Valuma-aluetasoiselle vesienhallinnalle on kasvava tarve
Blogi – Maaseudun edunvalvonta
Valuma-aluetasoiselle vesienhallinnalle on kasvava tarve
21.12.2020
MTK:n ja SLC:n joulukuussa julkaiseman vesiohjelman teemoihin liittyen julkaisemme vierailevien asiantuntijoiden blogeja. Tällä kertaa vuorossa WWF Suomen sisävesivastaava Jenny Jyrkänkallio-Mikkola.
Viime talvi oli surullinen esimerkki siitä, millaisia talvet voivat yhä useammin tulevaisuudessa olla: leutoja ja sateisia. Säiden ääri-ilmiöiden on ennustettu kasvavan ilmastonmuutoksen myötä, ja vesiensuojelun näkökulmasta erityisesti talviaikaisten sateiden kasvu on huolestuttavaa. Suuret sademäärät kasvattavat jokien virtaamia erityisesti kasvukauden ulkopuolella. Monen uoman tilavuus ei riitä kuljettamaan rankkasateista syntynyttä vesimäärää, minkä seurauksena vesi nousee uomista pelloille vieden ravinteita ja kiintoaineista mennessään ja aiheuttaen maanviljelijöille harmia. Ilmastonmuutos haastaa vesiensuojelun ennen näkemättömällä tavalla ja katse on suunnattava valuma-alueelle tarkastelemaan, miten vettä voidaan viivyttää rankkasateiden aikana.
Valuma-alueiden luontaista kykyä viivyttää vettä on heikennetty tehokkaalla ojituksella ja raivaamalla kosteikkoja, soita ja tulvatasanteita muun maankäytön tieltä. Alavat peltoalueet suurten jokien alajuoksulla kärsivät valuma-alueen yläosista syöksyvästä vedestä, jota suoriksi ruopatut metsä- ja pelto-ojat viivyttävät hyvin vähän. Vettä tulisi kyetä viivyttämään niin metsissä, pelloilla kuin taajamissa, mikä tarkoittaa valuma-aluetasoista lähestymistä ja monen eri sektorin vuoropuhelua ja yhteistyötä.
WWF:n vetämissä vesiensuojeluhankkeissa työskennellään yhdessä maanomistajien kanssa
WWF Suomi vetää kahta alueellista vesiensuojeluhanketta läntisellä Uudellamaalla Inkoon-, Ingarskilan- ja Siuntionjoen valuma-alueilla. Hankkeiden tavoitteena on vähentää jokivesiin ja sitä kautta Itämereen päätyvää ravinne- ja kiintoainekuormaa ja parantaa valuma-alueiden vesienhallintaa. Vesiensuojelu 4K -hanke käynnistyi heinäkuussa 2018 ja hankkeessa on toteutettu erilaisia vesiensuojelutoimenpiteitä kaikkien kolmen joen valuma-alueilla. Hankkeessa on toimittu maanomistajalähtöisesti siten, että maanomistajat ovat olleet itse yhteydessä hankkeen vetäjään ja ehdottaneet sopivia kohteita. Hankkeessa on tähän mennessä rakennettu maa- ja metsätalouskosteikoita viivyttämään vettä ja pidättämään ravinne- ja kiintoainekuormaa sekä kaksitasouomia lisäämään uomatilavuutta. Kivettyjen pohjakynnysketjujen avulla pyritään vähentämään uomaeroosiota, joka on hankealueella paikoitellen suuri ongelma. Lisäksi hanke on osallistunut maanparannusainekokeiluihin noin 50 hehtaarin alueella.
Kuva 2. Villmosskärrin alue ennen kosteikkorakentamista Kuva: Juha Siekkinen, Kosteikkomaailma
Kosteikkokohteet ovat pääsääntöisesti rakennettu alueille, jotka ovat olleet liian kosteita tehokkaaseen maa- tai metsätalouskäyttöön ja siksi erittäin hyvin soveltuvia kosteikkorakentamiseen. Lisäksi kosteikkokohteita on rakennettu joutomaa-alueille, joille maanomistajalla ei ole ollut muuta käyttöä. Maanomistajien ei siis ole ollut tarpeellista luovuttaa parasta pelto- tai metsämaataan vesiensuojelukohteille. Osaa maanomistajista kosteikon perustamiseen on innostanut riistaintressi, osa on toivonut lisää monimuotoisuutta omille mailleen ja osa on yksinkertaisesti halunnut tehostaa vesiensuojelua omalta osaltaan. Kaikki maanomistajat ovat olleet hyvin tyytyväisiä rakennettuihin kohteisiin.
