Lausunto

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi käytöstä poistetun maatuulivoimalan purkamisesta ja purkuvakuudesta sekä laiksi rakentamislain muuttamisesta

29.03.2026

Ympäristöministeriö

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry kiittää mahdollisuudesta lausua otsikon mukaisesta  aiheesta. 

Maatuulivoimaa sijoitetaan maanomistajan suostumuksella perustuen maanvuokra- ja  käyttöoikeussopimuksiin, joissa käsitellään maatuulivoimahankkeen koko elinkaari alkaen suunnittelusta ja  päättyen voimaloiden purkamiseen ja alueiden palauttamiseen voimaloita edeltäneeseen tilaan.  Maanvuokra- ja käyttöoikeussopimukset ovat sopimusvapauden piirissä ja siten niissä voi olla merkittäviä 
hankekohtaisia eroja. Maanomistajan kannalta sopimus on ylisukupolvinen, eli maanomistaja ei tee  sopimusta vain itselleen vaan myös tuleville omistajasukupolville. Parhaimman sopimushetkellä vallinneen  tietotaidon turvin maanomistaja on pyrkinyt ennakoimaan tulevaisuuden tarpeita, mutta sopimus  muodostuu maanomistajan ja tuulivoimayhtiön neuvottelemasta kokonaisuudesta. MTK:n saaman  maanomistajapalautteen perusteella tuulivoimayhtiöt tavoittelevat sopimusteitse itselleen taloudellisesti  edullisinta tilannetta, mikä on ilmennyt heikompina purkuvelvoitteina ja purkuvakuuksina suhteessa  maanomistajan omiin toiveisiin ja näkemyksiin. Myös sopimuskäytännöt ovat kehittyneet viimeisen  vuosikymmenen aikana. MTK arvioi ettei kaikissa nyt tuotannossa olevissa maatuulivoimaloissa ole  sopimukseen perustuvaa purkuvakuutta, sillä purkuvakuuden sisältyminen osaksi maatuulivoiman  sopimuskulttuuria vakiintui vasta myöhemmin suhteessa maatuulivoimarakentamisen alkuaikoihin.

MTK pitää lakiuudistusta tärkeänä. MTK arvioi lain edistävän tuulivoiman hyväksyttävyyttä sekä  sujuvoittavan tuulivoimakehitystä, kun maanomistajan kannalta yksi keskeinen sopimusehtokokonaisuus  saa lainsäädännöllisen yhtenäisen raamin. Kuitenkin lakiluonnoksen erilaisiin päivämääriin ja muihin  yksityiskohtiin sidotut vastuunrajat ovat omiaan hämärtämään oikeuksia ja pysymään tietoisena, mitkä  velvollisuudet asiassa on. Lainsäädännön tulee olla selkeää ja ennakoitavaa maanomistajan oikeusturvan  näkökulmasta.

MTK:n mielestä laki tulisi säätää koskemaan tuulivoiman lisäksi myös teollisen mittakaavan aurinkovoima-alueita. Tuulivoiman käyttöoikeus- ja maanvuokrasopimuskulttuurissa purku- ja vakuusehdot ovat  vakiintuneet osaksi sopimuksellista ympäristöä, vaikka näkemyserot osapuolien välillä vaihtelevat  purkamisen ja vakuuden laadusta ja määrästä. Teollisen mittakaavan aurinkovoiman vastaavassa  käyttöoikeus- ja maanvuokrasopimuskulttuurissa purku- ja vakuusehdot eivät ole vakiintuneet, mikä  ilmenee siten ettei teollista aurinkovoimaa edistävä toimija ole sisällyttänyt ensimmäisiin  sopimusluonnostarjouksiin purku- ja vakuusehtoja. Maanomistajat ovat näitä erikseen joutuneet vaatimaan,  kun ovat ymmärtäneet tämän sopimusehtokokonaisuuden puuttumisen. MTK pitää mahdollisena, että  Suomessa edistetään sellaisia teollisen mittakaavan aurinkovoimahankkeita, joiden käyttöoikeus- ja  maanvuokrasopimuksissa ei käsitellä purku- tai vakuustoimia. Sääntelyllä olisi samankaltaisia vaikutuksia  aurinkovoiman hyväksyttävyyteen ja kehittämisen sujuvoittamiseen kuin tuulivoimassa. 


