Lausunto

lausunto hallituksen esitysluonnoksesta jätelain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta

02.06.2020

Ympäristöministeriö

(toimitettu pykäläkohtaisina kommentteina Lausuntopalveluun)

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry kiittää mahdollisuudesta lausua jätelain muutosta koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta ja kunnioittavasti toteaa seuraavaa:

Jätteiden kuljetusvastuusta, sako- ja umpikaivoliete

Nykytila: Sako- ja umpikaivolietteen (tästä eteenpäin ”saostus- ja umpisäiliöliete”) kuljetuksessa kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus on merkittävästi yleisempää kuin kunnan järjestämä jätteenkuljetus, jos tarkastellaan eri kuljetusjärjestelmien käyttöä kunnittain (kiinteistönhaltijan järjestämä 81 % kunnista ja kunnan järjestämä 18 % kunnista). Sen sijaan tarkasteltaessa kuljetusjärjestelmien osuutta asukkaiden määrän perusteella ero kuljetusjärjestelmien välillä on huomattavasti pienempi (kiinteistön haltijan järjestämä 58 % ja kunnan järjestämä 41 % asukkaista).”

Ehdotus: Saostus- ja umpisäiliölietteen kuljetuksen osalta säilytettäisiin kunnan mahdollisuus päättää kuljetuksen järjestämisestä joko kunnan tai kiinteistön haltijan järjestämänä jätteenkuljetuksena.

Kiinteistön haltijan järjestämää jätteenkuljetusta koskevan päätöksen edellytyksiä yksinkertaistettaisiin nykyiseen verrattuna. Kunta huolehtisi voimassa olevan lain mukaisesti saostus- ja umpisäiliölietteiden vastaanoton ja käsittelyn järjestämisestä sekä lietteiden jätehuollon seurannasta ja valvonnasta. Seurannan helpottamiseksi kuljettajan tiedonantovelvollisuutta kiinteistöittäisestä jätteenkuljetuksesta tiukennettaisiin jonkin verran, ja tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti säädettäisiin rangaistavaksi jätelain rikkomisena.

37 §. Kiinteistön haltijan järjestämä saostus- ja umpisäiliölietteen kuljetus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi 35 §:ään ehdotettua muutosta vastaavasti niin, että kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus olisi mahdollinen vain saostus- ja umpisäiliölietteen kuljetuksessa. Pykälän 1 momentin mukaan kunta voisi päättää, että sen vastuulle kuuluvan saostus- ja umpisäiliölietteen kiinteistöittäinen kuljetus järjestetään kunnassa tai sen osassa siten, että kiinteistön haltija sopii siitä jätteen kuljettajan kanssa.

Päätöksenteon edellytyksiä ehdotetaan yksinkertaistettavaksi voimassa olevan pykälän 2 momenttiin nähden. Ehdotuksen mukaan päätös voitaisiin tehdä ensinnäkin, jos kiinteistön haltijan järjestämä kuljetus täyttää 13 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyt ympäristön- ja terveydensuojelua koskevat vaatimukset. Toiseksi olisi varmistuttava siitä, että kiinteistöittäisessä jätteenkuljetuksessa on 35 §:n 2 momentin mukaisesti tarjolla jätteen kuljetuspalveluja kattavasti ja luotettavasti sekä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. Kolmanneksi olisi oltava varmuus siitä, että kuljetuksissa noudatetaan 35 §:n 3  momentin mukaisesti kunnan jätehuoltomääräyksiä ja että jäte toimitetaan kunnan määräämään vastaanotto- tai käsittelypaikkaan.
Pykälässä ehdotettuja kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen käyttöön ottamisen edellytyksiä sovellettaisiin ehdotetun lain voimaantulon jälkeen tehtäviin päätöksiin. Ehdotuksella ei olisi vaikutusta ennen lain voimaantuloa tehtyjen päätösten voimassaoloon.

MTK kannattaa esitystä.

Tuottajavastuu, pakkaukset

Pakkausten tuottajan liikevaihtorajan poistaminen

Valmistelun yhteydessä tarkasteltiin pakkausten tuottajan 1 miljoonan euron liikevaihtorajan poistamista joko kokonaan tai sen merkittävää alentamista. Tarkastelussa tunnistettiin tarve edistää tuottajien tasapuolista kohtelua tuottajan koosta riippumatta samoin kuin edistää kaikkien tuottajien osallistumista jätteeksi päätyneiden tuotteiden jätehuollosta aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Liikevaihtorajan poistaminen pakkausten tuottajavastuusta olisi tasapuolista suhteessa muihin tuottajavastuualoihin, sillä vastaavaa poikkeusta ei ole säädetty muille tuottajavastuujärjestelmille. Tätä tukevat myös alustavat johtopäätökset komission teettämästä tuottajavastuun vähimmäisvaatimuksia koskevasta selvityksestä.

Tuottajan liikevaihtoon perustuva soveltamisalan rajaus on sen tasosta riippumatta jossain määrin
ongelmallinen, sillä liikevaihto ei ole suoraan verrannollinen yrityksen käyttämiin pakkausmääriin eikä tällainen raja siksi kohtele tuottajia tasapuolisesti. Toisaalta liikevaihtorajan poistaminen tai sen alentaminen lisäisi sääntelytaakkaa pienemmissä yrityksissä ja kuormittaisi valvontaviranomaista. Toisaalta sääntelyn piiriin tulevat uudet tuottajat lisäisivät pakkausten jätehuollon järjestämiskustannuksiin osallistuvien määrää ja vähentäisivät siten kaupan esteitä ja tuottajien välistä epätasa-arvoa. Liikevaihtorajan asettamiseen nykyistä alemmalle tasolle ei kuitenkaan arvioitu tässä yhteydessä olevan edellytyksiä, koska käytössä ei ole riittävän luotettavia tietoja tietyn liikevaihtorajan alapuolella olevien yritysten määristä tai niiden käyttämistä pakkausmääristä, jotta tarkoituksenmukainen alempi liikevaihtoraja voitaisiin asettaa.

