Lunastuslainsäädännön korvausperusteiden tarkistaminen - Lunastuslakityöryhmän mietintö

Takaisin Lunastuslainsäädännön korvausperusteiden tarkistaminen - Lunastuslakityöryhmän mietintö

Lausunto

Lunastuslainsäädännön korvausperusteiden tarkistaminen - Lunastuslakityöryhmän mietintö

15.05.2019

Valtioneuvosto

Lausuntonne mietinnöstä:

Oikeusministeriön valmistelema ja työryhmässä yksimielisesti hyväksytty esitys lunastuslainsäädännön korvausperusteiden tarkistamiseksi on erittäin tarpeellinen. Esitys vastaa muutokselle asetettuja tavoitteita turvata lunastettavan omaisuuden haltijan asemaa. Muutos on erityisen tarpeellinen siksi, että omaisuuden suojaa on viimeisten vuosikymmenten aikana kavennettu lukuisissa laeissa. Ympäristöperusoikeus on ajoittain asetettu jopa omaisuuden suojan yläpuolelle, vaikka perustuslaki ei etusijaa näiden perusoikeuksien välillä tunnista. Viimeaikaisen kehityksen valossa on lisäksi nähtävissä lunastuksen edellytyksenä olevan yleisen tarpeen tulkinnan laajentuminen oikeus- ja hallintokäytännössä omaksuttujen linjausten seurauksena.

Vahva omistusoikeus on jokaisen hyvinvointiyhteiskunnan perus fundamentti. Perusoikeuksien tasapainon säilyttämiseksi on pidettävä huolta siitä, että yksi perusoikeus ei nouse lainsäädännössä jonkun toisen oikeuden yläpuolelle. Omaisuuden suojaa tulee tehostaa turvataksemme rationaalisen tasapainon oikeusjärjestelmäämme.

Lunastuslain korvausperusteita ei ole muutettu sitten lain voimaantulon 1977. Kuten esityksessä todetaan, perustuslain takaamaa täyden korvauksen vaatimusta ei kaikissa arviointitilanteissa pystytä takaamaan lunastuksen kohteeksi joutuneen maaomaisuuden haltijalle. Tämä johtuu siitä, että perustuslain takaama taso sekä lunastuslain mukainen taso on asetettu samalle viivalle. Yleinen lunastuslaki siis turvaa minimisuojan omaisuudelle. Arviontivirheet ja muut arvonmääritykseen liittyvät epävarmuustekijät voivat koitua lunastuksen kohteeksi joutuvan tappioksi. Mikään ei estä lainsäätäjää turvaamasta omaisuudelle parempaa tasoa, kuin perustuslain turvaama minimitaso. Näin on toimittu muun muassa vesilaissa ja puolustuspakkolunastuslaissa, jotka molemmat sisältävät itsenäisen, lunastuslaista poikkeavan korvausperusteen.

Asemakaavoituksesta johtuvan arvon leikkaaminen

Arvonleikkaussääntelyn tavoitteena on ollut kuntien maapolitiikan tukeminen. Faktisesti arvonleikkaussäännöstöä sovelletaan äärimmäisen harvoin, mutta periaatteella on katsottu olevan merkittävä vaikutus kunnan mahdollisuuksiin hankkia raakamaata itse määräämällään hinnalla. Esityksessä perustellaan arvonleikkaussääntelyn kumoamista sillä, että säännöstö ei vastaa perustuslakia: arvonleikkaaminen lunastuksen kohteelta ei vastaa omaisuuden täyden korvauksen vaatimusta. Kunnat ovat kuitenkin esittäneet, että arvonleikkaussääntelyn suurin merkitys on kunnan neuvotteluaseman lujittaminen kunnan ja maanomistajan väliseen sopimukseen perustuvassa maanhankintamenettelyssä. On huomattava, että lunastusmahdollisuus kunnilla säilyisi esityksen mukaan ennallaan. Kunnan maanhankinnan keinovalikoimaan ei esitetä muutosta, ainoastaan korvauksen määrittäminen halutaan saattaa perustuslain tasolle. Kuntien maapolitiikkaa tukevia keinoja on nyt enemmän, kuin oli 40 vuotta sitten, kun lunastuslaki säädettiin. Kunnat ovat jatkuvasti saaneet uusia työvälineitä maapolitiikan harjoittamiseen. Lisäksi kunnilla ei ole koskaan aiemmin ollut näin paljon valtaa päättää maankäytön suunnittelusta ja rakentamistoiminnasta alueellaan. On havaittavissa, että vuonna 2015 maankäyttö- ja rakennuslakiin lisätty 5 a § kunnan maapolitiikasta on lisännyt kuntien aggressiivista maapolitiikkaa, jossa ei hyödynnetä monipuolisesti kuntien keinovalikoimaa esimerkiksi maankäyttösopimusten muodossa. MTK:n havaintojen mukaan kuntien maapolitiikka on erityisesti kasvavien kaupunkiseutujen läheisyydessä ottanut uuden suunnan, joka merkittävästi heikentää ihmisten luottamusta perustuslain takaamaan omaisuuden suojaan. Kuntien näin vahva asema ei enää edusta rationaalista linjaa. Arvonleikkaussääntelyn poistaminen loisi tarvittavaa tasapainoa maanomistajien ja kuntien väliseen neuvotteluasemaan, ohjaisi kuntia oikea-aikaiseen maanhankintaan sekä aktivoisi käyttämään neuvotteluissa maapolitiikan keinovalikoimia monipuolisesti. Oikea-aikaisen maanhankinnan turvaamiseksi voisi olla tarpeellista säätää myös pysyvä luovutusvoiton verovapaus maata kunnalle myytäessä.

