null Suomi julkaisi uuden luonnon kantokykyyn, ilmaston suojeluun, kestävään kehitykseen sekä alueen väestöön keskittyvän Arktisen politiikan strategian

Uutinen – Kansainvälinen toiminta

Suomi julkaisi uuden luonnon kantokykyyn, ilmaston suojeluun, kestävään kehitykseen sekä alueen väestöön keskittyvän Arktisen politiikan strategian

14.7.2021

Suomen valtioneuvosto julkaisi uuden, vuoteen 2030 ulottuvan, Arktisen politiikan strategian 17.6.2021. Strategian tavoitteena on ilmastonmuutoksen hillintä arktisen alueen vakauden, taloudellisten mahdollisuuksien, työllisyyden sekä erityisherkän luonnon turvaamiseksi sekä näiden huomioiminen EU-politiikassa. 

Suomen valtioneuvosto julkaisi uuden, vuoteen 2030 ulottuvan, Arktisen politiikan strategian 17.6.2021. Uuden arktisen politiikan strategia painottaa ilmastonmuutoksen hillintää. Strategian mukaan ”kaikessa taloudellisessa toiminnassa huomioidaan luonnon monimuotoisuus ja kantokyky, ilmaston ja ympäristönsuojelu, kestävän kehityksen periaatteet, alueen väestön hyvinvointi, osallisuus sekä alkuperäiskansojen oikeudet”. Uusi strategia päivitti edellisen, vuonna 2013 julkaistun strategian, joka painotti arktisen alueen kasvun ja kilpailukyvyn lisäämistä. 

Strategian tavoitteena on ilmastonmuutoksen hillintä arktisen alueen vakauden, taloudellisten mahdollisuuksien, työllisyyden sekä erityisherkän luonnon turvaamiseksi sekä näiden huomioiminen EU-politiikassa. Kansallisen Arktisen politiikan strategian lisäksi Suomi kannattaa EU:n arktisen politiikan uudistamista. EU:n uusi arktisen politiikan julkaistaan vuoden 2021 aikana. 

Ruotsin, Norjan, Islannin, Tanskan, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kanadan lisäksi Suomi on yksi arktisista maista sekä Arktisen neuvoston jäsenmaasta. 

Ilmastokriisi, kansainvälisen kiinnostuksen kasvu ja COVID-19-pandemia muokanneet arktista toimintaympäristöä 

Arktinen alue eli Arktis on muuttunut viimeisenä vuosikymmenenä merkittävästi ilmaston lämpenemisen seurauksena. Muutokset ikiroudassa sekä lumi- ja jääpeitteessä nopeuttavat ilmastokriisin vaikutuksia myös globaalisti. Vaikka merkittävimmät päästölähteet ovat pääosin Arktiksen ulkopuolella, on alueen valtioiden joukossa merkittäviä päästöjen aiheuttajia. 

Kansainvälinen kiinnostus arktista aluetta ja arktista yhteistyötä kohtaan on jatkanut kasvamistaan viimeisen vuosikymmenen aikana. Lisääntynyt toiminta, kiinnostus, ja läsnäolo arktisella alueella sekä jännitteiden kasvaminen ovat osin seurausta ilmastokriisin haasteista ja mahdollisuuksista, kuten alueen luonnonvarojen hyödyntämisestä. Lisäksi lumen ja jään sulaminen tekee alueesta helpommin saavutettavan, joka myös osaltaan lisää taloudellista kiinnostusta. 

COVID-19-pandemian suorien ja välillisten vaikutusten lisäksi, myös muut muutokset kansainvälisessä toimintaympäristössä vaikuttavat Arktikseen. Muutokset turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ovat lisänneet alueen strategista merkitystä sekä jännitteiden lisääntymistä. Arktisista maista erityisesti Venäjä on korostanut arktisen alueen merkitystä omassa toiminnassaan.  Alueen ulkopuolisten toimijoiden keskuudessa erityisesti Kiina on osoittanut kasvavaa taloudellista ja strategista kiinnostusta, etenkin luonnonvaroja, infrastruktuuria ja liikenneväyliä kohtaan. 

