Pohjaveden pinta ratkaisee suometsien hoidossa paljon. Ojitukset kuivattavat turvekerrosta, josta mikrobitoiminnan kiihtymisen myötä syntyy ilmastopäästöjä. Liian korkealla oleva pohjavesi taas estää puiden kasvun. Kunnostusojitustarpeen arviointi on olennaista.

Jatkuva kasvatus turvemailla

Jatkuva kasvatus on yksi vaihtoehto suometsätalouden toteutukseen. Avohakkuuta ei toteuteta, ja kunnostusojituksista voidaan ainakin osin luopua. Kun metsässä on puustoa aina vähintään 120 m3/ha, riittää haihdutus pitämään pohjaveden puiden kasvulle riittävän alhaalla (30-40 cm syvyydessä).

Jatkuvaa kasvatusta voisi kuvata lauseella ”kaikki tukki pois joka 15.-20. vuosi”. Hakkuutuloja saadaan ainakin parilla ensimmäisellä hakkuukerralla. Lisää tutkimustietoa tarvitaan pitkän aikavälin puuntuotoksesta. Taloudellisesti kannattavan jatkuvan kasvatuksen hakkuun jälkeen metsä on puustoltaan harvaa. Myös puuston keskijäreys laskee.

Metsän pitää uudistua tehokkaasti. Jatkuvassa kasvatuksessa uusia taimia täytyy syntyä luontaisesti koko ajan. Turvemailla alkutaival on usein helpohko: suon pintakerros, rahkasammal taimettuu hyvin. Mikäli jatkokasvatuskelpoisia taimia ei synny riittävästi, kannattaa toteuttaa mahdollisimman kevyt taimettumisen takaava maanmuokkaus. Lähtökohtaisesti jatkuvan kasvatuksen kohteilla ei maanmuokkausta suoriteta.

Vesistöpäästöjen rajoittaminen tarpeen

Vesistöpäästöt turvemailta ovat kivennäismaita suuremmat. Vesistöihin kulkeutuu ravinteita ja orgaanista hiiltä sekä luonnonhuuhtoumana että metsänhoitotoimien vaikutuksesta. Ojitukset ja maanmuokkaustoimet aiheuttavat valtaosan metsänhoidon päästöistä. Nykyisin tehdään vain kunnostusojituksia.

Suometsiä saa yhä kuivattaa, mutta päästöjen rajoittaminen on tarpeen. Tämä onnistuu suometsän hoidon hyvällä ennakkosuunnittelulla. Valuma-alueittainen tarkastelu on tarpeen, jotta vesiensuojelurakenteet pystytään kohdentamaan parhaiten. Tulevassa Metsätalouden kannustinjärjestelmä Metkassa kunnostusojituksia ei enää tueta. Tukea maksetaan suometsähankkeiden suunnitteluun. Metka korvaa Kemera-lain näillä näkymin aikaisintaan 2023.

Tuista riippumatta on tärkeää toteuttaa metsänkasvun kannalta tarpeellisia ja fiksusti suunniteltuja suometsähankkeita.

Monimuotoisuudesta huolehdittava

Suoluonnolla menee metsiä heikommin. Suurempi osa suolajeista on uhanalaisia. Rehevät suotyypit ovat uhanalaisempia kuin karut.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusten perusteella jatkuva kasvatus ei ole ratkaisu monimuotoisuuden turvaamiseen. Tärkeintä on huolehtia monimuotoisuudelle merkittävien rakennepiirteiden säilymisestä suometsienkin hoidon yhteydessä. Elävät säästöpuut, lahopuut ja lehtipuun jättäminen ovat olennaista hakkuutavasta ja kasvupaikasta riippumatta. Säästöpuita kannattaa jättää varsinkin suon reunavyöhykkeille. Tiheikköjä ja pensaskerrosta säästämällä autetaan metsäkanalintujen pärjäämistä.

Luontoarvoiltaan arvokkaille soille voi tehdä myös suojelusopimuksen uudessa Helmi-elinympäristöohjelmassa. Suojeluun kelpaavat puuttomatkin suot. Suojelusta maksetaan korvaus, ja mahdolliset soiden ennallistamiskustannukset korvataan. Esimerkiksi olemassa olevan suojelusuon reunaojituksia voidaan tukkia, ja palauttaa vesitalous kohti luonnontilaa. Kaikki Helmi-ohjelman toimenpiteet ovat maanomistajille vapaaehtoisia, aivan kuten METSO-ohjelmassa.

Vähätuottoisimmat, jatkokasvatuskelvottomat ojitetut suometsät, kannattaa jättää ennallistumaan.

Suometsiä kannattaa hoitaa

Metsänomistajat ovat investoineet valtavasti suometsien kasvuun, ja soilla kasvaa merkittävä osa puustostamme. Samaan aikaan teollisuudella on tarve puusta, ja metsälaki tarjoaa vaihtoehtoisia tapoja korjuun toteutukseen. Suometsiä kannattaa siis yhä hoitaa.

Tuhkalannoituksella saadaan jatkuvaa kasvatusta vastaavia positiivisia vaikutuksia. Tuhka lisää yhteyttävää neulasmassaa, ja puiden kasvu ja haihdutus kiihtyy. Kunnostusojituksia voidaan vähentää. Lisää vinkkejä ja ratkaisuja suometsien hoitoon löytyy myös MTK:n tuoreesta vesiohjelmasta.

Haasteista huolimatta jatkuvaa kasvatusta voi suositella erityisesti turvemaille. Luontainen uudistaminen on sitä kannattavampaa, mitä karummasta suotyypistä on kyse.

Markus Nissinen

kenttäpäällikkö, ympäristöasiantuntija

Satakunta, Metso, luonnonhoito ja luonnon monimuotoisuus, kaavoitus, maankäyttö- ja ympäristöpolitiikka

+358 40 573 1131

aiheet: turvemaat, jatkuva kasvatus, suometsät