Lausunto

Lausunto valmiuslain uudistamisesta

02.10.2023

Maa- ja metsätalousministeriö

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry kiittää Maa- ja metsätalousministeriötä mahdollisuudesta lausua maatalous- ja teollisuustuotannon ohjaamista poikkeusoloissa koskevan sääntelyn kehittämistarpeista (kuulemispyyntö 14.9.2023).

Valtioneuvoston huoltovarmuusselonteko (VNS 8/2022) ja tuore hallitusohjelma tunnistavat kotimaisen alkutuotannon ja elintarvikkeiden tuotannon olevan ratkaisevan tärkeitä osia elintarvikehuoltoamme. Elintarvikehuolto on yhteiskunnan kriittistä tuotantoa, jonka jatkuvuus on varmistettava kaikissa turvallisuustilanteissa ja tarvittavilta osin turvattava lainsäädännössä. Muuttuneessa turvallisuustilanteessa MTK pitää valmiuslain uudistamista tarpeellisena.

Elintarvikehuollon toimintaedellytykset ja toimintaprosessit häiriö- ja poikkeusoloissa luodaan jo normaaliolojen vallitessa. Viime vuosien kehityskulut korostavat, että elintarvikehuollossa koko arvoketjun on toimittava. Valmiuslain uudistamisen yhteydessä on hyvä tunnistaa riittävän laaja-alaisesti elintarvikejärjestelmän toimivuuden turvaavat muut kotimaiset ja EU-säädökset ja toimia siten, että myös muut säädökset tukevat elintarvikehuollon toimivuutta.

Valmiuslain uudistamisen lisäksi on tärkeä varmistaa alemman asteisilla säädöksillä, toimintaohjeilla ja elintarvikejärjestelmän eri toimijat osallistavalla harjoittelulla tarkoituksenmukainen toiminta erilaisissa häiriö- ja poikkeusoloissa. Vastauksemme MMM:n esittämiin kysymyksiin ovat alla.

1. Mitkä ovat edustamanne toiminnan ja koko tuotantoketjun kannalta sellaisia merkittäviä haavoittuvaisuuksia, joihin viranomaisten tulisi voida omilla toimivaltuuksillaan puuttua?

Alkutuotannon haavoittuvuuksia liittyy useisiin välttämättömiin tuotantopanoksiin, erityisesti niihin tuotantopanoksiin, joissa on vahvaa tuontiriippuvuutta. Alkutuotannon välttämättömiä tuotantopanoksia ovat muun muassa nestemäiset polttoaineet ja voiteluaineet, kylvösiemenet, kasvualustat ja kuivikkeet, koneet ja varaosat, lannoitteiden raaka-aineet ja muut kemikaalit kuten esim. torjunta-aineet ja kasvun sääteet, eläinlääkkeet, rehujen komponentit mm. valkuainen sekä maa- ja puutarhataloudessa käytettävät muovit, kumituotteet ja pakkausmateriaalit.

Alkutuotannon yritykset, erityisesti kotieläintilat ja kasvihuoneet ovat riippuvaisia sähköenergian ja veden saannista.

Koronapandemian aikana korostui alkutuotannon tarvitseman työvoiman, erityisesti ulkomaisen kausityövoiman saatavuus ja liikkuminen maiden rajojen yli. EU:ssa otettiin silloin käyttöön säädökset, jotka mahdollistivat työvoiman ja tavaroiden liikkumisen yli rajojen, vaikka liikkumista oli muutoin rajoitettu. Alkutuotannon haavoittuvuuksia liittyy myös kasvi- ja eläintautien leviämiseen. Näihin uhkiin on kyettävä reagoimaan nopeasti ja oikein kohdennetuin toimin.

2. Miten mahdollinen toimivaltuuksien puute on näkynyt valmiusharjoituksissa tai voisi näkyä käytännön häiriötilanteissa?