Asunto- ja elinkeino-omaisuuden korvaussuojan vahvistaminen

Esityksellä halutaan vahvistaa asunto- ja elinkeinotakuuta siten, että sääntely laajennettaisiin koskemaan kaikkia lunastuslain alaan kuuluvia lunastustilanteita. Tällöin korvaus määrättäisiin aina niin suureksi kuin on tarpeen vastaavan oman asunnon tai saman toimeentulon tarjoavan, lunastettua vastaavan omaisuuden hankkimiseen lunastetun tilalle. Laajennus koskisi asunnon lisäksi myös vapaa-ajan asuntoa. Muutos koskisi luonnollisten henkilöiden ohella heidän yritysmuotoisesti harjoittamaansa elinkeinotoimintaa, mukaan lukien yhtiömuotoisesti harjoitettu maa- ja metsätalous sekä pienimuotoinen yritystoiminta. Esityksen perustelujen mukaan sijoitustyyppinen omaisuus ei kuitenkaan kuuluisi tämän erityissäännöksen piiriin. Sen sijaan ennemminkin sijaintiin liittyvän ammattitoiminnan suoja pysyisi nykyisen kaltaisessa muodossaan ja näin ollen esimerkiksi maa- ja metsätalousomaisuus sekä siihen liittyvä sivuelinkeino-omaisuus kuuluisivat säännöksen piiriin. MTK:n näkemyksen mukaan esityksen sanamuodot jättävät epäselvyyttä nykymuotoisen maa- ja metsätalouselinkeinon suojaan. Omaisuuden sijainnilla ei pitäisi olla arvioinnissa merkitystä, koska meillä on paljon etämetsänomistajia sekä uudet maatilarakennukset pyritään usein sijoittamaan etäämmälle vanhoista tilakeskuksista. Lisäksi maa- ja metsätalousomaisuutta on kai aina pidettävä jonkinlaisena sijoitustyyppisenä omaisuutena. MTK esittää, että sanamuotoja tältä osin tarkennetaan ja sisällytetään kaikentyyppinen maa- ja metsätalous elinkeinotakuun piiriin, niin kuin esityksessä ilmeisesti on nytkin ollut tarkoitus tehdä.

Lunastuskorvaukselle suoritettava korotus

MTK kannattaa siirtymistä Ruotsin mallin mukaiseen +25%:n tasokorotukseen kaikissa lunastuskorvauksissa sekä koko lunastuskorvauksen osalta. Vahingonkorvauksen sisällyttäminen korotuksen piiriin on perusteltua, koska vahingonkorvausten erottelu kokonaisuudesta voi olla vaikeaa. Esimerkiksi metsäkiinteistön arvonmäärityksessä vallitsee erilaisia tulkintalinjoja siitä ovatko puusto tai sen odotusarvo määriteltävä kohteenkorvaukseksi vai vahingonkorvaukseksi, molempien ollessa merkittävä osa kohteen varsinaista arvonmääritystä. Lisäksi huomioon on otettava lunastettavan omaisuuden omistajan tahdonvastaiseen luovutukseen perustuva pakko. Lunastukseen perustuvan vahingon määrittelyyn liittyy samat epävarmuustekijät kuin kiinteistön arvonmääritykseenkin. Huomionarvoista on myös se, että lunastuslakia sovelletaan tilanteissa, jossa korvataan omaisuuden käytönrajoituksesta koituvat haitat ja vahingot. Käytännössä tilanne on hyvin usein se, että maanomistaja on oikeutettu ainoastaan todennettujen vahinkojen korvauksiin siitä, että joku toinen saa hyödyntää hänen omaisuuttaan määräämättömän ajan. Usein tämä hyödyntäminen tukee hyödyntäjän liiketoimintaa. Tilanne on varsin kohtuuton maanomistajalle, joka ei siis saa mitään hyötyä siitä, että joku toinen hyödyntää hänen omaisuuttaan. Tasokorotuksen ulottaminen tällaisiin vahingonkorvauksiin olisi omaisuudensuojan kannalta erittäin toivottavaa.