Laki käytöstä poistetun maatuulivoimalan purkamisesta ja purkuvakuudesta, pykälät ja 
säännöskohtaiset perustelut
Kommenttinne 1 §:ään – Soveltamisala

MTK kiinnittää huomiota soveltamisalan kohdennukseen. Soveltamisala kohdentuu vain maatuulivoimalan  purkamiseen sekä puretun tuulivoimalan sijaintipaikan palauttamiseen. Soveltamisalan ulkopuolelle on  jätetty sähkönsiirto. MTK huomauttaa tuulivoiman energiantuotannossa sähkönsiirron jakautuvan kahteen  eri osioon; 1) yhtenäisen tuulivoimatuotantoalueen sisäiseen sähkönsiirtoon ja 2) tuotantoalueen ja  kantaverkon liityntäpisteen väliseen sähkön siirtolinjaan. Tuulivoimatuotantoalueen sisäinen sähkönsiirto  kokoaa sähkömarkkinoille siirrettävän sähkön tyypillisesti yhteen kokoamispisteeseen, josta sähkö  siirretään siirtolinjaa pitkin kantaverkkoon ja sähkömarkkinoille. Tuulivoimatuotantoalueen sisäinen  sähkönsiirto on toteutettu lähtökohtaisesti maakaapeloinnin ja sijoittaminen perustuu tyypillisesti samaan  käyttöoikeus- ja maanvuokrasopimukseen kuin maatuulivoiman sijoittaminen. Sähkön siirtolinjan  sijoittamisen lunastettu käyttöoikeus voidaan purkaa Maanmittauslaitoksen lunastustoimituksessa, mikä on  asianmukaista toteuttaa siirtolinjatarpeen poistuessa.

MTK:n mielestä soveltamisalaa tulee laajentaa koskemaan myös tuulivoimatuotantoalueen sisäistä  sähkönsiirtoa. Tuulivoimatuotantoalueena voidaan pitää käyttöoikeus- ja maanvuokrasopimuksien alaista  maa-alaa sekä tuulivoimarakentamista ohjaavan kaavan kaava-aluetta. MTK:n mielestä lainsäädännön  lähtökohtana tulee olla tuulivoimatuotantoalueen sisäisten johtojen poistaminen ellei maanomistajan  kanssa ole toisin sovittu. Sähköjohdoilla on oma käyttöikänsä, mikä heikentää niiden käytettävyyttä  mahdollisessa uudessa tuulivoimahankkeessa. Todennäköisesti mikäli samalle alueelle sijoittuu uutta  tuulivoimaa, niin uudessa tuulivoimahankkeessa sijoitetaan uudet tuotantoalueen sisäiset sähköjohdot. 
Myös kiertotaloustavoitteiden näkökulmasta sähköjohdot on tarkoituksenmukaista velvoittaa poistamaan ja  uudelleenhyödyntämään sähköjohtojen kupari eikä jättää sitä maaperään.

MTK kiinnittää huomiota soveltamisalan kohdentuvan vain käytöstä poistetun maatuulivoimalan  määrittelyyn. MTK tuo esille, että pääsääntöisesti maatuulivoimaloiden sijoittamisoikeus perustuu  maanomistajan ja tuulivoimayhtiön väliseen maanvuokra- ja käyttöoikeussopimukseen. MTK tulkitsee  soveltamisalan rajaavan sellaisen tilanteen ulkopuolelle, jossa tuulivoimala jatkaisi toimintaa ilman  voimassa olevaa maanvuokra- ja käyttöoikeussopimusta. MTK pitää tällaista tilannetta epätodennäköisenä,  mutta teoriassa mahdollisena. Maanomisajan oikeusturvan kannalta MTK pitää tarkoituksenmukaisena  laajentaa käytöstä poistetun maatuulivoimalan määritelmää tilanteisiin, joissa maatuulivoimalalla ei ole  voimassa olevaa sijoitusoikeutta. 

MTK toivoo ministeriön laajentavan soveltamisalaa koskemaan myös teollista aurinkovoimatuotantoa.

