Lausunto

Lausunto maa- ja metsätalousministeriön asetukset tuettavaa rakentamista koskevista lypsykarjarakennusten ja lihakarjarakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista

03.02.2017

Maa- ja metsätalousministeriö

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto maa- ja metsätalousministeriön asetuksista tuettavaa rakentamista koskevista lypsykarjarakennusten ja lihakarjarakennusten rakennusteknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista.

MTK mustuttaa hallitusohjelman kirjauksesta, jossa sanotaan, että ei pidä säätää kustannuksia lisäävää lainsäädäntöä. Tässä ollaan tekemässä juuri sitä. Nykyisessä tilojen taloustilanteessa rakentaminen ilman tukea on mahdotonta. Tässä asetusesityksessä on kohtia jotka lisäävät kustannuksia ilman oleellisia parannuksia eläinten hyvinvointiin. Päinvastoin, esim. sairas- ja poikimakarsinoiden vaatimukset voivat johtaa rakennussuunnittelijoita piirtämään 40 emon osastoja kustannuksia säästääkseen. Tämä ei ole hyvä asia. Liian suuri juomakuppien määrä on suuri kustannustekijä. Jotta kupit pysyvät sulana tarvitaan paljon sähköä ja ennen kaikkea riittävä juomisen kulutus.

Kommentit lypsykarjarakentamiseen

MTK toteaa yleisesti lypsykarjanavetoita koskevaa asetusluonnosta koskien, että ottaen huomioon maitotilojen haastava taloudellinen tilanne, navettarakentamisen erittäin kallis kustannus jo olemassa olevien vaatimusten vallitessa sekä maidontuotantoa koskevat mittavat investointitarpeet lähitulevaisuudessa, asetuksella ei saisi olla kustannuksia lisäävää vaikutusta. Ratkaisuissa pitäisi päinvastoin löytää malleja, joilla kustannustasoa pystytään alentamaan.  

Aseuksesta esitetään jätettäväksi pois lukuisa joukko vaatimuksia liittyen muun muassa lintujen torjuntaan (poist. voimassa oleva ao. 3 pykäl. 3 mom.), ikkunoiden teknisiin ominaisuuksiin ja keinovalaistukseen (5 §), makuuparren ominaisuuksiin (6 §), parsinavettaan (poist. voimassa oleva ao. 8 §), kylmä- ja viileäpihaton erillisvaatimuksiin (poist. voimassa oleva ao. 10 §), eläintilan lattiapinnan ominaisuuksiin (7 §), juomapaikkojen sijoitteluun ja vedenvirtaamaan (10 §) sekä eläintilan ilmanlaatuun (poist. voimassa oleva ao. 17 §). 

Lausuntopyynnön mukaan osassa asetuksesta pois jätettäviksi esitetyistä kohdista on kyse vaatimuksista, joista säädetään muualla lainsäädännössä. Osa pois jätettävistä kohdista on sellaisia, joita ei voida tarkistaa rakennussuunnitelmasta. Asiassa jää epäselväksi, missä määrin asetuksesta pois jätettävissä kohdissa on kyse siitä, että muutoksella ennakoidaan eläinsuojelulakiin tai muualle lainsäädäntöön suunnitteilla olevia muutoksia. 

MTK toteaa, että pääsääntöisesti vaatimuksia, jotka on sisällytetty voimassa olevaan nyt po. MMM:n asetukseen, ei voida siirtää eläinsuojelulakiin tai muihin säädöksiin, joilla säännellään rakentamisen ohella olemassa olevien rakennusten vaatimuksista. Vaatimukset, joita voidaan edellyttää tuetulta uudisrakentamiselta, tuetulta peruskorjaus- ja laajennusrakentamiselta ja vihdoin olemassa olevalta rakennuskannalta ovat pitkälti kaikki eri asioita. 

MTK kannattaa muutoksia siltä osin kuin niissä on kyse säädöksen selkiyttämisestä mutta vastustaa muutoksia, jotka perustuisivat siihen, että nykyisin vain tuettua rakentamista koskevat vaatimukset laajennettaisiin koskevaan myös olemassa olevaa rakennuskantaa.  
   
