Sisältöjulkaisija

null Naudanlihan ympäristövaikutukset Suomessa ja globaalisti

Uutinen

Naudanlihan ympäristövaikutukset Suomessa ja globaalisti

26.8.2019

Naudanlihantuotanto saa runsaasti kritiikkiä sen negatiivisten ympäristövaikutusten takia. Suomalaisessa tuotantoympäristössä ympäristöhaittoja ei kuitenkaan synny yhtä runsaasti kuin ulkomailla eroavaisen tuotantotapamme, ilmasto-olosuhteidemme sekä luontoa kunnioittavien arvojemme vuoksi, kerrotaan Virkajärven tutkimuksessa.

 

Naudanlihantuotannossa ympäristöhaittoja aiheutuu globaalisti kasvihuonekaasupäästöistä, happamoitumisesta, eroosiosta, suuresta vesijalanjäljestä, ylilaidunnuksesta ja rikkakasvien torjunta-aineiden käytöstä. Monet edellä mainituista ympäristöhaitoista eivät toteudu Suomessa tai olosuhteiltaan samankaltaisessa maassa. 

Suomessa ympäristöhaittojen vähäisempään määrään vaikuttavat muun muassa alhaisemmat eläintiheydet, nurmenviljelyn edulliset ympäristövaikutukset, tilalla tuotettujen rehujen korkea osuus sekä maatalousmaan vähäisempi osuus maa-alasta. Haitallisten ympäristövaikutusten vähenemiseen ovat vaikuttaneet niin ikään yhteiskuntamme luontoa kunnioittavat arvot ja lainsäädäntö, joka on säädellyt maataloustuotantoa varsinkin 1990-luvulta lähtien. Lisäksi Suomessa naudanliha tulee enimmäkseen lypsylehmistä ja niiden sonnivasikoista, jolloin päästöt jakautuvat sekä maidontuotannolle että naudanlihantuotannolle. 

Kasvihuonekaasupäästöt ovat globaali ongelma. Kasvihuonekaasupäästöjä muodostuu enimmäkseen nautojen ruoansulatuksesta syntyvästä metaanipäästöstä (CH4), lannan käsittelystä vapautuvista (CH4)- ja (N20)-päästöistä sekä pelloilta ja etenkin orgaanisilta pelloilta vapautuvista dityppioksidista (N20)- ja hiilidioksidi (CO2)-päästöistä. KHK-päästöjen suuruus on suoraan verrannollinen eläinten lukumäärän kanssa. Suomessa nautakarjatuotannon osuus globaalissa päästökertymässä on pieni. Tämä johtuu siitä, että verrattuna suuriin tuottajamaihin, Suomessa nautojen määrä on vähäisempi niin absoluuttisena lukuna kuin pinta-alaa kohden laskettuna.

Suomessa merkittävä nautakarjatuotannon aiheuttama ongelma on rehevöityminen. Sitä on havaittavissa etenkin vesistöissä, jotka sijaitsevat päästölähteen lähellä. Maataloudessa lannoitteissa käytettävää typpeä ja fosforia kulkeutuu ympäristöön valumavesien mukana. Rehevöitymistä voi nähdä etenkin järvissä, joiden pohjiin kasvaa leväkudosta liiallisen ravinnesaannin vuoksi. Suomen talviset ilmasto-olosuhteet edistävät rehevöitymistä, minkä seurauksena riski liukoisten ravinteiden huuhtoutumiselle on suurempi.

Luonnonolot Suomessa suosivat nurmenviljelyä ja siten nautakarjataloutta. Nurmea käytetään runsaasti ruokinnassa, mikä on eduksi tasapainoisessa ravinnekierrossa. Viljelykierrossa nurmen suuri osuus ylläpitää peltojen viljavuutta ja vähentää maatalouden aikaan saamaa vesistöjen ravinnekuormitusta. Sen lisäksi nurmen hyödylliset ympäristövaikutukset kompensoivat osaltaan märehtijöiden aiheuttamia metaani- ja ravinnepäästöjä. Suomessa nautojen valkuaisesta suurin osa tuleekin nurmesta ja kotimaisesta viljasta. 

‘’Globaalisti soija on yleinen valkuaisenlähde nautojen ruokinnassa, mutta Suomessa sen käyttöä on vähennetty ja nautojen ruokinnassa sen rooli on käytännössä olematon’’, MTK:n asiantuntija Saara Patama kommentoi. 

Suomessa monivuotiset nurmet lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Harvoin muokattavilla nurmilla esiintyy useita rikkakasvilajeja, niveljalkaisia, maaperäeliöitä sekä lintuja. Nurmien ansiosta monimuotoisuus kasvaa perinnebiotoopeissakin, joissa elää neljännes uhanalaisista eliöistä. Vähennämme kuitenkin luonnon monimuotoisuutta välillisesti, sillä jopa 90 % kulutetun ruoan maankäytön aiheuttamasta biodiversiteetin vähenemisestä toteutuu ulkomailla. Luonnon monimuotoisuus kärsii eniten tuotteista, joita tuodaan Brasiliasta, Kolumbiasta, Intiasta ja Indonesiasta. 

Suomessa pinta- ja pohjavesivarat ovat runsaat, eikä suomalaisten tuotteiden vesijalanjälkeä tavallisesti nähdä huolestuttavana. Suomalaisten vesijalanjäljestä kuitenkin suuri osa on peräisin tuontituotteista, joiden vesivarat ovat ulkomailla – köyhilläkin alueilla. Jopa yli 99 % vedenkäyttöön liittyvästä biodiversiteetin vähenemisestä toteutuu ulkomailla. Elintarvikkeista eniten haittaa vedenkäyttöön liittyen koituu Espanjan, Egyptin ja Yhdysvaltojen riisistä sekä sitrushedelmistä. Veden kohtuullinen kulutus Suomen lihan- tai maidontuotannossa ei paranna globaalia vesitasetta.

 

Lähteet:


Nautakarjatuotannon ympäristövaikutusten arviointi ja sen kehittämistarpeet / Virkajärvi & Järvenranta 2018. (https://journal.fi/smst/article/view/73231/35093)

https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/maatalous-ja-maaseutu/lihantuotanto/



aiheet: ympäristö, naudanlihantuotanto

Liittyvät sisällöt

Suositellut artikkelit

Suomalainen lihaketju on jo vuosia tehnyt tutkimus- ja kehitystyötä sen eteen, että kotimaisen valkuaisen osuutta voidaan kasvattaa ja soijan käyttöä rehustuksessa saadaan vähennettyä. Euroopassa soijaa...