Suomessa on suunniteilla runsaasti erilaisia sähköinfran tuotanto-, varastointi- ja siirtojärjestelmiä, - rakennelmia ja -rakennuksia. Merkittävä osa näistä sijoittuu yksityiselle maalle joko sopimalla tai  pakkokeinoin. Yksittäisten toimintojen tarve ja taloudelliset edellytykset voivat päättyä yllättäen ja  arvaamattomasti, mutta toimintamallit ja käytännöt purkamisen, alueiden palauttamisen ja purkuvakuuden  osalta eivät ole selkeät ja yhtenäiset. MTK edellyttää ministeriötä tarkastelemaan sähköinfran tuotanto-,  varastointi- ja siirtojärjestelmien purku- ja alueidenpalauttamistoimia yhdessä vakuustarkastelun kanssa sekä ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta käytöstä poistettujen toimintojen purkaminen ja alueiden  palauttaminen olisi sujuvaa, viivytyksetöntä ja maanomistajan omaisuudensuojaa kunnioittavaa. 


Kommenttinne 2–3 §:ään – Purkamisvelvollisuus ja purkamisen laajuus eräissä tilanteissa

MTK pitää erittäin hyvänä ja kannatettavana 2.1 §:n lähtökohtaa, että voimalan omistajan on purettava  käytöstä poistetun maatuulivoimalan maanpäälliset osat, voimalan perustukset sekä voimalaa ympäröivän  pystytys- ja huoltokentän rakenteet kokonaisuudessaan. MTK:n mielestä purkamisvelvollisuuden lähtötaso  ei voi olla tätä heikompi. Kuten MTK tuo esille 1§:n soveltamisalasta, niin MTK laajentaisi  purkamisvelvoitteet koskemaan myös tuulivoimatuotantoalueen sisäistä sähkönsiirtoa. 

MTK suhtautuu myönteisesti lain 2.2§:ään, jonka mukaan kunnan tulee viimesijaisesti toteuttaa 2.1§:n  purkamistoimet voimaloiden omistajan laiminlyödessä purkamistoimet. Tätä kuitenkin sovellettaisiin vain  niihin tuulivoimaloihin, joiden rakentamislupahakemus on tullut vireille 1.1.2028 jälkeen. Suomessa on  parhaillaan tuotannossa noin 2000 tuulivoimalaa (9433MW). Suomen Uusiutuvat ry:n tuulivoimatilastojen 
mukaan rakenteilla on 142 tuulivoimalaa (982MW), luvitettuna 574 tuulivoimalaa (3672MW) ja  luvitus/selvitysvaiheessa 5299 tuulivoimalaa (45121MW). Kantaverkkoyhtiö Fingrid arvioi  tuulivoimakapasiteetin olevan 33000MW vuonna 2035. MTK pitää mahdollisena, että vuonna 2035 saavutettu 33 000MW tuulivoimakapasiteetin voimaloista yksikään ei ole lakiluonnoksen 2.2§:n piirissä.  Tällä hetkellä ei ole arvioita kuinka tuulivoimakehitys jatkuu esimerkiksi tuon saavutetun 33 000MW kapasiteetin jälkeen, kehitys on riippuvainen myös sähkönkulutuksen kehittymisestä. 

MTK kantaa huolta siitä, että merkittävässä osassa tuulivoimaloita ei olisi olemassa lain tuomaa turvaa  maanomistajalle tilanteessa, jossa voimaloiden omistaja laiminlyö purkamisvelvoitteen. Maanomistajien  riski korostuu erityisesti niissä tuulivoimaloissa, joista ei ole käyttöoikeus- ja maanvuokrasopimuksissa  sovittu purkuvakuudesta. 

MTK ei pidä hyväksyttävänä tai maanomistajia yhdenvertaisesti kohtelevana, jos vain osassa tuulivoimalan  purkuvelvoitteissa on kunta viimesijaisena vastuupurkajana. MTK:n mielestä kunnan tai valtion  viimesijainen purkuvastuu tulee laajentaa koskemaan myös niitä tuulivoimaloita joiden rakentamislupa on  tullut vireille ennen 1.1.2028. MTK käsittelee tätä ratkaisuehdotuksineen Vakuutta koskevat säännökset -
lausuntokohdassa.