Liikevaihtorajan poistaminen toisi erittäin paljon uusia toimijoita (arviolta 20 000, jopa 50 000, jos
kaikki pienetkin kioskit, kahvilat ja huoltoasemat lasketaan mukaan) tuottajavastuun piiriin varsinkin, jos nykyinen pakkausten tuottajan määritelmä säilytettäisiin muuttumattomana. SUP-direktiivin täytäntöönpano tulee jatkossa vielä laajentamaan muovipakkausten tuottajavastuuta nykyisestä ja siinä säädetyt uudet vaatimukset kohdistuisivat suurelta osin myös miljoonan euron liikevaihtorajan alapuolisiin tuottajiin. Tässä vaiheessa on tarkoituksenmukaista siirtää mahdollinen liikevaihtorajan poistamisesta säätäminen SUP-direktiivin tuottajavastuusäännösten täytäntöönpanon yhteyteen, jotta vältettäisiin mahdollisille uusille tuottajavastuullisille tahoille kohdistuvien velvoitteiden muuttuminen kahdesti lyhyen ajan sisällä. Samassa yhteydessä olisi syytä selvittää myös mahdollisuudet muuttaa tuottajan määritelmä tiettyjen pakkausten osalta siten, että voitaisiin vähentää hyvin pienille yrityksille ja viranomaiselle kohdistuvaa sääntelytaakkaa.

MTK kannattaa esitystä säilyttää 1 miljoonan liikevaihtoraja ennallaan.

91 §. Kunnan jätehuoltomääräykset. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa täsmennettäisiin, että kunnan jätehuoltomääräyksiä voitaisiin antaa myös jätteen lajittelusta syntypaikalla, vastaanottopaikan järjestämisestä kiinteistöllä ja jätteen toimittamisesta alueelliseen vastaanottopaikkaan. Näitä koskevat jätehuoltomääräykset korostaisivat jätteen haltijan keskeistä roolia erilliskeräyksen tehostamisessa.

Pykälän 1 momentin 4 kohdassa selvennettäisiin, että jätehuoltomääräyksillä voitaisiin määrätä velvollisuudesta antaa kunnan jätehuoltoviranomaiselle tai ympäristönsuojeluviranomaiselle tietoja paitsi  1 kohdassa tarkoitetuista jätteistä, myös niiden jätehuollon järjestämisestä. Tällaiset jätehuoltomääräykset olisivat todennäköisesti tarpeen esimerkiksi kiinteistöillä tapahtuvaa biojätteen pienkompostointia koskevien tietojen saamiseksi.

Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin, että ympäristöluvanvaraisen toiminnan ohella myöskään sellaisesta ympäristönsuojelulain 116 §:ssä tarkoitetusta jätteen käsittelystä, josta olisi tehtävä rekisteröinti-ilmoitus, ei voitaisi antaa jätehuoltomääräyksiä.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jolla määritettäisiin jätteiden erilliskeräyksen järjestämisvelvollisuutta koskevien valtioneuvoston asetuksen ja kunnan jätehuoltomääräyksen välistä suhdetta. Ehdotuksen mukaan kunnan vastuulle kuuluvien jätteiden erilliskeräyksen järjestämistä koskeva, jätelain 15 §:ää täydentävä alemman asteinen sääntely rakentuisi valtioneuvoston ja kunnan toisiaan täydentävälle toimivallalle. Sääntelymalli mahdollistaisi kunnianhimoisen, mutta samalla joustavan ja kustannustehokkaan erilliskeräyksen toteuttamisen. Valtioneuvoston asetuksella säädettyä erilliskeräyksen vaatimustasoa voitaisiin jätehuoltomääräyksillä lieventää, jos jokin 15 §:n 2 momentissa säädetyistä poikkeusperusteista täyttyisi. Vastaavasti jätehuoltomääräyksillä voitaisiin määrätä kunnassa tai sen osassa noudatettavista asetuksen vaatimustasoa laajemmista erilliskeräysvelvoitteista, jos se olisi paikalliset olot huomioon ottaen tarpeellista jätteen uudelleenkäyttöön valmistelun, kierrätyksen tai muun hyödyntämisen toteuttamiseksi etusijajärjestyksen mukaisesti. Esimerkiksi yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteiden saavuttaminen saattaa edellyttää asetuksen vaatimustasoa laajemmin sovellettavia erilliskeräysvelvoitteita kunnissa, joissa keräys on mahdollista toteuttaa tehokkaasti. Tällöin kunnalla voidaan katsoa olevan lain 15 §:ään perustuva velvollisuus säätää asetusta laajemmasta erilliskeräyksen järjestämisvelvollisuudesta.

Vastaavasti harvaan asutuilla seuduilla asetuksen mukainen vaatimustaso saattaisi johtaa erilliskeräykseen, jonka kustannukset olisivat merkittävät, mutta vaikutus esimerkiksi kierrätystavoitteiden saavuttamiseen vähäinen. Asetuksesta lievempään suuntaan poikkeavien jätehuoltomääräysten ajantasaisuutta olisi tarkasteltava uudelleen vähintään viiden vuoden välein ja määräykset olisi kumottava tai muutettava, jos 15 §:n 2 momentissa säädetyt poikkeusperusteet eivät enää täyttyisi.

MTK kannattaa 15 §:ään ja 91 §:ään sisällytettyä mahdollisuutta poiketa erilliskeräysvelvollisuudesta.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry