hallituksellamme ja maa- ja metsätalousministeriöllä käytännön toimenpiteiden paikka. Ruotsin susipolitiikasta kannattaa ottaa mallia. 

Timo Leskinen

kenttäjohtaja

puukauppa, riistapolitiikka, maakuntaedunvalvonnan johtaminen

+358 40 075 4235

aiheet: riistapolitiikka, kestävä metsätalous