MTK pitää lakiluonnoksen 3.2§:n lähtökohtaa tarkoituksenmukaisena; maanomistajan kirjallisella  suostumuksella tuulivoimalaa ympäröivän pystytys- ja huoltokentän rakenteita ei tarvitse purkaa tai  palauttaa voimalan rakentamista edeltäneeseen tilaan. Maanomistajan suostumuksen lisäksi edellytetään  jatkokäyttöön liittyvää syytä ettei pystytys- ja huoltokentän rakenteita tarvitse purkaa tai palauttaa voimalan  rakentamista edeltäneeseen tilaan.Tämä mahdollistaa tuulivoimalan purkamisvaiheen maanomistajan, joka  voi olla eri kuin voimalan sijoittamisesta sopinut maanomistaja, maankäyttötavoitteiden ja suunnitelmien  huomioinnin. Maanomistaja tarvitsee kuitenkin tietoa millainen vastuu hänelle muodostuu suostuessaan  tiettyjen osien purkamattomuuteen, eli voiko purkamattomista ja poistamattomista osista muodostua  maanomistajalle vastuu purkamiseen ja poistamiseen myöhemmin. Tällä on selkeä merkitys kuinka  maanomistajan tulisi arvottaa suostumuksen antaminen suhteessa hänelle tuleviin vastuisiin. Tilanteessa,  jossa maanomistajalla on jatkokäyttösuunnitelma ja siten suostumukseen perustuen tuulivoimalaa 
ympäröivän pystytys- ja huoltokentän rakenteita ei tarvitse purkaa tai palauttaa voimalan rakentamista  edeltäneeseen tilaan, mutta jos jatkokäyttösuunnitelma ei toteudukaan maanomistajasta riippumattomista  syistä, niin muodostuuko maanomistajalle velvollisuus purkaa tuulivoimalaa ympäröivän pystytys- ja  huoltokentän rakenteet ja palauttaa voimalan rakentamista edeltäneeseen tilaan? 

MTK kiinnittää huomiota, että lakiluonnoksen 3.1§:n mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi  määrätä maatuulivoimalan purkamisluvassa, ettei voimalan perustuksia tarvitse purkaa kokonaan, jos  purkamisesta aiheutuu ympäristölle haittaa. Tämä määräys tehtäisiin ilman maanomistajan kirjallista  suostumusta (vrt. 3.2§) ja korvauksetta, mitä MTK ei pidä hyväksyttävänä tai perusoikeuksia 
kunnioittavana. Kuten lain perusteluissa kerrotaan, niin purkamatta jättämiselläkin on ympäristövaikutuksia.. Purkamatta jättämisellä voi olla vaikutuksia maaperän hydrologiseen tilaan ja  raskasmetallipitoisuuteen. Lisäksi perustuksien purkamattomuus voi tarkoittaa maanomistajalle 
kiinteistökehittämismahdollisuuksien rajoittumista perustuksien kohdalla ja sen läheisyydessä, mikä riippuu  maanomistajan omista kiinteistökehittämissuunnitelmista ja -tavoitteista. MTK:n mielestä korvausperustana  toimii tuulivoimalasta ja sen maanvuokraustoiminnasta muodostunut tuotto-odotus ja -arvo, joka  menetetään perustuksien jäädessä kokonaan tai osittain maaperään (vrt. KKO:2025:19).

Lakiluonnoksen 3.1§ mahdollistaa myös sen, että kunta voisi lakiluonnoksen 2.2§:n mukaisessa tilanteessa määrätä itselleen lievemmän purkamisvelvoitteen taloudellisin motiivein perustellen purkamisesta syntyvillä  ympäristöhaitoilla ja lopulta jättäen haitat maanomistajalle. MTK muistuttaa purkamisesta aiheutuvan haitan olevan kuitenkin ajallisesti hetkellinen, kun maaperään perustukset jätettynä ovat käytännössä pysyvä 
haitta ympäristölle ja maanomistajalle. 

MTK muistuttaa ympäristöministeriötä, että Suomen valtio on tunnistanut ja tunnustanut omaisuudensuojan  toteutumisessa olleen merkittäviä puutteita ja ongelmia, minkä seurauksena mm. lunastuslain  korvausperusteita uudistettiin. Tämä uudistus ei yksin riitä, vaan omaisuudensuojan toteutumista ja  vahvistamista on tarve parantaa lainsäädännössä sekä viranomaismenettelyissä.