Arktisen politiikan strategian neljä painopistealuetta 

Arktisen politiikan strategia määrittelee Arktiksen keskeiset tavoitteet ja painopistealueet niiden saavuttamiseksi. Strategiassa prioriteettina ovat ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen, asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen ja alkuperäiskansa saamelaisten oikeudet, elinkeinot ja huippuluokan tutkimus sekä infrastruktuuri ja logistiikka. Strategiassa määritellään myös strategiset toimenpiteet kullekin painopistealueelle. 

Vaikka Suomen arktisen politiikan tavoitteet ja toiminta koskevat läpileikkaavasti eri aloja ja sektoreita, voi niitä peilata suoraan tai vähintäänkin välillisesti maa- ja metsätaloussektoriin. Painopistealueista ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen liittyy vahvimmin Suomen maa- ja metsätaloussektoriin. 

Painopisteenä ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen

Viimeisen 50 vuoden aikana ilmastonmuutos on edennyt kolme kertaa nopeammin Arktiksella muuhun maailmaan verrattuna. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa jään, lumen ja ikiroudan sulamista sekä lumi- ja jääkauden lyhenemistä, jotka edelleen aiheuttavat myös merenpinnan nousua, sääilmiöiden muutoksia sekä kasvihuonekaasupäästöjä. Arviolta puolet maaperän hiilivarastosta sijaitsee Arktiksella. Ilmaston lämpeneminen lisää myös sateita ja tulvariskiä, vaikka samalla kuivuus sekä pitkäkestoisten ja laajojen metsäpalojen todennäköisyys kasvaa. Metsäpalot tuhoavat elinympäristöjä, aiheuttavat inhimillisiä ja taloudellisia vahinkoja, edistävät ilmastonmuutoksen kiihtymistä vapauttamalla kasvillisuuteen sitoutunutta hiiltä sekä lisäävät mustan hiilen päästöjä. 

Ilmaston lämpeneminen on uhka myös luonnon monimuotoisuudelle ja luonnonvaroille. Ilmaston lämpeneminen lisää luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä kotoperäisten lajien katoamisen myötä sekä vahvistaa haitallisten vieraslajien leviämisen yhä pohjoisemmaksi. Ekosysteemit ovat keskeinen osa ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista, arktisen alueen elinvoimaisuutta, ruokaturvaa, elinolosuhteita, elinkeinoja sekä hyvinvointia. Erityisesti maankäyttö vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. 

Ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen painopisteen strategisista toimenpiteistä ainakin kierto- ja biotalouden kehittäminen, tulvariskeihin varautumisen vahvistaminen, arktisen ruokaturvan edistäminen, haitallisten vieraslajien torjuminen sekä metsä- ja maatalouden tuhoriskeihin kuten metsäpaloihin, tauteihin ja tuholaisiin varautuminen liittyvät suoraan maa- ja metsätaloussektoriin. 

Painopisteenä asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen ja alkuperäiskansa saamelaisten oikeudet 

Saamelaiset ovat ainoa EU:n alkuperäiskansa. Saamelaisten perinteinen asuma-alue ulottuu Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän valtioiden alueille. Kaikkiaan saamelaisia on noin 75 000-100 000, joista Suomessa asuu noin 10 000. Saamelaisten perinteiset elinkeinot eli poronhoito, kalastus, metsästys ja saamen käsityö eli duodji ovat vahvasti riippuvaisia luonnosta. 

Arktiksella on yhteensä noin neljä miljoonaa asukasta, joista alkuperäiskansoihin kuuluvia on arviolta kymmenen prosenttia. Suomen arktisella alueella asuu noin 180 000 asukasta, eli noin 3 % väestöstä. COVID-19-pandemia romahdutti myös Arktiksella matkailusta riippuvaisten alojen työttömyyttä, aiheuttaen taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia niin yksilö- kuin yhteisötasolla. Koronapandemia on myös muuttanut suhtautumista etätyöhön ja elinympäristöön, ja saattaa kääntää muuttoliikettä positiiviseen suuntaan. 

Pandemioiden ohella myös muut kansainväliset poliittiset, taloudelliset tai ympäristökriisit voivat aiheuttaa elinkeinojen kannalta merkittäviä häiriöitä. Terveysuhkien ennaltaehkäisy ja etenkin tartuntatauteihin ja ympäristöuhkiin varautumisen merkitys korostuu arktisella alueella. Ilmastonmuutos vaikuttaa taudinaiheuttajien, sekä niitä välittävien eläinten ja ympäristöjen esiintyvyyteen. Lisääntynyt ihmistoiminta alueella sekä ikiroudan sulaminen voi lisätä yhteyksiä ja tautiriskejä. 

