Maatalouden kannattavuus on ollut pitkään heikko, ja erityisesti kotieläintiloilla tuotanto on erittäin pääomavaltaista: investoinnit ovat merkittäviä, eikä puskuria kriiseihin aina löydy. Rahoitusmarkkinoiden välineitä tarvitaan sekä investointeihin että normaalin toiminnan käyttöpääomaksi. Samaan aikaan pankkiverkosto on monilla alueilla supistunut, osittain pankkien omien kannattavuusongelmien vuoksi ja osin Euroopan keskuspankin johdolla tiukentuneen pankkisääntelyn seurauksena – sääntelyn, joka rakennettiin edellisen finanssikriisin jälkeen. Kriisin uusiutumisen pelon vuoksi kriteerit ovat paisuneet ja jääneet pysyväksi osaksi rahoitusarkkitehtuuria. 

Kriteereistä ja raportointivaatimuksista hyvä esimerkki on komission ja EIP:n esittelemä nuorten viljelijöiden rahoituspaketti. Sen edellyttämä erillinen raportointijärjestelmä olisi suomalaisten toimijoiden mukaan ollut aivan liian kallis, jotta sen kautta olisi voitu tarjota nuorille viljelijöille kilpailukykyistä rahoitusta normaaliin rahoitusmarkkinoiden tarjontaan verrattuna. Ja toisaalta Suomen osuus rahoituksesta olisi ollut niin pieni, ettei sillä olisi saatu ratkaistua sektorin rahoitushaasteita. 

Kestävyysvaatimukset muodostavat nyt uuden, monimutkaisen kerroksen jo olemassa olevien finanssialan vaatimusten päälle. Vaikka arvoketjuissa on pyritty yksinkertaistamaan kestävyyssääntelyä niin sanotuilla omnibus-esityksillä, finanssialan sääntely on pysynyt tiukkana, eikä kevennyksistä ole julkisuudessa juurikaan keskusteltu. 

Kolmas ns. kestävän rahoituksen platformi aloittaa nyt työnsä. Kestävän rahoituksen välineiden avulla pyritään ohjaamaan yksityisiltä markkinoilta rahoitusta ja -välineitä kestävän siirtymän tukemiseen, sillä julkisia varoja ei ole tarpeeseen nähden riittävästi käytettävissä. Ensimmäiset kriteerit ovat osoittaneet, että niiden tulee olla toimijoiden saavutettavissa ja hyödynnettävissä, jotta ne täyttävät tehtävänsä. Suomesta aloittavassa platformissa on mukana LUKEsta Esa-Jussi Viitala, joka toi kriteerikeskusteluun jo edellisellä kierroksella vahvan kytkennän suomalaiseen metsäosaamiseen. 

Kestävän rahoituksen (taksonomia) tämän kierroksen tavoitteiksi on asetettu: 

• Nykyisten teknisten seulontakriteerien tarkistaminen, jotta niitä olisi helpompi käyttää. Tarkistetut delegoidut säädökset on tarkoitus hyväksyä vielä vuonna 2026. 

• Uusien teknisten seulontakriteerien kehittäminen kaikkien kuuden ympäristötavoitteen osalta. 

• Taksonomian ja laajemman EU:n kestävän rahoituksen kehyksen (mukaan lukien siirtymävaiheen rahoitus ja pk-yritykset) käytön helpottaminen. 

• Kestävien investointien pääomavirtojen seuranta ja raportointi unionin ja jäsenvaltioiden tasolla. 

Nykyiset kriteerit ovat monen mielestä jääneet enemmän pelotteluvaiheeksi. Ei ole ollut käytettävissä seurantaa, jolla olisi nähty, kuinka paljon rahoituksesta noudattaa taksonomian kriteereitä. Aikaisemmasta taksonomiakeskustelusta on jäänyt elämään vain DNSH (do no significant harm, ei merkittävää haittaa) -periaate, johon viitataan monessa uudessa EU-lainsäädännössä. Kysymys kuuluu, miten maaseudun yritykset – joilla arjen realiteetit eivät muutu sääntelypäätöksellä – selviävät, kun vaatimuksia kasautuu, mutta tukea ja selkeyttä on tarjolla niukasti. 

Yksinkertaistamista tarvitaan taksonomian nykyisiin ilmastokriteereihin. MTK on esittänyt muutoksia metsätalouden ilmastokriteereihin, sillä nykyisellään ne eivät ole käytännönläheisiä eikä ala ole ottanut niitä käyttöön. Yksinkertaistaminen koskee erityisesti ilmastohyötyanalyysin tekoa, joista metsänomistajille ei nykyisellään tule lisäarvoa.   

MTK:n tavoitteet 

• CAPin osalta maatalouteen liittyy jo laaja raportointitaakka monista tuotannon kestävyyteen liittyvistä asioista ja lisätietojen tarve pitää perustella tarkasti. 

• Maaseudun yrityksille on tarjolla kilpailukykyistä rahoitusta markkinoilta 

• VSME-raportointivaatimukset ovat askel eteenpäin, mutta ne eivät ratkaise ongelmia. 

• Yritysvastuudirektiivin mukainen arvoketjun osallistuminen raportointikustannusten ja todentamisen kustannuksiin on jäänyt toiveajatteluksi. 

• MTK:n mielestä ei ole hyväksyttävää, että tietovaatimukset ovat laajentuneet lainsäädännön velvoitteiden ulkopuolelle ilman korvausta, ja niistä on tullut markkinoillepääsyn ehtoja. (Goldplating) 

• Raportointivelvoitteet pitää olla koherentteja, ettei eri kumppaneille jouduta toimittamaan eri perustein kerättyä kestävyysinformaatiota 

• Finanssialan säätelyä on joustavoitettava, jotta yritykset olisivat kilpailukykyisessä asemassa markkinoilla 

• EU:n dataan liittyvän lainsäädännön osaamiseen on kiinnitettävä erityisestä huomiota. GDPR osaaminen edistyy, mutta se on vasta ensimmäisiä toimijoiden velvoitteita laajassa kokonaisuudessa.  

• Taksonomian ilmastotavoitteiden yksinkertaistamisessa pitää metsien kriteerien täyttäminen tuottaa myös metsänomistajille lisäarvoa 

Juha Ruippo

johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet

kehitysyhteistyö, EU-asiat, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), WFO, FAO, AgriCord, Food Systems Summit

+358 20 413 2341

+358 40 55 33 232

aiheet: bryssel-agenda, eu-politiikka