MTK edellyttää 3.1§:n tuulivoimaloiden perustuksien purkamattomuuskynnyksen nostamista ympäristön kannalta merkitykselliseen haittaan, jotta lain tavoitetilan toteutuminen ei ole liian matala. Lisäksi MTK  edellyttää maanomistajan omaisuudensuojan vahvistamista korvaussäädöksellä, jos kunnan  rakennusvalvontaviranomainen määrää purkamisluvassa ettei perustuksia tarvitse purkaa  kokonaisuudessaan. Maanomistajalle ei saa jättää mitään haittoja korvauksetta. Korvauksista tulee vastata purkamisluvan haltija; ensisijaisesti voimaloiden omistaja ja toissijaisesti lakiluonnoksen 2.2§:n mukaisesti  kunta. Korvaukset on määriteltävä viimesijaisesti lunastuslain mukaisessa järjestyksessä ja  Maanmittauslaitoksen korvaustoimituksessa. Koska todellisia haittoja on haasteellista arvioida ja kiinteistöarvioinnissa virhemarginaali on +/- 10-50%, niin MTK:n mielestä korvaukset tulee määrätä puolitoistakertaisena ja siten minimoida haitasta syntyvä taloudellinen riski maanomistajalle. Tämä  korostaisi perustuksien purkamatta jättämisen tarpeen aidosti ympäristöllisistä syistä eikä taloudellisista  syistä. Korvauksien määrääminen puolitoistakertaisena on käytössä mm. kaivoslaissa ja vesilaissa. 

MTK ehdottaa uudeksi 3 §:ksi seuraavaa;
3 § Purkamisen laajuus eräissä tilanteissa

Kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä maatuulivoimalan purkamisluvassa, että  voimalan perustukset on 2 §:n 1 momentista poiketen purettava vain luvassa täsmennettyyn  syvyyteen asti, jos perustusten purkamisesta kokonaan aiheutuisi ympäristölle merkityksellistä haittaa, jota ei voida purkamisen toteutumistavan valinnoilla riittävästi vähentää.

Kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä maatuulivoimalan purkamisluvassa, että  alueen jatkokäyttöön liittyvästä syystä voimalaa ympäröivän pystytys- ja huoltokentän sekä  tuulivoimatuotantoalueen sähkönsiirron rakenteita ei ole tarpeen purkaa ja että tuulivoimalan 
sijaintipaikkaa ei ole tarpeen palauttaa voimalan rakentamista edeltäneeseen tilaan, jos  maanomistaja antaa tähän kirjallisen suostumuksensa.

Maanomistajalla on oikeus saada korvaus maatuulivoiman perustuksien purkamattoman  osuuden aiheutuvasta haitasta ja vahingosta. Jos asianosaiset eivät pääse sopimukseen  korvauksesta, asia ratkaistaan noudattaen, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien 
lunastuksesta annetussa laissa säädetään lunastuskorvauksen määräämisestä.

Määrättäessä korvausta 3.3§:n nojalla, on korvaus määrättävä puolitoistakertaiseksi. Siltä osin  kuin korvaus on määrättävä puolitoistakertaisena, ei korvaukselle suoriteta lunastuslain 38a §:n  mukaista korotusta.

Kommenttinne 4–6 §:ään – Vakuutta koskevat säännökset

MTK kiinnittää huomiota, että lakiluonnoksen 4.1§:n mukaan määritetty vakuus on asetettava  kokonaisuudessaan kunnan rakennusvalvontaviranomaisen hyväksi ennen rakennustöiden alkamista. MTK  pitää tätä kohtuuttomana vaatimuksena ja nostaa tuulivoiman investointikynnystä, kun  tuulivoimarakentamisen alkuvaiheessa täytyy merkittävä pääoma kerätä ja sitouttaa vakuuksiin. MTK:n 
havaintojen mukaan tuulivoiman sijoittamisen sopimuskulttuurissa vallitsevana käytäntönä on vakuuden  asettamisen porrastaminen. Porrastamisessa on esimerkiksi 1/3 vakuusarvosta asetettu ennen  rakentamista ja loput porrastetusti rakentamisen jälkeen tuotantoaikana. MTK pitää vakuuden asettamisen ´porrastusta toimivanana ja tuulivoimarakentamista edistävänä käytäntönä. MTK edellyttää vakuuden  porrastamista siten, että ennen rakentamista tulee asettaa murto-osa kokonaisvakuudesta ja loput  porrastetusti rakentamisen jälkeen tuulivoimaloiden tuotantoaikana. Vakuuden asettamisella ei saa olla  haitallisia vaikutuksia maanomistajakorvauksiin, eli tuulivoiman maavuokriin. 