Asukkaiden painopisteen osalta ei ole strategisia toimenpiteitä, jotka liittyvät suoraan maa- ja metsätaloussektoriin. Alueen asukkaiden hyvinvoinnin turvaaminen ja edistäminen sekä erilaisiin kriiseihin varautuminen liittyvät kuitenkin välillisesti myös maa- ja metsätaloussektoriin. 

Painopisteenä elinkeinot ja tutkimus 

Arktisiin elinkeinoihin kuuluvat muun muassa kierto-, bio-, ja metsätalous, meri- ja kalateollisuus, matkailu sekä saamelaisten perinteiset elinkeinot. Taloudellisen kiinnostuksen kasvaessa Arktiksella myös kilpailu lisääntyy, kun useat toimijat pyrkivät olemaan mukana taloudellisten mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Esimerkiksi avautuvat merireitit, kuten Koillisväylä, ja niiden hyödyntämiseen liittyvät investoinnit lisäävät kysyntää uusista teknologioista. 

Suomessa on arktisen tutkimuksen korkeatasoista osaamista sekä tutkimustoimijoita. Arktista tutkimustyötä tehdään niin korkeakouluissa, tutkimuslaitoksissa kuin yksityisellä ja kolmannella sektorilla. Lisäksi Suomen tutkimustoimijat ovat edustettuina myös kansainvälisissä arktisissa verkostoissa. Arktisen alueen kestävien taloudellisten mahdollisuuksien tunnistaminen edellyttää laaja-alaista ymmärrystä ilmastonmuutoksen vaikutuksista niin yksittäiselle toimialalle kuin arktiseen talouteen. Ilmastonmuutoksen hillintä ja kestävän kehityksen vaatimukset toimivat kuitenkin myös positiivisina ajureina ja mahdollistajina uusille aloille, toimintatavoille ja teknologioille, kuten kierto- ja biotaloudelle. 

Arktiseen osaamiseen liittyvistä strategisista toimenpiteistä viestintä Suomen kestävän metsä- ja biotaloudesta sekä Arktisen talousneuvoston tukeminen alueen elinkeinoelämän toimijoiden yhteistyön vahvistamiseksi liittyvät maa- ja metsätaloussektoriin. 

Painopisteenä infrastruktuuri ja logistiikka 

Arktisella alueella on tunnistettu tarve digitaalisten palveluiden kehittämiseen. Kehityksen taustaedellytys on toimiva tekninen infrastruktuuri. Arktisen politiikan strategian mukaan yhteistyö Arktisten maiden kanssa infrastruktuurin, viestintäyhteyksien sekä liikennejärjestelmien kehittämisessä niin meri-, maa- kuin lentoliikenneyhteyksien osalta on tärkeää. Viestintäverkkojen rakentaminen ja ylläpito Arktiksella on haastavaa sekä teknisesti että taloudellisesti. Viestintäyhteydet ovat kuitenkin välttämättömiä asukkaille, taloudelliselle toiminnalle sekä elinkeinoelämälle. 

Meriliikenne on kasvanut Arktiksella niin Pohjoisella jäämerellä kuin Barentsinmerellä jään hupenemisen myötä. Vaikka meriliikenteen odotetaan kasvavan entisestään, vaikuttaa kasvuun jarruttavasti sekä poliittiset tekijät että meriliikenteen riskialttius esimerkiksi infrastruktuurin puutteen vuoksi. Eri liikennejärjestelmien kehittäminen vahvistaa paitsi liikenneyhteyksiä kuin myös elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja kansainvälistä saavutettavuutta. 

Infrastruktuurin ja logistiikan painopisteen osalta ei ole strategiset toimenpiteitä, jotka liittyvät suoraan maa- ja metsätaloussektoriin. Kuitenkin esimerkiksi tietoliikenneverkkojen, kuten laajakaistayhteyksien vahvistaminen, digitaaliset palvelut sekä Koillisväylän rahtiliikenteen kasvu vaikuttaa myös maa- ja metsätaloussektoriin. 

 



aiheet: politiikka, ilmastonmuutos, kestäväkehitys, aktinenalue