Asetuksen 3(3) säädettäisiin peruskorjauksen ja laajentamisen yhteydessä parsi- ja käytäväleveyksiin sovellettavista vaatimuksista. Voimassa olevassa asetuksessa on todettu selvästi, että jos kyseessä on peruskorjaus tai eläintilan laajennus enintään 50 prosentilla ja 500 neliömetrillä, olemassa olevat parsi- ja käytäväleveydet voidaan säilyttää ja soveltaa niitä myös laajennusosassa. Uusi teksti on jätetty tulkinnan varaiseksi sen suhteen, voidaanko jatkossa laajennusosa rakentaa olemassa olevin parsi- ja käytäväleveyksin. 

Asetustekstissä olisi pidettävä nykyinen, yksiselitteisesti olemassa olevat leveydet myös uudisosassa salliva muotoilu.

Asetuksen 4(3) säädettäisiin, että mikäli rehunkuljetusreittejä ja ruokintapöytiä ei voida rakentaa siten, että vältettäisiin niiden risteäminen lannan tai eläinten kulkureittien kanssa, risteyspaikalle on rakennettava nostosilta tai vastaava rehuhygienian turvaava järjestely. Voimassa olevan asetuksen mukaan kyseisessä tilanteessa riittää, kun risteyspaikka on helposti puhdistettava. 

Asiassa jää epäselväksi, miten suuria ongelmia voimassa oleva sääntely on aiheuttanut ja missä määrin ongelmat voidaan välttää nyt esitetyllä kiristetyllä vaatimuksella. Näin ollen MTK pitää lähtökohtaisesti olemassa olevaa sääntelyä riittävänä myös sitä silmällä pitäen, että rakentamisvaatimuksissa pitäisi erityistä huomiota kiinnittää kustannusten hallintaa ja välttää lisäkustannuksia aiheuttavien vaatimusten asettamista rakentamiselle. 

Asetuksen 5(1), jossa säädetään luonnonvalon järjestämiseksi vaadittavasta ikkunapinta-alasta, esitetään muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin poikkeus, jonka mukaan valoaukkoja ei tarvitse olla vähintään 5 prosenttia lattiapinta-alasta tilassa, jossa eläimiä pidetään tilapäisesti enintään vuorokauden ajan esimerkiksi hoitoa tai kuljetukseen keräämistä varten. 

MTK toteaa, että joka tapauksessa peruskorjausten ja laajennusten yhteydessä poikkeusta on voitava soveltaa myös jatkossa. Poikkeuksen poistamisella myöskään uudisrakentamisen yhteydessä saavutettavaa hyötyä on pidettävä jokseenkin kyseenalaisena. 

Asetuksesta esitetään jätettäväksi kokonaan pois voimassa olevan aseuksen parisnavettoja koskeva 8 §. MTK kummeksuu esitystä. Asiassa ei ilmene mitään perusteluja sille, miksi pykälä olisi syytä poistaa. Esitys ei ole linjassa voimassa olevien ylemmän asteisten säädösten kanssa. Yllä sanottu huomioon ottaen, parsinavetoita koskeva pykälä on säilytettävä asetuksessa. 

Asetuksen 9(2) esitetään lisättäväksi teksti, jonka mukaan pihaton makuuparsipaikkaa ei lasketa sairaspaikaksi. Eläimellä on harvoin sellainen sairaus, että se ei voisi maata makuuparressa ja että sen asianmukaista hoitoa ei voitaisi järjestää esimerkiksi erottamalla makuuparresta sairastila. Tämä tulisi ottaa huomioon asetustekstin muotoilussa eikä siihen tulisi lisätä ehdotettua uutta vaatimusta. Näin myös sitä silmällä pitäen, että rakentamiskustannuksen kalleus jo nykyisten vaatimusten vallitessa on ongelmallisen korkea, jota korkeaa hintaa erillisten sairastilojen rakentaminen nostaa.