MTK:n mielestä on tarkoituksenmukaista edellyttää vakuuden kattavan koko tuulivoimalan purkamisen perustuksineen ja sijaintipaikan ennalleen palauttamisen toimet. MTK on tyytyväinen kiertotalouden ja sen  tavoitteiden huomioinnista osana vakuusmaksun arviointia, mutta purkamisesta syntyville materiaaleille ei  saa antaa liian optimistista arvoa. MTK:n mielestä on oikein edellyttää purkujätteiden ja -materiaalien  arvottamiseksi vakiintuneita markkinoita ennen kuin ne voidaan huomioida osana asetettavaa vakuutta. 

Lakiluonnoksen periaatteena voidaan todeta, että kunta toimii toissijaisena purkamisvelvollisena (2.2§) kun  kunnalla on etuoikeus vakuuksiin (4.1§). Tämä ilmenee myös lakiluonnoksen voimaantulosäännöksissä  (11§). Tämä tarkoittaa sitä, että nykyisillä maanvuokra- ja käyttöoikeussopimuksilla operoitaisiin jo  valmistuneet tuulivoimalat. MTK:n mielestä lakiin pitäisi rakentaa sellainen mahdollisuus, että vakuus on 
siirrettävissä kunnalle tai kunta voisi velvoittaa asettamaan vakuuden, jos sellaista ei ole myös olemassa olevilla voimaloilla. Maanomistajan hyväksi tehtyä vakuutta ei voida pakottaa siirtämään, vaan siirtäminen  osittain tai kokonaan pitää perustua maanomistajan ja tuulivoimayhtiön yhteiseen suostumukseen. Maanvuokra- ja käyttöoikeussopimuksissa on voitu sopia vakuuden käyttämisestä myös muuhun kuin 
purkamiseen, esimerkiksi vuokrarästeihin. MTK:n mielestä kunnille voidaan asettaa toissijainen  purkuvelvollisuus myös nyt tuotannossa olevien tuulivoimaloiden osalta lakiluonnoksen 2.2§:n mukaisesti,  kun kunnalle osoitetaan vakuus tehtävän suorittamiseen ja toissijainen purkuvelvollisuuden mahdollinen konkretisoituminen tapahtuisi vasta tulevaisuudessa. 

Kommenttinne 8 §:ään – Voimalan omistajan konkurssi

Kommenttinne 9 §:ään – Viranomaistehtävästä kunnalle suoritettava maksu

Kommenttinne 10 §:ään – Viittaus rikoslakiin

Kommenttinne 11 §:ään – Voimaantulo

MTK kommentoi tätä ”kommenttinne 2–3 §:ään – Purkamisvelvollisuus ja purkamisen laajuus eräissä 
tilanteissa” -kohdassa. 

2. Laki rakentamislain muuttamisesta, pykälät ja säännöskohtaiset perustelut

Kommenttinne 56 b §:ään – Maatuulivoimalan purkamislupa

MTK toi esille purkamisvelvollisuutta ja purkamisen laajuutta käsittelevässä kommenttiosuudessa  havainnon ja huolen kunnan kaksoisroolista purkamisluvan käsittelijänä ja toissijaisena  purkamisvelvollisena. Lakiluonnoksen 3.1§ mahdollistaa myös sen, että kunta voisi lakiluonnoksen 2.2§:n  mukaisessa tilanteessa määrätä itselleen lievemmän purkamisvelvoitteen taloudellisin motiivein perustellen  purkamisesta syntyvillä ympäristöhaitoilla ja lopulta jättäen haitat maanomistajalle. Tätä MTK pitää  kaksoisroolia ongelmallisena ja MTK on esittänyt ratkaisuehdotuksen epäkohdan korjaamiseksi edellä  mainitussa kommenttiosuudessa. 

Kommenttinne koskien muita rakentamislain muutettavaksi ehdotettavia pykäliä

3. Liite lausuntopyyntöön

Kommenttinne koskien maatuulivoimalan rakentamista koskevaan lupahakemukseen liitettävää 
selvitystä voimalan purkamisen kustannuksista

4. HE-luonnoksen luku 4.2, Pääasialliset vaikutukset
Kommenttinne vaikutusten arviointiin

5. Muut kommentit

Muut kommenttinne hallituksen esitysluonnoksen yleisperusteluihin (luvut 1–12, lukuun ottamatta 
lukuja 4.2 Pääasialliset vaikutukset ja 7 Säännöskohtaiset perustelut)

Yleiset huomiot hallituksen esitysluonnoksesta

Helsingissä 29.03.2026

Juho Ikonen
Maankäytön asiantuntija

Leena Kristeri
Elinvoimajohtaja

aiheet: lausunto, maatuulivoima.