Kotimaisuus on elintarvikehuoltomme vahvuus

Takaisin Kotimaisuus on elintarvikehuoltomme vahvuus

Uutinen – Maatalous ja suomalainen ruoka

Kotimaisuus on elintarvikehuoltomme vahvuus

31.03.2020

Elintarvikehuolto on terveydenhuollon rinnalla ollut koronakriisin keskiössä. Valtioneuvosto on linjannut, että toimiva elintarvikehuolto on yhteiskuntamme kriittistä tuotantoa, joka turvataan kaikissa oloissa. Suomalaisen elintarvikehuollon vahvuuksia on vielä varsin korkea omavaraisuusaste sekä toimiva elintarvikeketju. Suomi on Ruotsia ja Tanskaa vähemmän riippuvainen tuonnista.

Elintarvikehuoltomme selkärangan muodostavat kotimainen maatalous, nykyaikainen elintarviketeollisuus sekä tehokkaasti toimiva elintarvikejakelu ja kauppa. Elintarvikkeen matka tuotannosta kuluttajan lautaselle on monipolvinen prosessi. Koko ketjun ja logistiikan pitää toimia, jotta kuluttajat saavat tarvitsemansa elintarvikkeet poikkeusoloissakin.

Luonnonvarakeskuksen tuoreimman selvityksen mukaan elintarvikemarkkinoiden kotimaisuusaste oli Suomessa vuonna 2012 yli 70 prosenttia. Peruselintarvikkeissa omavaraisuus on korkea. Korkeimmillaan omavaraisuus on kananmunissa, maidossa, siipikarjanlihassa, sianlihassa, naudanlihassa ja leipäviljassa.

Nykykehityksellä kotimaisuusaste heikkenee

Kotimaisen maataloustuotannon monipuolisuus, omissa käsissä olevat tuotantopanokset sekä koko maan kattava tuotanto turvaavat elintarviketuotantoa sekä ruokamarkkinoita myös poikkeusoloissa. Globaalikaupan sukeltaessa huoltovarmuus, kotimaisuus ja omavaraisuus ovatkin nousseet uuteen arvoon.

Vuonna 2012 suomalaisen elintarvikemarkkinan kokonaisarvo oli Luken selvityksen mukaan 29,2 miljardia euroa. Elintarvikemarkkinoiden tuonti oli 7,9 mrd. euroa, jossa tuotantopanosten tuontia 5,4 mrd. euroa ja valmiselintarviketuontia 2,5 mrd. euroa. Elintarvikemarkkinoiden tuontiaste vuonna 2012 oli 28 prosenttia kun tuonnissa huomioidaan elintarviketoimialojen panostuonti, investointien edellyttämä tuonti ja valmiselintarviketuonti. Elintarvikemarkkinoiden tuontiaste on kasvanut 0,7 prosenttiyksikön vuosivauhdilla. Kehityksen jatkuessa kotimaisuusaste siis heikkenee ja lähestyy muita pohjoismaita.

Suomen, Ruotsin ja Tanskan elintarvikemarkkinat ovat erilaiset. Väkirikkaimman Ruotsin elintarvikemarkkina on selvästi suurin, eikä sen oma tuotanto riitä kattamaan kysyntää. Tanskan maaperä ja ilmasto suosii viljelyä ja se on vahvasti erikoistunut elintarvikevientiin. Sianlihan tuotanto vaatii kuitenkin tuontisoijaa ja Tanskan tuotanto on näistä maista tuontiriippuvaisin. Myös Ruotsin tuotanto on Suomea tuontiriippuvaisempi.

Lähteet: Ruokatieto-yhdistys, Kantar TNS Agri, Luken elintarvikemarkkinoiden tuontiriippuvuustutkimus 70/2015