Asetuksen 10 pykälässä, jossa säädetään juomapaikosta, asetustekstiä on muotoiltu uudelleen muihin kuin lypsylehmiin sovellettavien vaatimusten osalta. Uusi muotoilu on epäselvä ja jättää tulkinnanvaraiseksi, montako juoma-allasta tai -laitetta minkäkin kokoista eläinmäärää varten vaaditaan. MTK toteaa, että juomapaikkoja koskevaa kohtaa ei ole perusteltua kiristää nykyisestä. Päinvastoin vaatimusta voitaisiin mahdollisesti lieventää. Lisäksi parsinavetan juomapaikkoja koskeva säätely puuttuu tekstistä. Se tulee palauttaa säädökseen siinä muodossa kuin se on voimassa olevassa asetuksessa. 

Asetuksen 12 pykälässä säädetään lypsyasemasta. Pykälään esitetään palautettavaksi lehmien kokooma- ja odotustilaa koskevaksi vähimmäispinta-alavaatimukseksi 1,5 m2 lehmäpaikkaa kohden. Neliövaatimus on ongelmallinen. Siinä ei ensinnäkään tulisi ottaa huomioon umpilehmiä. Toisekseen, jos lehmät ovat ryhmissä, vaatimus tulisi mitoittaa ryhmän koon mukaan. Lisäksi eläintilan lantakäytävä tulisi laskea osaksi kokoomatilaa, jos lehmät kuljetetaan sitä kautta asemalle. MTK toteaa, että asetukseen ei tulisi ottaa kooma- ja odotustilaa määrittävää neliövaatimusta. 

Asetuksen liitteessä olevaan taulukoon 7. Ilmanvaihdon suunnittelussa käytettävät ilmanvaihtomäärät eripainoisille naudoille, esitetään tuntuvia kiristyksiä eri kokoluokkia edusvatien nautojen minimi- ja maksimi-ilmanvaihtoa koskeviin vaatimuksiin. 

Asiassa ei ilmene, mihin ilmanvaihtovaatimusten kiristäminen perustuu. Taulukossa esitetyt kuutiomäärät ovat joka tapauksessa turhia uusiin navetoihin, jossa seinät ovat aukaistavissa ja ilmanvaihto tapahtuu lähes luontaisesti ilman sähköpuhaltimia.

Kommentit lihakarjarakentamiseen

Suomalaisen naudanlihantuotannon kiinteät kustannukset ovat huomattavasti korkeammat kuin eteläisemmissä EU-jäsenmaissa.  Pitkän talven takia myös rehukustannus on korkeampi moneen muuhun maahan verrattuna. Tuotannon kannattavuus on ollut jo pitkään heikkoa. Olisi erittäin tärkeää, että lihakarjatuotantoon saataisiin uusia rakennusinvestointeja nykyisessä maatalouden rakennemuutoksessa.

Edellä mainituista syistä on erittäin tärkeää, että lihakarjarakennusten rakennustekniset ja toiminnalliset vaatimukset pidetään kohtuullisina ja vaatimustasoja ei kiristetä. Lähtökohtaisesti pitäisi miettiä kohtia, joissa voitaisiin lieventää rakennusvaatimuksia. 

Näyttää siltä, että lihakarjarakentamiseen on otettu mallia lypsykarjapuolelta liian suoraviivaisesti. Emolehmä tuottaa maitoa 4-5 litraa päivässä ja lypsylehmä jopa 40 litraa. Näissä tapauksissa veden kulutus on hyvin erilaista. 

Kohdassa 3 § ei pidä erikseen ottaa kantaa sairas- ja poikimakarsinoihin, vaan pitää ne kohdissa 7 § ja 8 §. Ainakaan kylmiin ja avoimiin pihattorakennuksiin ei pidä vaatia kategorisesti varasähköjärjestelmää. 

