Kotimainen naudanlihantuotanto kehittyy jatkuvasti 

Suomessa on 2 770 naudanlihan tuotantoon erikoistunutta maatilaa (2024). Näistä nautojen teuraskasvatukseen erikoistuneita tiloja on noin 1 060, emolehmätuotantoon erikoistuneita tiloja noin 1 610 ja vasikkakasvatukseen erikoistuneita noin 100 tilaa. 

Tilojen määrä on laskussa, ja keskimääräinen eläinluku on nousussa. Lisäksi huomattava osa suomalaisesta naudanlihasta on lypsykäytöstä poistuvien lehmien ja lypsykarjatiloilla alusta loppuun kasvatettujen sonnien ja hiehojen lihaa. 

Suomi ei ole naudanlihan suhteen omavarainen. Tuotanto kattaa 80 % kulutuksesta. Keskimäärin suomalainen söi vuonna 2025 noin 17 kg luullista naudanlihaa. Naudanlihasta on vuodesta 2025 alkaen ollut pulaa koko EU:ssa ja maailmanmarkkinoilla. Naudan hitaasta lisääntymissyklistä johtuen tilanne jatkunee niukkana vielä vuosia. 

Suomalainen nauta on ympäristö- ja ilmastoteko 

Suomalainen naudanlihantuotanto perustuu rehunurmen eli pelloilla viljeltyjen heinä- ja palkokasvien hyödyntämiseen. Kotimaisen maataloustuotannon satotasot ovat suhteellisesti parhaimmillaan nurmen tuotannossa, joten nurmirehulla tuotettua maitoa ja lihaa kannattaa tuottaa meillä myös muissa maissa syötäväksi. Valtaosa kaikkien suomalaisten nautojen rehusta on nurmirehua. Tätä nurmirehua kasvatetaan usein mailla, joilla emme voi viljellä yhtä tehokkaasti ravintoa suoraan ihmisten käyttöön. Soijaa ei käytetä suomalaisessa naudanlihantuotannossa. 

Naudanlihantuotannon perustana ovat nurmiseokset. Yhden kasvilajin sijasta nurmipellolle kylvetään esimerkiksi viittä eri kasvilajia. Nämä pellot toimivat elinympäristöinä useille pölyttäjille sekä muille eliölajeille. Yhden kasvilajin sijasta nurmipellolle kylvetään esimerkiksi viittä eri kasvilajia. Nämä pellot toimivat elinympäristöinä useille pölyttäjille sekä muille eliölajeille. 

Runsasjuuriset ja monivuotiset nurmikasvustot voivat sitoa hiiltä ja typpeä ilmakehästä maaperään. Maahan sitoutunut hiili on pois ilmakehästä, ja orgaanisesti sitoutuvalla typellä voidaan korvata teollisia typpilannoitteita. Orgaanista hiilen ja typen sidontaa tutkitaan ja kehitetään Suomessa laajalti.

Naudanlihantuotannolla maltilliset päästöt

Naudanlihantuotannon hiili- ja vesijalanjäljet ovat Suomessa hyvin maltillisia, kun niitä verrataan maailmanlaajuisesti. Toisin kuin Suomea lämpimämmissä ja vähäsateisemmissa maissa, naudanlihantuotanto ei täällä uhkaa vesivaroja, vaan sopii ilmastoomme erittäin hyvin. Suomalaisten vesijalanjälki syntyykin suurelta osin ulkomailla. 

Naudanlihantuotannon päästöt ovat noin 2 % Suomen kokonaispäästöistä. Pääosa päästöistä syntyy naudan pötsissä, kun mikrobit pilkkovat nurmirehun selluloosaa ravinnoksi; näin nauta jalostaa ruohosta arvokasta ihmisravintoa. Pötsissä muodostuva metaani poistuu pääosin röyhtäyksinä. 

Suomalainen naudanlihantuotanto edistää luonnon monimuotoisuutta sekä ylläpitää uhanalaisten eliölajien elinympäristöjä ja niiden säilymistä. Lähes neljännes Suomen kaikista uhanalaisista lajeista elää perinneympäristöissä, joiden säilyminen on riippuvaista märehtijöiden laiduntamisesta. 

Hiehoja pihattonavetassa.

Naudanlihaa syntyy maidontuotannon sivutuotteena 

Pääosa Suomen naudanlihasta tuotetaan kasvattamalla lypsykarjatiloilla syntyneitä vasikoita teuraaksi. Pääosa lehmävasikoista jää lypsykarjatiloille kasvamaan uusiksi maitoa tuottaviksi lehmiksi, kun taas sonnivasikat lähtevät muutaman viikon ikäisinä kasvatettaviksi naudanlihantuotantoon erikoistuneille tiloille. 

Naudanlihasta 20 % tuotetaan emolehmätiloilla syntyvistä vasikoista. Suomessa on noin 55 000 emolehmää. Liharotuinen emolehmä poikii yleensä yhden vasikan vuodessa, tavallisesti keväällä. Emolehmä tuottaa maitoa vasikan tarpeiden verran ja imettää vasikkaansa laitumella noin 6 kuukauden ikään saakka. Tämän jälkeen vasikka vieroitetaan emostaan. 

Lehmävasikoista parhaat kasvatetaan tilalla uusiksi emolehmiksi, kun taas sonnivasikat ja loput lehmävasikat kasvatetaan teuraaksi joko syntymätilalla tai siirretään kasvatettaviksi lihanautojen loppukasvatukseen erikoistuneille tiloille. Osa sonneista myydään myös siitoskäyttöön.

Vapaaehtoiset toimet parantavat nautojen hyvinvointia entisestään

Tuotantoaan kasvattavat tulevaisuuden nautatilat panostavat aikaisempaa enemmän eläinten hyvinvointiin rakentamalla tilavia pihattonavetoita, joissa eläimet saavat liikkua vapaasti, sekä sitoutumalla vapaaehtoisiin eläinten hyvinvointia lisääviin toimiin. Suomen kunnianhimoinen eläinsuojelulainsäädäntö ja tuotantoketjun jäljitettävyys aina kaupan hyllyltä tilalle takaavat kuluttajille turvallista ja laadukasta lihaa. 

Suomalaista nautaa lääkitään vain eläinlääkärin määräyksestä, eikä tuotanto siksi lisää taudinaiheuttajien antibioottiresistenssiä. Hoidot kirjataan ja kirjauksia seurataan. Antibiootteja ja hormoneja ei käytetä kasvun edistämiseen. Lisäksi Suomen erikoisuus on, että tuotantoketju rehuista teurastamolle asti huolehtii salmonellan torjunnasta niin, ettei lihassa esiinny salmonellabakteereja.

Juho Kyntäjä

asiantuntija, liha

nauta- ja lammasasiat, rehuasiat, maataloustuotemarkkinoiden edunvalvonta

+358 40 517 6972

aiheet: naudanliha, lihantuotanto, tuotantosuunnat, naudanlihantuotanto