Maantiet

Valtion ylläpitämiä teitä kutsutaan maanteiksi. joiden tienpidosta jatkossakin vastaa valtio. Maantiet ovat vapaat kaikkien kulkea.

Maantiet yhdessä yksityisten teiden ja asemakaavan mukaisten katujen kanssa muodostavat tieliikennejärjestelmän, joka tienkäyttäjien tarpeista lähtien tarjoaa mahdollisuudet turvalliseen ja toimivaan liikkumiseen sekä kuljetuksiin.

Maantie suoja-alue on 20 metriä ajoradan keskilinjasta mitattuna. Suoja-alueelta tienpitäjällä on oikeus poistaa haittaavaa kasvustoa ja sille rakentaminen edellyttää lupaa. Maanteiden tienpidosta vastaavat ELY-keskukset ja tienhoidosta alueurakoitsijat. Maantiet on pidettävä yleistä liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Maanteiden käyttö on maksutonta.

Maantien lakatessa tiehallinnon kunnossapitovelvollisuus jatkuu ylimenokauden ajan, jos tietä käytetään yksityisenä tienä. Muutoin maantiealue palaa maantien lakatessa sen kiinteistön omistukseen, johon se rajoittuu.

Yksityistiet

Yksityistiet palvelevat yksityistä etua, minkä vuoksi ne perustuvat rasitteen luonteisiin oikeuksiin. Tiekunnan jäsenyys perustuu pääsääntöisesti kiinteistön omistukseen eli maanomistajat ovat myös tiekunnan jäseniä. Jäsenyys ei ole vapaaehtoista, mikäli tietoimituksessa on katsottu tien palvelevan kyseistä kiinteistöä.

Tiestä aiheutuvat kustannukset jaetaan tiestä saatavan hyödyn suhteessa eli tieyksiköiden mukaan. Ulkopuolisten liikennöintiä voidaan rajoittaa tai kerätä siitä maksuja, mikäli tiekunta ei ole saanut yhteiskunnalta tukia tienpitoon. Sekä valtio että kunnat avustavat yksityisteitä, mutta avustusmäärät ovat verrattain pieniä.

Tiekunnan hallinto ja tien kunnossapito voidaan järjestää tieosakkaiden omana talkootyönä, mutta palveluiden ostaminen esimerkiksi tieisännöitsijöiltä on selvässä kasvussa.

Radat

Rautatien vaikutus maanomistajan maankäyttöön ja kulkuyhteyksiin on yleensä suuri. Rautateiden suunnittelua, rakentamista, kunnossapitoa ja lakkauttamista säätelee ratalaki. Ratalaissa säännellään muun muassa radan suoja-alueista ja näkemäalueita koskevista käyttörajoituksista sekä radanpitoon tarvittavien alueiden hankinnasta ja niistä maksettavista korvauksista. Rautateiden suoja-alue on 30 metriä raiteen keskilinjasta mitattuna.

Rautateiden alueet ovat valtion omistuksessa. Rata-alue palaa sen lakatessa sen kiinteistön omistukseen, johon se rajoittuu.

aiheet: maankäyttö, tieliikenneverkko, junaradat