Tilojen määrä laskee, tuottavuus kasvaa

Vuonna 2026 Suomessa toimii noin 3 700 maitotilaa, ja lypsylehmiä on yhteensä 225 000. Vielä kymmenen vuotta aiemmin tiloja oli noin 8 200, ja huippuvuonna 1963 peräti 246 100. Tuotanto on keskittynyt yhä suuremmille tiloille. Keskimääräinen karjakoko on kasvanut 60 lypsylehmään, ja lehmien keskituotos on noussut merkittävästi. Samalla kun tilojen määrä on vähentynyt voimakkaasti, maidontuotanto on pysynyt varsin vakaana: vuosittainen maidontuotanto on noin 2,1 miljardia litraa. Tuottavuuden kasvu on pitkälti kompensoinut tilojen ja eläinmäärän vähenemistä, minkä ansiosta meijereihin toimitetun maidon kokonaismäärä on rakennemuutoksesta huolimatta laskenut vain vähän.

Nurmi on suomalainen maidontuotannon perusta

Kotimaisen lypsylehmän pääasiallista ravintoa on nurmirehu. Monivuotisena ja runsasjuurisena kasvina nurmi sitoo tehokkaasti hiiltä maaperään. Nurmiviljelyä tutkitaan ja kehitetään parhaillaan, jotta hiilensidontaa saataisiin tehostettua entisestään. Monivuotisilla nurmikasveilla on keskeinen rooli myös maan kasvukunnon parantamisessa: ne auttavat ehkäisemään ravinnepäästöjä ja eroosiota sekä vähentävät kemiallisten lannoitteiden tarvetta.

Keskimäärin lehmä syö päivässä noin 50–55 kiloa esikuivattua säilörehua, jota täydennetään väkirehulla. Täydennysrehuna käytetään usein ohraa, kauraa ja rypsiä sekä kivennäisiä ja vitamiineja. Suomalainen maitoketju onkin edelläkävijä soijattomassa maidontuotannossa.

Nurmipelloilla ja peltolaitumilla on myös monia positiivisia ympäristövaikutuksia. Ne tarjoavat elinympäristöjä esimerkiksi linnuille ja pölyttäjille. Maitotilojen pihapiirit, pellot, pellonreunat, laidunmaat ja metsäkaistat muodostavat mosaiikkimaisia ympäristöjä, jotka ovat sekä maiseman että luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä osa suomalaista maaseutua.

Poikkeuksellisen pieni vesijalanjälki

Suomessa maidontuotannon vesijalanjälki on kansainvälisesti tarkasteltuna hyvin pieni. Elinkaariarviointiin perustuvan suomalaisen tutkimuksen mukaan yhden litran rasvatonta maitoa tuottamiseen kuluu koko tuotantoketjussa noin 5,8 litraa vettä. Suomen pieni vesijalanjälki perustuu ennen kaikkea siihen, että maidontuotanto nojaa lähes täysin sadevesiviljelyyn. Tämän ansiosta maidontuotanto ei juuri kuluta niin sanottuja niukkoja makean veden varantoja eli sinistä vettä, joita monilla maailman alueilla käytetään runsaasti maataloudessa.

Suurin osa suomalaisen maidon vedenkulutuksesta liittyy lehmien juomaveteen (noin 44–45 %) sekä maidontuotannon pesu- ja prosessivesiin tiloilla ja meijereissä. (Usva ym. 2015, Water in an LCA framework – applying the methodology to milk production in Finland, MTT Agrifood Research Finland & University of Helsinki)

Pieni vesijalanjälki tarkoittaa, että suomalainen maito ei lisää globaalia vesipulaa eikä perustu tuotantoon alueilla, joilla vesi on jo valmiiksi niukka luonnonvara. Tämä tekee Suomesta vesivarojen näkökulmasta kestävän ja turvallisen maidontuotantoalueen. Ilmastonmuutoksen ja kasvavan ruokakysynnän oloissa kyky tuottaa eläinperäistä ruokaa ilman kasteluvettä on merkittävä ympäristö- ja huoltovarmuusetu.

Lehmiä ruokalemassa pihattonavetassa.

Suurin osa lehmistä elää pihattonavetassa

Lähes kaikki suomalaiset lehmät ja maitotilat kuuluvat nautojen terveydenhuoltorekisteriin, Nasevaan. Lehmien terveydenhuoltoa seuraamalla edistetään eläinten terveyttä ja hyvinvointia, vastuullista eläinlääkkeiden käyttöä sekä kansanterveyttä.

