Lunastuslainsäädäntö on uusittava. Lunastamisen on aina oltava viimeinen keino silloin, kun muut keinot eivät turvaa yleisen tarpeen vaatimia hankkeita. Lunastaminen ei saa olla automaatti voitontekoon toisen mailla. Erityisesti sähkönsiirtolinjojen ja kuntien raakamaan lunastukset ovat kasvava ongelma. Yleisen tarpeen vaatimusta kaupallisissa hankkeissa on kiristettävä. Mikäli maanomistaja tai muu yksityinen taho pystyy itse toteuttamaan aiotun hankkeen, ei lunastamista saa sallia. Lunastuskorvauksia varten tarvitaan oma lakinsa vastaamaan erilaisiin tarpeisiin ja poistamaan epäoikeudenmukaisuus. Lunastuskorvausten tulee määräytyä omaisuuden tulevan tuottoarvon perusteella.

Kuntien maapolitiikkaan tulee tehdä maanomistajille reilu uudistus. Maanomistajat eivät saa oikeusvaltiossa joutua pelkäämään pakkolunastuksia. Pakkolunastus tulee sallia vain hankkeissa, joissa julkisen vallan väliintulo on edellytys hankkeen toteuttamiselle. Hankekaavoitus yhdessä maanomistajan kanssa tulee tehdä mahdolliseksi ja kuntien maapolitiikasta tulee tehdä avointa ja läpinäkyvää.

Kaavoitusta tulee yksinkertaistaa ja viranomaisten tehtäviä selkeyttää. Kaavoituksen merkittävä ongelma on, että kaavoitusta käytetään ympäristöpolitiikan välineenä ilman selkeitä tavoitteita. Valtio ei saa vyöryttää kansainvälisten ympäristösitoumustensa toimeenpanoa kunnille. Esimerkiksi kaavoituksen käyttäminen sellaiseen suojeluun, joka ei perustu muuhun lainsäädäntöön, ei täytä hallinnon oikeusperiaatetta, oikeusturvan takeita eikä toteuta omaisuuden suojaa. Nykyisen maankäyttöä ja kaavoitusta koskevan lainsäädännön väljässä kehikossa kaavoituksesta on tullut ennakoimaton ja arvaamaton maakunnallisella ja kunnallisella tasolla käytetty instrumentti, jonka sisältöä lainsäätäjä ei ole vahvistanut. Tällainen järjestelmä ei täytä oikeusvaltion perusperiaatteita. Tarvitaan selkeät tavoitteet ja selkeä tehtävänjako eri viranomaisten kesken.
 

#äänimaalle

aiheet: eduskuntavaalit, eduskuntavaalitavoitteet, 2023