Blogi – Maatalous ja suomalainen ruoka

Ruoka on liian halpaa

11.10.2016

Kyseinen suora lainaus kertoo siitä, että halpuus ja arvostus ovat veljeksiä. Asian esiin ottaminen kertoo myös, että sentään joku haluaa korostaa myös eettisyyttä. Hyvin laajassa merkityksessä; nimittäin koko elintarvikeketjussa. Siinähän toimivat kokonaisuutena suomalainen luonto, ihmiset, eläimet, jalostajat ja kauppa.

Kyseessä on ketju jossa määrät, rahallinen arvo, työn arvo ja kokonaistuotoskin on kasvanut hyvin maltillisesti. Muutosta on tapahtunut ainoastaan ketjussa sisäisesti. Nyt yksi ketjun osa pitää itsellään ”monopoliasemaa”. Eikä siihen kilpailu/kuluttajavirasto puutu. Sen rahkeet riittävät yksittäisiin tapauksiin, mutta ei kokonaisuuteen; sillä on merkillinen juridinen valtakirja.

Muistan – vanhan liiton miehenä – kun pari vuosikymmentä sitten maataloustulolakia siteerattiin monopolistiseksi ja hallinnolliseksi stopiksi. Jälkeenpäin ajatellen se oli järjestelmä – vikoineenkin – joka jakoi kakkua hyvinkin tasapuolisesti.

Mieleeni tulee myös, että voisiko tuottajaporras ja jalostus löytää yhteistä harrastusta. Ei siis mitään kartellia vaan uudenlaista kohtuullistamisen toimintatapaa. Kysyn samalla osuustoimintaihmisenä, miten kaupan (ja myös pankin) puolella osuustoiminta-aatetta nykyisin sovelletaan. Ei ainakaan perusajatuksen näkökulmasta oikein ja tasavertaisesti. On taas pakko sanoa, että osuustoiminta-aatteen jatkojalostus on kokonaan unohdettu ja näin se ajautuu markkinavoimien käyttöön. Onkin jo kysytty kuinka pitkälle osuustoiminta tässä voi mennä?

Jokin aika sitten ystäväni/maaseutuyrittäjä otti yhteyttä erääseen kaupan keskusliikkeeseen. Tarkoituksena oli myydä/tarjota omaa tuotetta kuluttajalle kaupan kautta. Pienyrittäjän, lähituottajan ja luomutuotteen nimissä. Neuvottelu asiasta sovittiin. Ensimmäinen ostajan edellytys ”hyllyyn pääsyyn” oli: ”myynnistä saatava kaupan kate pitää olla 50 %. Hinnoitelkaa tuotteenne niin että tämä toteutuu.” Yrittäjän kysymys: toimiiko markkina näin? Hän nousi ja poistui paikalta. Väittääkö vielä joku, ettei tässä käytetty hyväksi merkittävää markkina-asemaa tai suorastaan kiristystä? Taitaa olla tuttu juttu?

Pelisääntökeskusteluista on puhuttu ja niitä tutkittu jo riittävän kauan. Toimenpiteet sen sijaan puuttuvat. Hyvä, että MTK aloitti lähiruuan nettikaupan organisoinnin, mutta lisätoimia tarvitaan. Luulisi, että eri osapuolet sentään jotain oppivat. Vai onko kyseessä linjaus, jonka lopputuloksen jo tiedämme. Ikävä kyllä.

Tuottajajärjestö on tehnyt ja tekee merkittävää kuluttajatyötä. Nyt siihen tarvitaan mukaan kumppaneita, jotka uskaltavat ottaa kotimaista riskiä. Tarvitaan leveämmät hartiat. Se kantaisi suomalaista yhteiskuntavastuuta hyvin laajasti. Minä näen, että juuri nyt eletään tämän asian osalta taitekohtaa. 

Markku Vuorensola
mvuorens(at)welho.com

aiheet: veteraanivärinää, kaupan markkinavoima, hintakilpailu, ruuan arvostus, elintarvikeketju, ilkka mäkelä