Valmiuslain 31§:n mukaisten tuotantopanosten säännöstely (ostolupamenettely) on noussut esille kysymyksenä useissa harjoituksissa. Harjoituksista kertyneiden kokemusten perusteella vaikuttaisi siltä, että toimivaltuuksien käyttöönoton mahdollistavat, lakia alemmat säädökset ja toimintaohjeet vaativat vielä työstämistä. Valmiuslain 31§:n mukaisen ostoluvan myöntää kunnan maaseutuviranomainen, mutta ostolupamenettelyn käytännön operationalisoinnista ei ole havaintoa. Häiriötilanteissa tämä voisi näyttäytyä siten, että valmiuslain 31§:n mukaiselle toiminnalle ei ole käytännössä valmiutta.

Valmiuslain 31§:ssä säädetään 32§-35§ pykälistä poiketen ei ainoastaan säännöstelyä, vaan myös maatilatalouden alkutuotannon ohjaamista. 31§:n mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset siitä, millaista tuotantoa kulloinkin pidetään elintarviketuotannon turvaamiseksi välttämättömänä. Harjoitustilanteessa, jossa viranomainen on ryhtynyt ohjaamaan tuotantoa paikallisella tasolla, on muun muassa ajankohtaistanut kysymys, kuka kantaa tuotannon taloudellisen riskin. MTK katsookin, että asetustasoisen ohjauksen elintarviketuotannon turvaamiseksi tulisi rajoittua tuotannon suuntaamiseen yleisellä tasolla.

Muistutamme, että alkutuotantoa ohjaa varsin pitkälle niin kansallinen kuin yhteisötason säädökset. Kriisitilanteita varten tulisi etukäteen tunnistaa eri häiriö- ja poikkeusoloissa yrittäjien toimintaa sujuvoittavat regulaation kevennykset/joustot sekä niihin liittyvät viranomaisten toimivaltuudet. Nämä voivat liittyä esimerkiksi yrittäjiltä edellytettäviin ilmoituksiin ja rekisterien käyttöön pitkäkestoisissa kyberhäiriötilanteissa tai sähkökatkoissa. Joustoja mahdollistavat säädökset ja toimintaohjeet tulisi laatia ennakkoon ”kassakaappiversiot”, jotta ne ovat nopeasti käyttöön otettavissa.

3. Millainen olisi poikkeusoloissa tehokkain viranomaisorganisaatio ja viranomaisten työnjako alkutuotannon/teollisuustuotannon ohjaamisen osalta?

Huoltovarmuuden tavoitteita koskevassa valtioneuvoston päätöksessä (1048/2018) todetaan, että päivittäistavara- ja elintarvikehuollon keskeinen toiminta-ajatus on, että viranomaiset yhteistyössä elinkeinoelämän ja kaupan toimijoiden kanssa varmistavat markkinoiden toimintaedellytysten turvaamisen sekä resurssien käytön ja toimijoiden ohjauksen. Maa- ja metsätalousministeriö yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa varautuu ohjaamaan vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa voimavarojen ja alkutuotannon tuotantopanosten käyttöä, elintarvikkeiden tuotantoa ja tarjontaa huoltovarmuuden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.

Alkutuotannon viranomaisia on paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. Normaalioloissa viranomaisten ja alkutuottajien työnjakoa/suhdetta voisi luonnehtia vastinpareina toimivaksi yhteistyömalliksi, jossa osapuolet hoitavat heille kuuluvat tehtävät.

Viranomaisten ja alkutuottajien yhteisestä harjoittelusta poikkeusolojen tilanteessa on varsin vähän kokemuksia. Poikkeusolojen toimintamallina voisi olla tehostettu normaaliolojen yhteistyömalli, jossa osapuolet hoitavat heille normaaliloissa kuuluvat tehtävät ja lisäksi tehostavat yhteydenpitoa ja suunnittelua tilanteen edellyttämistä toimista.

Yhteiskunnan varautumisen yleinen periaate on, että ne tahot, jotka vastaavat tietyistä asioista normaalioloissa, vastaavat niistä myös häiriö- ja poikkeusoloissa. Häiriö- ja poikkeusoloihin varautumisessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota tiedon kulkuun ja etukäteen määriteltyihin työprosesseihin, jotta kriisitilanteissa toiminta ja päätöksenteko on sujuvaa. Sen edellytyksenä on, että eri tahojen vastuut on tunnistettu ja toimintaprosessit ovat selkeitä.