Noin 70 % lehmistä elää pihattonavetoissa, joissa ne voivat vapaasti liikkua, syödä, juoda ja levätä. Uusia parsinavetoita ei ole enää rakennettu. Alalla on vahva tahtotila lisätä lehmien ulkoilua, sillä se parantaa muun muassa lehmien sorkkaterveyttä, lihaskuntoa ja hyvinvointia. MTK:n maitovaliokunta tukee laidunnuksen ja jaloittelun lisäämistä tiloilla entisestään ja edistää tähän kannustavaa politiikkaa.

Myös lypsyteknologia on kehittynyt Suomessa nopeasti, ja robottilypsy on yleistynyt merkittävästi. Robottilypsyssä lehmät voivat käydä lypsyllä omaan tahtiinsa, mikä parantaa eläinten hyvinvointia. Jo yli puolet Suomessa tuotetusta maidosta lypsetään nykyisin roboteilla.

Lehmä robottilypsyllä.

Kestävyys kilpailukyvyn osana

Suomalaisessa maidontuotannossa päästöjen vähentäminen ei ole yksittäinen toimi, vaan osa koko ketjun kehittämistä. Useat meijerit ja maidontuottajat ovat tarttuneet tähän työhön monella rintamalla: päästöjä mitataan järjestelmällisesti, viljelijöitä koulutetaan hiiliviljelyyn, rehujen koostumusta kehitetään metaanipäästöjen vähentämiseksi ja logistiikassa siirrytään yhä enemmän biokaasua hyödyntäviin ratkaisuihin. Kotimaisen maidon hiilijalanjälki on kansainvälisessä vertailussa selvästi keskimääräistä matalampi, ja lehmien tuottaman metaanin määrä on Suomessa arviolta puoliintunut 1960-luvulta lähtien.

Katse ei ole vain nykyhetkessä. Biokaasutuotannon kehittyessä suomalaisilla maitotiloilla on kasvava mahdollisuus tuottaa uusiutuvaa energiaa myös muiden käyttöön tulevaisuudessa. Karjanlanta ja tilojen muut ohivirrat voidaan hyödyntää sähköksi tai biopolttoaineiksi, mikä vahvistaa kiertotaloutta ja parantaa resurssien käyttöä.

Osaaminen alkaa tiloilta ja jatkuu koko ketjussa

Raakamaidon hygieeninen laatu Suomessa 2024. Lähde: Maitohygienialiitto

Suomalainen maitoketju on jo 1920-luvulta saakka tehnyt työtä maidon hygieenisen laadun eteen, mikä näkyy meijeriin toimitetun maidon huippulaatuna. Laatu on kriittistä, sillä pienikin määrä heikkolaatuista maitoa voi pilata suuren raaka-aine-erän. Noin 97 % Suomessa tuotetusta maidosta luokitellaan vuosittain parhaaseen E-luokkaan. Suomalaisen maidon laatu on maailman huipputasoa, mikä kertoo maitotiloilla tehtävästä huolellisesta työstä.

Meijerien innovaatiotyö näkyy maitohyllyillä ja viennissä

Kuluttajalle suomalainen maidontuotanto näkyy kaupan maitohyllyllä, mutta taustalla on pitkäjänteinen ja systemaattinen tuotekehitystyö meijereissä. Suomessa maidon jalostusta on kehitetty pitkään, ja meijereiden jatkuva tuotekehitys on keskeinen osa toimintaa. Tämä näkyy laajana ja uudistuvana maitotuotevalikoimana kotimaassa sekä siinä, että suomalaisia maitotuotteita ja maitopohjaisia ratkaisuja viedään myös kansainvälisille markkinoille.

Vuonna 2024 maito- ja meijerituotteet muodostivat jopa 25 % Suomen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden viennistä (lähde: Tulli, ULJAS-tietokanta). Maito- ja meijerituotteiden merkittävä osuus viennistä osoittaa, että suomalaisella maidontuotannolla on vahva perusta, jonka varaan voidaan rakentaa myös uutta kasvua.

Marjukka Mattio

asiantuntija, maitoasiamies

maito, maitovaliokunnan sihteeri, maitovaltuuskunnan asiamies

+358 50 533 8924

aiheet: maito, maidontuotanto, tuotantosuunnat, lehmä