MTK haluaisi tietää, että miksi juuri 4 eläintä pitää saada yhtä aikaa kiinni. Mistä juuri tuo luku tulee? Tuo mitoitus ei ole tarpeen. Piirustuksiin tulee merkitä asianmukainen käsittelypaikka, kuten käsittelyhäkki, tai kääntyvällä käsittelyportilla varustettu karsina tai lukittava ruokinta-aukko. Neljän eläimen samanaikaista kiinni ottamista ei pidä vaatia. 

Vasikkapiiloa ei pidä vaatia kaikkiin emolehmärakennuksiin, makuuparsipihatossa se voi olla tarpeen.

Erillisiä kiinteitä sairas- ja poikimakarsinoita ei tarvita, varsinkaan siinä tapauksessa, jos niitä voi käyttää vain siihen tarkoitukseen, ja ne on pidettävä muuten tyhjinä. Esimerkiksi hyvinvointikorvauksessa vaaditaan Jokaista alkavaa 20 lehmän ryhmää kohden yksi kiinteä tai osista koottavissa oleva erillinen karsina tai muu vastaava tila sairastunutta, hoidettavaa tai poikivaa nautaa varteen. Tämä mitoitus on tässäkin vähintäänkin riittävä.

Kestokuivikepihatossa voi käydä niin, että esim. sairaskarsina jää selvästi eri tasolle kuin muu kuivitettu alue, jos se pidetään tyhjänä ja muualla taso nousee.

Vaatimus siitä, että ”Pihatto, jossa ei ole makuuparsia, on suunniteltava siten, että lehmille on järjestetty kuivikepohjainen makuualue ja erillinen ruokinta- ja lannankeräysalue.”  Tämä lause poistaa tuen piiristä kestokuivikepihattomallin jossa on ruokintapöytä ja kestokuivikepohja alkaa sen vierestä. MTK haluaa tietää, onko tämä tietoinen valinta?

Kohdassa 6§ eläintilan lattia, hiekkaparsissa ei pidä vaatia kiinteää lattiaa. Tutkimusnäytön mukaan hiekkaparsista ei tule päästöjä ympäristöön.

Sairas-ja poikimakarsinoiden osalta makuuparsipihatoissa 7 § ja 8 § näin kirjoitettuna ”alkavaa 40 nautaeläintä kohti” voi johtaa käytännössä 40 emon osastoihin, koska myös pienemmissä osastoissa vaaditaan erillinen sairas- ja poikimakarsina.

9 § kohdassa taitaa olla väärinkäsitys. Vaatimus siitä, että juoma-altaan pituus olisi 100 mm/eläinpaikka ei liene oikein. Tätä kohtaa pitäisi verrata yhteen juomakuppiin, eli siis 100 mm kaukaloa/ 20 emolehmää. Asetustekstissä ei tule määrittää juoma-altaan pituutta eläinkohtaiseksi mitoitukseksi vaan ohjata laskemaan juoma-altaat juottolaitteiksi. 

Juomakuppimitoitus on yleisesti erittäin runsaskätinen. Sairaskarsinan jaotus 1 kuppi 3 lehmää kohti ja aina vähintään 2 kpl on paljon ja aiheuttaa turhia kustannuksia ilman että sillä on oleellista eläinten hyvinvointia parantavaa vaikutusta. Aina vähintään 2 kpl juomakuppeja /sairaskarsina ei ole tarpeen. Poikimatilassa tai sairaiden eläinten hoitotiloissa ei tarvita erillistä mitoitusta juomakuppeja varten. 
 
Juomalaitteista säädettäessä pitää huomioida juomalaitteiden energiatehokkuus. Juomakuppilainsäädännöllä ei pidä keinotekoisesti lisätä sähkönkulutusta juomakuppien sulana pitämiseksi sähköttä toimivien juomalaitteiden kustannuksella. Pallolliset juoma-altaat on mahdollista saada toimimaan ilman sähkölämmitystä oikealla asennuksella ja riittävällä vedenkulutuksella. 
 
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

Antti Sahi                                                          
toiminnanjohtaja

Leena Ala-Orvola
maitoasiamies 

Jukka Markkanen
kotieläinasiamies