Kontolan tilalla Perniössä on harjoitettu luonnonmukaista viljelyä vuodesta 1993 lähtien. Viljelykierrossa heillä on aina nurmea, jossa osalla laiduntaa lampaita ja osa korjataan nykyisin naapurin toimesta rehuksi.

Pikkuhiljaa eläkkeelle siirtyvien Teija ja Timo Mussaaren tilan 17 hehtaarista suurin osa on luonnonmukaisessa maisemanhoidossa. Puolet alueista on perinnebiotooppialueita ja maakunnallisesti arvokkaita perinnemaisemia. Omat lampaat tilalta lähtivät vuonna 2016, nyt laitumilla laiduntaa naapurin lammaskatras.

Kedoilla luonnon monimuotoisuus kukoistaa

– Kuivin ketoalueemme on muutama kymmenen aaria. Se on kauneimmillaan kesä- ja heinäkuussa. Keväisin siellä kukkii esimerkiksi linnunherne, kevätleinikkejä, kevätkynsimö ja siankärsämöt. Osa niistä ei ole muualla enää kauhean yleisiä. Kesän aikana siellä alkavat kukkia kissankellot, keltamatarat, ketoneilikat, poimulehdet ja monen näköiset muut kasvit. Kosteammilla niityillä on valtavat määrät kukkia ja korkeampaa kasvillisuutta. Siellä on esimerkiksi enemmän isompia kellokukkasia kuten harakankelloa ja kurjenkelloa, Timo Mussaari kuvailee.

Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin (2019) mukaan eri elinympäristöjen arvioiduista lajeista uhanalaisia on keskimäärin 11,9 prosenttia, ja lajisto jatkaa kokonaisuudessaan uhanalaistumistaan. Uhanalaisia perinnebiotooppilajeja on uhanalaisista lajeista neljäsosa.

–  Pienet hyönteiset ja eläimet käyttävät ravinnokseen tiettyä kasvia. Kun kyseinen kasvi häviää, esimerkiksi tietyt pistiäiset ja perhoset katoavat. Sitten kun hyönteiset vähenevät, linnut eivät voi hyvin ja pikkuhiljaa luonto köyhtyy, Mussaari kertoo.

Kedot ja muut rehevämmät alueet toimivat monimuotoisuuden ylläpitäjinä. Salon seudulla on näkynyt tietyillä niityillä esimerkiksi pikkuapollo-perhosta, joka on uhanlainen ja EU:n alueella tiukkaa suojelua edellyttävä laji.

– Kedoilla ylläpidetään maailman tärkeimpiä asioita. Esimerkiksi monet pistiäiset saavat ravintonsa sieltä. Luomuviljelyn myötä lajisto monipuolistuu ja ajan kuluessa ympäristössä tapahtuu valtava kehitys. Pistiäiset, mehiläiset, ampiaiset lisääntyvät, ja hyönteisten määrän kasvaessa lintujenkin määrä kasvaa.

Laidunnus ylläpitää ketoja

– Meillä kedot ovat perinteisen maankäytön myötä syntyneitä. Jos suunnittelee omalle tilalleen ketoja, kannattaa hyödyntää etenkin niitä alueita, joilla on joskus ollut karjaa tai laidunnusta. Vanhoja laidunalueita ja metsäniittyjä ennallistamalla keto- ja niittykasvillisuus hiljalleen taas herää, Mussaari vinkkaa.

Lammas on sopiva laiduneläin ketojen hoitajaksi. Se on kevyt ja syö eri tavalla kuin nauta tai hevonen. Mussaarin tilalle lampaat on vuokrattu naapurilta, jonka kanssa on sovittu, milloin lampaat käyvät milläkin alueella. Laidunnus ei siis välttämättä edellytä omia eläimiä.

Kedot tarjoavat ruokaa laiduneläimille, ja sitä kautta myös säästöjä rehukuluissa. Luonnon ja maisemanhoidon tuki, johon kuuluu myös perinnebiotoopit, kattaa muita Mussaarin kedon ylläpitokustannuksia melko hyvin. Keto sijaitsee osana isompaa laidunkokonaisuutta.

Kedoilla tärkeää on laidunpaine eli kuinka kauan tai kuinka paljon eläimiä on tiettynä hetkenä. Ylilaidunnusta on vältettävä.

–  Jos on paljon eläimiä, laidunnusta pitää jaksottaa ja sopeuttaa. On myös hyvä ymmärtää, miten laiduneläin toimii. Kun keväällä laskee lampaan ensin tietylle alueelle, lampaat pitävät kyseistä aluetta kotinaan ja palaavat yöksi sinne. Käytännössä nämä alueet syödään nopeasti tyhjäksi. Kannattaa siis päästää lampaat ensin rehevämpään osioon, eikä aluksi lainkaan sinne kuivalle kedolle. Samalla saa myös hyödynnettyä joutomaita, jotka ovat usein reheviä. Köyhdyttämällä niittyä luonnon monimuotoisuus paranee, Mussaari kertoo.

–  Kedoille kannattaa antaa usein lepojaksoja kesällä. Ei kuitenkaan joka vuonna. Annetaan kedon kasvaa esimerkiksi heinäkuun loppuun, ja elokuun alussa päästetään lampaat syömään. Tämä kasvattaa siemenpankkia ja monimuotoisuus lisääntyy. Tämän seurauksena saattaa kedolta löytää jopa uusia kasveja. Kedon on hyvä myös päästä elpymään ennen talven tuloa eli lampaita ei voi pitää kedolla liian pitkälle syksyyn, hän lisää.

Maaseutumaiseman helmiä

Kauniit ja värikkäät ketoalueet ilahduttavat myös ihmisiä.

–  Usein huomaa, kun ohiajavat autot hidastavat ketojemme kohdalla. Lähiseudun väkeä on käynyt myös ihastelemassa, ja ympäristöä on kehuttu kauniiksi ja hienosti hoidetuksi. Kyllähän se mieltä lämmittää, Mussaari hymyilee.
 

aiheet: luonnon monimuotoisuus, laidunnus, pörriäisbingo, pörriäiset, keto, perinnebiotooppi