4. Edellyttäisikö tuotantopanosten säännöstelyn täytäntöönpano tarkempaa sääntelyä esim. ostolupien myöntämisen ehdoista (kuten tuotantomääristä) ja osto-oikeuksien suuruuden määrittämisestä? Mitä kaikkia tuotantopanoksia pitäisi voida säännöstellä?

Nykysäädösten valossa on epäselvää, miten säännöstely voidaan käytännössä toteuttaa. Aiemmin käytössä olleista säännöstelykorteista on aikaa sitten luovuttu. Mahdollisesti säännöstely olisi rakennettavissa maksu- ja tietojärjestelmien hyödyntämiseen perustuvaksi. Lähtökohtaisesti kaikkia niitä tuotantopanoksia, joista voi tulla pulaa, tulisi voida säännöstellä ja kyetä ohjaamaan tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

Valmiuslain 31§:n mukaan kunnan maaseutuviranomaisen myöntämässä ostoluvassa otetaan erityisesti huomioon maatilatalouden alkutuotannon harjoittajan aikaisemman tuotannon määrä. Muistutamme, että maatilojen tuotantomäärät eivät ole vakiot. Muun muassa vuosittain vaihtelevat sääolosuhteet vaikuttavat sadon määrään. Korostamme kuntatason viranomaisen paikallistuntemuksen hyödyntämistä tuotantopanosten tarvearviossa on tärkeää.

Välttämättömiä tuotantopanoksia tulisi kyetä kohdistamaan erityisesti poikkeusolojen tuotantotoimintaan varatuille yrityksille.

Haluamme myös kiinnittää huomiota valmiuslain termien tarkkaan määrittelyyn ja niiden käytön yhdenmukaisuuteen. Esimerkiksi polttoaineiden säännöstelyn yhteydessä käytetään 31§:ssä sanaa ”ostolupa” ja 70§:ssä ”käyttölupa” niiden käyttäjien osalta, joiden toiminta on yhteiskunnan kannalta kriittistä.

5. Näettekö tarvetta tuotantoeläimiin tai muuhun tuotanto-omaisuuteen liittyville uusille toimivaltuuksille esim. evakuointitilanteita koskien?

Valmiuslain mukaan tietyn alueen väestön tai osan väestöä on siirryttävä muualle, mikäli se on väestön turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Valmiuslaissa väestön siirtäminen (evakuointi) näyttäisi rajautuvan 3 §:n 1 ja 2 kohdassa mukaisiin poikkeusoloihin. Väestön evakuointi ajankohtaistaa samalla kysymyksen tuotantoeläinten evakuoinnista.

Valmiuslain 121 §:ssä määritellyssä väestön evakuointitilanteessa tuotantoeläinten evakuointisuunnittelua ei liene määrätty minkään viranomaisen vastuulle. Valmiusharjoituksissa tuotantoeläinten evakuointi on useasta syystä osoittautunut haasteelliseksi. MTK katsoo, että tuotantoeläinten evakuointiin liittyvien vastuiden ja toimivaltuuksien tarkempi selvittäminen valmiuslain uudistamisen yhteydessä on perusteltua. Samalla tulisi tarkastella myös muita kuin valmiuslaissa tarkoitettuja tilanteita, joissa eläinten evakuointi voi ajankohtaistua.

Evakuointisuunnittelun yhteydessä pohdittavia asiakokonaisuuksia ovat esimerkiksi toimijoiden tunnistaminen, evakuoitavien tuotantoeläinten määrittäminen, kuljetuskapasiteetti ja väistötilat jonne eläimet siirretään. Koska kunkin maatilan toimintaympäristö on omanlaisensa, MTK haluaa evakuointisuunnitelmien laatimisessa painottaa viranomaisten ja toiminnanharjoittajien välistä yhteistyöstä. Lisäksi MTK katsoo, että yksityiseen tuotanto-omaisuuteen kohdistuvat viranomaisten toimivaltuudet eri tilanteissa tulee olla selkeästi määriteltyjä ja perusteltuja, ja että mahdollisiin korvauskysymyksiin annetaan perusteet.

Kunnioittavasti

Jyrki Wallin
toiminnanjohtaja

Markus Lassheikki
johtaja

aiheet: mtk, lausunto, valmiuslaki