EU:n budjettivaroja on käytettävä vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti. Koronakriisin seurauksena EU:ssa päätettiin uudesta yhteisvelkaan perustuvasta mittavasta palautumis- ja elpymisvälineestä (RRF). Suomen linjana on oltava, että kyseessä oli poikkeuksellinen ja kertaluontoinen ratkaisu, eikä vastaavia velanottoon perustuvia rahoituspäätöksiä enää tehdä. EU:n rahoitus tulee toteuttaa monivuotisen rahoituskehyksen pohjalta, josta jäsenmaat yhdessä päättävät. Jokaisella jäsenmaalla on vastuu omasta julkisesta taloudestaan, eikä EU:ta tule kehittää epäsymmetrisen tulonsiirtounionin suuntaan.

EU:n laajentumisen kustannuksia ei voida jättää viljelijöiden maksettaviksi. Maatalouspolitiikan riittävä rahoitus on jatkossakin tärkeä strateginen kysymys EU:lle. Ruokaturvasta huolehtiminen ja moniin haasteisiin vastaaminen edellyttää EU:n maatalouspolitiikan riittävää rahoitusta. Maaseudun kehittämisen EU-rahoitus on jatkossakin Suomelle tärkeä erityiskysymys EU:n monivuotisessa rahoituskehyksessä. EU:n laajentuminen voi tuoda jatkossa eteen tilanteen, jossa EU:n budjettia ja maatalouspolitiikan rahoitusta joudutaan uudelleentarkastelemaan. Markkinoiden toimivuus ja riittävän pitkät siirtymäajat ovat tässä tilanteessa oleellisia.

Suomi tarvitsee jatkossakin EU:n aluerahoitusta. Suomen tavoitteena on jatkossakin vahvan, ohjelmaperusteisen EU:n alue- ja rakennepolitiikan säilyttäminen. Rahoitus tulisi kytkeä jäsenvaltioiden kilpailukykyä ja talouskasvua edistäviin ja elinkeinorakennetta uudistaviin toimiin. Kansallinen osarahoitus tulee olla pakollinen EU-ohjelmien rahoituksessa. Suomelle on tärkeää, että EU:n aluepolitiikan varoilla kyetään kehittämään koko maata. Pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityisrahoitus ja Suomelle jatkossakin tärkeää. EU:n Venäjään rajoittuvien ulkorajojen elinvoimaisuudesta huolehtiminen on erityiskysymys koko EU:n turvallisuudelle. 

aiheet: eu-vaalit