Pienet sivu-uomat ovat tärkeitä vesienhallinnan kannalta
Pienet sivu-uomat ovat merkittävässä roolissa vesiensuojelun ja -hallinnan kannalta. Suurteen jokien varsille vesienhallintarakenteita ei ole järkevää perustaa, koska esimerkiksi kosteikon koon tulee olla vähintään 0,5 % yläpuolisen valuma-alueen koosta ja jokien alajuoksulla yläpuolinen valuma-alue on liian suuri toimivan kosteikon perustamiselle. Kaikki jokivesistöt haarautuvat kuitenkin pienempiin ja pienempiin sivu-uomiin, joiden ympäristössä vesienhallintatoimenpiteitä voidaan helposti tehdä. Ojitusyhteisöt tai muut maanomistajaryhmittyvät voivat yhdessä miettiä sivu-uomakohteisesti, mitä vesienhallintaratkaisuja heidän sivu-uomissaan kyetään ja on järkevää tehdä.
Kuva 3. Kaksitasouoman rakentaminen Ingarskilanjoen valuma-alueella Copyright: Jenny Jyrkänkallio-Mikkola
Vesiensuojelu 4K -hankkeessa on saatu hyviä esimerkkejä tällaisesta maanomistajayhteistyöstä. Erään sivu-uoman pellot kärsivät tulvimisesta ja uoman kunnossapitoperkaukselle oli tarvetta. Samalla kun kunnossapitoperkausta suunniteltiin, suunnitelmaan lisättiin myös kaksitasouomarakenne, pieni kosteikko ja pohjakynnykset soveltuville paikoille. Toisen sivu-uoman yhteyteen rakennettiin sedimentointiallas, kaksitasouoma ja pieni kosteikko. Rakenteisiin kuuluu lisäksi virtaamanhallintapato, jonka avulla veden pintaa kosteikolla voidaan nostaa, minkä avulla helpotetaan alapuolisen alueen tilannetta rankkasateiden aikaan. Virtaamansäätöpadot ovat loistavia vesienhallintarakenteita aivan valuma-alueiden yläosissa, joissa niiden aiheuttama este esimerkiksi vaelluskaloille on merkityksetön.
Vesienhallinta vaatii koordinaatiota, resursseja ja pitkäjänteisyyttä
Vesienhallinnan merkittävä parantaminen valuma-aluetasolla tulee vaatimaan mittavia resursseja. Taloudellisten resurssien lisäksi työ vaatii myös henkilöresursseja, sillä kohteiden saattaminen alusta loppuun vaatii maanomistajatapaamisten lisäksi paljon koordinaatio-, selvitys- ja suunnittelutyötä. Moni maanomistaja on oman työnsä ohella aivan liian kiireinen, jotta kohteet ilman suunnitteluapua toteutuisivat, minkä lisäksi rakentamiskustannukset saattavat monesti olla liian suuria yksittäisille maanomistajille. Valuma-aluetasoinen vesienhallinta tarvitsisi työtä koordinoivan tahon, mutta tämän puuttuessa, alueellisen vesienhoitohankkeiden rooli vesienhallinnan edistämisessä on ollut tärkeä.
Kuva 4. Vesiensuojelu 4K -hankkeessa rakennettu Gröndalsmossenin kosteikko Ingarskilanjoen valuma-alueella. Copyright: Helsingin yliopisto Geotieteiden ja maantieteen osasto
Vesiensuojelu 4K -hanke on alueellisesti parantanut vesiensuojelua ja -hallintaa ja muutaman vuoden kestävässä hankkeessa saadaan työ käynnistettyä. Työn jatkuminen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää riittävien toimenpiteiden aikaansaamiseksi. Vesiensuojelu 4K -hanke päättyi nyt joulukuussa, mutta WWF sai ilahduttavasti rahoituksen VALUTA-hankkeelle (valuma-aluetason vesienhallinta), joka jatkaa Vesiensuojelu 4K:n työtä samalla hankealueella. Vesienhallintakohteiden lisääminen vaatii aikaa pelkästään jo siksi, että moni maanomistaja saattaa pohtia vapaaehtoisten vesienhallintakohteiden toteuttamista vuosia ja nähtyään riittävästi hyviä esimerkkejä, innostuu niistä itsekin. Vesienhallintaa saadaan parannettua vain yhteistyöllä, riittävillä resursseilla ja pitkäjänteisyydellä.
Jenny Jyrkänkallio-Mikkola
Sisävesivastaava, WWF Suomi
Lisätietoa:
aiheet: vesiohjelma, vesiasiat keskustelussa
Vesiasiat keskustelussa
Vesiensuojelu on erottamaton osa vastuullista ja kestävää suomalaista maa- ja metsätaloutta. Lisäksi vesi on elinkeinoillemme keskeinen tuotantotekijä. Tässä juttusarjassa vaihtuvat kirjoittajat avaavat aihetta eri näkökulmista.
