null Tätä puheenvuoroa olen odottanut…

Blogi – Viljely ja muut kasvit

Tätä puheenvuoroa olen odottanut…

29.6.2015

Istun tietokoneen ääressä, kun piti olla ulkona töissä. Kyse oli siis oman tontin ja ns. puutarhan hoidosta. Tämän harmituksen pyrin nyt hoitamaan kirjoittamalla tätä blogia ja myös lukemalla lehtiä, ehkä kirjaa. Se auttaa valaistumaan?

Luin juuri MaasTul-kirjoituksen: Maa kuuluu viljelijälle / Timo Kässi. Hieno, perusteltu kirjoitus käytännön ihmiseltä / perheeltä / kotieläintilan tuottajalta. Olen pitkään odottanut, kuka rohkenee koskettaa niin pyhää asiaa kuin tukijärjestelmämme perusteita. Siis sitä että järjestelmä elää aivan eri aikakautta kuin tämän päivän maatila / elintarviketuottaja. Järjestelmän tarkoitus on nyt johtaa – kaiken perustaa – pellon käyttöä. Alkuperäinen tarkoitus lienee ollut ohjata pellon käyttöä oikealla tavalla. Tämän tekee mahdottomaksi se että EU:n maatalouspolitiikkaa ei voida ohjata kollektiivisella yhdellä oikealla tavalla. Jos luottaisimme kansalliseen ohjaukseen, olisimme oikealla avoimella tiellä.

Me toteamme lähes aina: EU pakottaa meidät nykyiseen toimintatapaan. Olemmeko todella tässä ihan oikeassa? Uskallan epäillä jo siitäkin syystä, että hyvinkin puolet kaikista säädöksistä, määräyksistä, valvonnasta ja ohjeista on meidän omaa keksintöämme. Syy tähän on hyvin inhimillinen. Me pyrimme säädöksiin, jotka ”ottavat kaiken huomioon”. Sellaista ikiliikkujaa ei ole vielä keksitty.

Kuulen juuri radiosta että maan hallitus aloittaa normien purkutalkoot. Olisikohan mahdollista, että MTK ja sen ystävät yhdessä rakentaisivat omat talkoonsa normien purkuun. Kuitenkin niin, että uskalletaan katsoa asioita tulevaisuuden näkökulmasta ja ehkäpä vähentämällä edunvalvonnallista näkökulmaa. Siis koskettaen myös saavutettuja etuja. Se helpottaisi tehtäviä vaikeitakin päätöksiä. Todellisuudessa MTK on onnistunut hyvin tukipolitiikan edunvalvonnassa. Sen sijaan markkinaedunvalvonnassa on jo hävitty?

Tämä kaikki on johtanut siihen että maanviljelys onkin pääomatulotaloutta. Kun katsoo esim. tukitasoja ja vertaa sitä keskim. pellon hintaan. Voi kysyä mistä muusta ”sijoituksesta” saa vuosittaisen yhtä hyvän koron? Onko oikein, että se joka investoi tuotantoon saa selkeästi heikomman tuoton kuin ”höpöheinän tuottaja”? Puhumattakaan sitä, että se joka tekee eniten, saa vähiten?

Maa kuuluu viljelijälle. Se on hyvin sanottu, mutta se ei saa tarkoittaa sitä, että velvollisuudet asetetaan niin korkealle tasolle että kannattavuutta ei enää ole. Normit leikkaavat ja perusteena on tukipolitiikka. ”Saattehan te tukia, joilla voitte kompensoida rasitteet, säädökset ja normit”.

Monissa tutkimuksissa on todettu, että byrokratia vie mielekkyyden maatalouden harjoittamisesta; kannattavuuden katoamisen myötä. Kyseessä on rasite, jota ei saa vähätellä. Siitäkin syystä että se juontaa korvien välistä. Jos motiivi häviää, se rapauttaa koko elinkeinoa.

Hyvää kesää ja kuitenkin rohkaisevaa positiivisuutta.

Markku Vuorensola
mvuorens(at)welho.com

VETERAANIVÄRINÄÄ

Markku Vuorensola, eläkkeellä, MTK


agrologi
MTK-liiton toiminnanjohtaja 1980-91
kansanedustaja 1991-1999
MTK:n vastaava järjestökouluttaja 1999-2012