Takaisin Naudanlihantuotanto

Artikkeli – Maatalous ja suomalainen ruoka

Naudanlihantuotanto

01.09.2023

Suomalainen naudanlihatuotanto on maailman kärkipäätä eläinten hyvinvoinnin, jäljitettävyyden ja ekologisen kestävyyden saralla. Avaintekijöinä ovat pääosin nurmeen perustuva rehustus, soijattomuus, panostukset eläinten hyvinvointiin sekä luonnon monimuotoisuutta lisäävät tuotantotavat. 

Nauta sopii suomalaiseen maatalouteen 

Kotimainen naudanlihantuotanto perustuu pelloilla viljeltyjen heinä- ja palkokasvien, eli rehunurmien hyödyntämiseen. Kotimaisen maataloustuotannon satotasot ovat suhteellisesti parhaimmillaan nurmen tuotannossa, jolloin nurmirehulla tuotettua maitoa ja lihaa kannattaa tuottaa meillä myös muiden maiden syötäväksi. Valtaosa kaikkien suomalaisten nautojen rehusta on nurmirehua. Tätä nurmirehua kasvatetaan usein alueilla, joilla emme voi viljellä yhtä tehokkaasti ihmisravintoa. Soijaa ei käytetä suomalaisessa naudanlihan tuotannossa. 

Suomalainen nauta on ympäristö- ja ilmastoteko 

Naudanlihantuotannon kulmakivenä ovat nurmipellot, joita kylvetään usein seoksina. Tällöin yhden kasvilajin sijasta nurmipellolta löytyy esimerkiksi viittä eri kasvilajia. Nämä pellot toimivat elinympäristöinä useille pölyttäjille sekä eliölajeille. 

Runsasjuurisilla ja monivuotisilla nurmikasvustoilla on mahdollista sitoa hiiltä ja typpeä ilmakehästä maaperään. Maahan sitoutunut hiili on pois ilmakehästä ja orgaanisesti sitoutuvalla typellä voidaan korvata teollisia typpilannoitteita. Orgaanista hiilen- ja typensidontaa tutkitaan ja kehitetään Suomessa laajalti. 

Jo nykyisellään naudanlihantuotannon hiili- ja vesijalanjäljet ovat Suomessa hyvin maltillisia, kun niitä verrataan maailmanlaajuisesti. Toisin kuin monessa vähäisemmän sadannan ja korkeamman haihdunnan maissa, suomalainen naudanlihantuotanto ei uhkaa maamme vesivaroja, vaan sopii ilmastoomme erittäin hyvin. 

Naudanlihantuotannon päästöt ovat noin 2 % Suomen kokonaispäästöistä. Pääosan päästöistä aiheuttaa prosessi, missä nauta muuttaa nurmirehun selluloosaa proteiiniksi ruoansulatuksensa avulla – eli muuttaa ihmiselle kelpaamattomasta rehusta ihmisruokaa. 

Suomalainen naudanlihantuotanto edistää luonnon monimuotoisuutta ja ylläpitää uhanalaisten eliölajien elinympäristöjä ja niiden säilymistä. Lähes neljännes Suomen kaikista uhanalaisista lajeista elää perinneympäristöissä, joiden ylläpito tapahtuu pitkälti märehtijöiden, kuten nautojen, laidunnuksen avulla. 

Naudanlihaa syntyy maidontuotannon oheistuotteena 

Pääosa naudanlihasta tuotetaan Suomessa kasvattamalla lypsykarjatiloilta tulevia vasikoita teuraaksi. Naaraspuoliset lehmävasikat jäävät yleensä lypsykarjatilalle kasvamaan uusiksi maitoa tuottaviksi lehmiksi, kun taas urospuoliset (sonnivasikat) lähtevät muutaman viikon ikäisinä kasvatettaviksi naudanlihantuotantoon erikoistuneille tiloille. 

Naudanlihasta noin 20 % tuotetaan emolehmätiloilla. Suomessa on noin 63 000 emolehmää, mikä tarkoittaa noin 8 % koko suomalaisesta nautapopulaatiosta. Emolehmätiloilla liharotuinen emolehmä poikii vuosittain yhden vasikan joko syksyllä tai keväällä. Emolehmä tuottaa maitoa vasikan tarpeiden verran ja imettää vasikkaansa noin 6 kuukauden ikään saakka. Tämän jälkeen vasikka vieroitetaan emostaan. Lehmävasikat yleensä kasvatetaan tilalla uusiksi emolehmiksi ja sonnivasikat kasvatetaan teuraaksi joko syntymätilalla tai siirretään kasvatettavaksi lihanautojen loppukasvatukseen erikoistuneelle tilalle. Osa sonneista myydään myös siitoskäyttöön.  

Suomi on naudanlihan suhteen 80 % omavarainen, eli maamme tuotanto kattaa neljä viidesosaa kulutuksesta. Keskimäärin suomalainen syö noin 10 kiloa naudanlihaa, mikä tarkoittaa luulliseksi lihaksi muutettuna noin 20 kiloa. 

Kotimainen naudanlihantuotanto kehittyy jatkuvasti 

Suomessa on 2830 naudanlihan tuotantoon erikoistunutta maatilaa (2023). Näistä nautojen teuraskasvatukseen erikoistuneita tiloja on noin 1140, emolehmätuotantoon erikoistuneita tiloja noin 1590 ja vasikkakasvatukseen erikoistuneita noin 100 tilaa. Emolehmätilojen määrä on lievässä kasvussa. Naudanlihaa tuotetaan sekä maitotilalta lähtevien vasikoiden ja maidontuotannosta poistettavien lehmien kautta, sekä emolehmätuotannon kautta. 

Tuotantoaan kasvattavat tulevaisuuden nautatilat panostavat aikaisempaa enemmän eläinten hyvinvointiin rakentamalla tilavia pihattonavetoita, joissa eläimet saavat liikkua vapaasti, sekä sitoutumalla vapaaehtoisiin eläinten hyvinvointia lisääviin toimiin. Suomen kunnianhimoinen eläinsuojelulainsäädäntö ja tuotantoketjun jäljitettävyys aina kaupan hyllyltä tilalle tarkoittaa turvallista ja laadukasta lihaa kuluttajille. 


Saara Patama

asiantuntija, liha

perhevapaalla

+358 44 0539 285

aiheet: naudanliha, lihantuotanto, tuotantosuunnat, naudanlihantuotanto