Muuta

Lunastuslainsäädännössä olisi paljon muitakin tärkeitä tarkasteltavia asioita, joista osa kuuluisi ehdottomasti korvausuudistuksessa huomioitaviksi. Useiden lunastusten vaikutusten kumuloitumisesta aiheutuva haitta on monelle maanomistajalle todellinen ongelma. Monien lunastushankkeiden sijaitseminen päällekkäin tai toistensa läheisyydessä voi estää maaomaisuuden tosiasiallisen hyödyntämisen, vaikka lunastuskorvaukset kohdistuvat vain tiettyyn osaan omaisuudesta. Tarkemmat säädökset lakiin toisivat selkeyttä näihin tilanteisiin.

Lunastushankkeen tuottaman taloudellisen hyödyn huomioon ottaminen korvausta määrättäessä olisi sekin erittäin tärkeä asia käsiteltäväksi.

Takaisinlunastusmahdollisuus olisi ehdottoman tarpeellinen siitä näkökulmasta, että pakkolunastusta voitaisiin tosiallisesti käyttää vain erityisen tarpeen vaatiessa. Lunastuksen jälkivalvonta käytännössä puuttuu, kun takaisinlunastusmahdollisuutta ei ole. Yleisen tarpeen tulkinnan laajennuttua jälkivalvonta olisi erityisesti tarpeen.

Korvausperusteiden tarkistukset

Pidättekö työryhmän ehdotuksia perusteltuina ja tarpeellisina täyden korvauksen vaatimuksen täyttymisen varmistamiseksi?

Kyllä

Muut huomionne:

Lunastuskorvaukselle suoritettava korotus

Pidättekö lunastuskorvaukselle suoritettavaa korotusta tarpeellisena täyden korvauksen vaatimuksen toteutumisen kannalta?

Kyllä

Kuinka suuri korotuksen tulisi olla arvon määritykseen liittyvien epävarmuuksien poistamiseksi?

Miten arvioitte korotuksen vaikuttavan lunastajan mahdollisuuksiin hankkia alueita vapaaehtoisin kaupoin ja vaikuttaako korotus vapaaehtoisissa kaupoissa maksettaviin hintoihin?

Valtio suurimpana lunastajana edustaa sitä poliittista arvopohjaa, jota lainsäädännön uudistamisella halutaan tässä asiassa luoda. Liikenneinfran lunastukset sekä luonnonsuojeluun liittyvät lunastukset edustavat ympäristöperusoikeutta parhaimmillaan: vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille.

Lunastuskorvaukselle suoritettava korotus todennäköisesti nostaa kuntien mahdollisuuksia hankkia alueita vapaaehtoisin kaupoin, koska korotus vaikuttanee luovutuksesta käytäviin neuvotteluihin myyjän kannalta kannustavasti. Kuntien osalta toivottavaa olisi monipuolisten neuvotteluvälineiden käyttöönotto, jolloin raakamaan ostamisen rinnalle nousisi mahdollisuus maankäyttösopimusten, vaihtomaan ja muiden ratkaisujen löytäminen molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla.

Muut huomionne:

Lunastuskorvauksen tallettaminen

Pidättekö tallettavan lunastuskorvauksen minimimäärää ja ehdotettua 1000 euron alarajaa perusteltuna ratkaisuna?

Jos talletettavan korvauksen minimimäärä olisi 1000 euroa, kuinka suuri määrä talletuksia jäisi vuosittain tekemättä?

Kuinka arvioitte lunastuskorvauksen tallettamista koskevaan sääntelyyn ehdotettujen muutosten vaikuttavan työmääräänne?

Muut huomionne:

Arvonleikkaussääntelyn poistaminen

Miten arvioisitte ehdotetun arvonleikkausääntelyn poistamisen vaikuttavan kuntanne harjoittamaan maapolitiikkaan, ottaen huomioon että lunastamisen edellytyksiin ei esitetä muutoksia?

Miten arvioisitte arvonleikkaussääntelyn poistamisen vaikuttavan raakamaasta maksettavaan yleiseen hintatasoon?

Muut huomionne: