Kansainvälisen kaupan monenvälistä järjestelmää alettiin toden teolla rakentaa toisen maailmansodan jälkeen osana myönteisen kehityksen ja turvallisuuden verkostoa. Paras kaupan edistäjä on ollut rauha ja sopimuksiin perustuvat kauppasopimukset, joita maailman laajuisesti on hoidettu GATT-WTO-neuvottelujärjestelmien puitteissa. Mukana ovat olleet kaikki keskeiset toimijat ja viimeisen vuosikymmenen aikana  myös Kiina ja Venäjä.

WTO-sopimusten säännöt ovat mahdollistaneet kansainvälisen kaupan varsin myönteisen kehityksen, vaikka vuonna 2001 aloitettu WTO:n ns. DOHA:n kehityskierros onkin edennyt vaisusti, mutta silti kauppa on kasvanut jo olevilla sopimuksilla. Samanaikaisesti monet kauppakumppanit ovat tehneet suuren määrän kahdenvälisiä kauppasopimuksia mm. EU on tehnyt sopimukset Korean, Kanadan ja Japanin kanssa. Parhaillaan EU neuvottelee vapaakauppasopimusta Etelä-Amerikan Mercosur-maiden kanssa. Näissä maissa maatalous on suuri vientisektori, mikä aiheuttaa paineita varsinkin EU:n lihamarkkinoille. Kauppasopimukset ovat eri osapuolten välisiä kompromisseja, joissa saadaan etuja mutta joudutaan myös antamaan myönnytyksiä. Tulokset ovat osoittaneet selkeästi sen, että kauppasopimukset ovat tuoneet hyvinvointia ja lisänneet kaupankäyntiä. Merkittävä tekijä on ollut WTO:n riitojen ratkaisujärjestelmä, jolla on oikaistu virheitä ja laittomuuksia kovassa kilpailussa.

Pääsääntöisesti suurin osa maista on halunnut kehittää ja olla mukana kauppapolitiikan rakentamisessa. Tavoitteena on ollut avata laajasti markkinoita mm. teollisuudessa, palveluissa ja maataloudessa. Muutamat poikkeukset ovat johtuneet useimmiten poliittisista ongelmista, joissa jotkut  maat ovat joutuneet kauppapoliittiseen boikottiin  ja edelleen vastatoimiin kuten Venäjän ja länsimaiden välillä tapahtui Krimin kriisin seurauksena. Tästä kärsivät  EU:n ja varsinkin Suomen elintarvikevienti maitosektorilla. Toistaiseksi suuresta kauppasodasta on vältytty. USA:n presidentti Donald Trump on sekoittamassa totaalisesti kansainvälisen kaupan pelisäännöt. Jo vaalitaistelussaan Trump esitti, että muu maailma ja varsinkin Kiina ja EU toimivat USA:n etujen vastaisesti ja siksi USA tulee ottamaan tullit tuonnin estämiseksi. Nyt presidentti Trump on toteuttamassa tullien asettamisen teräkselle ja alumiinille, mitä esimerkiksi EU ei voi hyväksyä. Tällä hetkellä EU yrittää saada poikkeuksen ja samoin monet muuta kauppakumppanit.

Presidentti Trump on nyt voimiensa tunnossa ja hän katsoo, että oman tuotannon suojaaminen takaa hyvän talouskehityksen USA:ssa. Pahimmillaan Trumpin kauppalinja voi johtaa kielteiseen kaupan rajoittamiskierteeseen, jossa kaikki ovat häviäjiä. Erityisesti pienet ja avoimet taloudet kärisivät. Kauppasota merkitsisi suurta uhkaa maailman talouden  hyvälle kehitykselle, joka tänäkin vuonna jatkuu noin 4 %:n tasolla. Lisäksi se merkitsisi laittomuuksien ja korruption lisääntymistä kansainvälisessä kaupassa ja heikentäisi kansainvälistä luottamusta ja yhteistyökykyä. On ilmiselvää, että maatalous- ja ruokasektori tulisi osaksi kauppasotaa, jos neuvottelupöydissä ei löydetä järkeviä ja tasapuolisia ratkaisuja. EU:lta vaaditaan nyt suurta taitoa, yhtenäisyyttä ja vahvaa diplomatiaa kansainvälisillä foorumeilla, jotta Trumpin uhkapeli ja kauppasota pystytään estämään. Koko Suomelle ja myös meidän peruselikeinoillemme  toimiva ja hallittu kauppapolitiikka on perusedellytys kestävälle taloudelle ja  positiiviselle kehitykselle.

Seppo Kallio, johtaja, 040 751 1178