Lausunto

Valtion väyläverkon investointiohjelma vuosille 2024-2031

28.02.2023

Liikenne- ja viestintäministeriö

1. Onko mielestänne investointiohjelmassa kokonaisuutena onnistuttu vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin ja muuttuneeseen toimintaympäristöön?

Valtion väyläverkon investointiohjelma ei vastaa Liikenne 12 -suunnitelman tavoitteisiin saavutettavuuden, kestävyyden, tehokkuuden ja ilmastomuutoksen osalta. Venäjän hyökkäyssota on muuttanut Suomen geopoliittista asemaa ja erityisesti pohjoisen liikenneyhteydet Ruotsiin ja Norjaan, vihreän siirtymän investoinnit, puuntuonnin loppuminen Venäjältä ja Saimaan kanavan sulkeutuminen tulisi huomioida paremmin ohjelmassa. Ohjelmassa tulisi järjestelmällisemmin huomioida logistiikan ja kuljetusten ratkaisevasti muuttunut tilanne.

Nouseva biotalous on jätetty investointiohjelmassa vaille mainintaa, kuten myös tavanomaiset maa- ja metsätalouden liikennetarpeet erityisesti alemman tieverkon osalta ovat jääneet puuttumaan. Vähäliikenteisten teiden ja myös soratiestön kunnon merkitys korostuu kotimaisen energian tuotannossa, energiaverkkojen rakentamisessa ja huollossa, maataloudessa, metsätaloudessa sekä huoltovarmuuden turvaamisessa.

Energiaomavaraisuuden sekä maa- ja metsätalouden liikenteen turvaaminen edellyttävät aktiivisia ja nopeita toimia väyläverkon kehittämiseksi raaka-ainevirtojen muuttuessa kotimaassa. Kuormauspaikkaverkoston tulevaisuuskuvassa tulisi huomioida mm. energiapuuvirtojen ja -tarpeiden muutokset, jotka tulevat olemaan vaikutuksiltaan pitkäaikaisia.

2. Ovatko investointiohjelman perustelut vaikutusten kautta tasapuoliset ja selkeät?

Investointiohjelma kokonaisuudessaan on epätasapainoinen koko maan tarpeiden näkökulmasta. Valmistelu on keskittynyt joidenkin suurien kaupunkien ympärillä ja niiden välillä olevan pääväyläverkon kehittämiseen. Pitkiä etäisyyksiä ja elinkeinoelämän kuljetuksia ei suunnitelmasta ole huomioitu riittävästi.

Suomen mittakaavassa aluerakenteen muodostumiseen ja kehitykseen vaikuttaa merkittävästi väestötiheys, joka jää alhaiseksi suuressa osassa maata. Tämä alue on tärkeää erityisesti huoltovarmuudelle ja kotimaisten raaka-aineiden hankinnalle.

Tämä koskee erityisesti alempiasteisen tieverkoston kuntoa ja merkitystä elinkeinoelämän kuljetuksille ja elintärkeälle työmatkaliikenteelle. Väylähankkeissa on vuosikymmeniä panostettu kasvukeskuksiin ja vilkkaasti liikennöityihin väyläosuuksiin. Samalla on unohdettu kokonaan alempiasteisen tieverkoston kunnossapito ja kehittäminen. Alempiasteisen tie verkoston rapautuva kunto on uhka mm, maa-, metsä- ja elintarviketeollisuuden raaka-ainekuljetuksille.

Haluamme myös nostaa esille kasvavat kelirikko-ongelmat, jotka haittaavat erityisesti alemmalla tieverkolla peruselinkeinoja. Rahoituksessa kelirikkojen hallinta tarvitsee erityishuomion ja taloudellisen panostuksen, eli korjaustoimintoihin on voitava resursoida riittävästi työpanosta heti kelien salliessa korjaustoiminnan keväisin.

3. Miten muuttaisitte investointiohjelmaa Liikenne 12 mukaisen liikennemuotokohtaisen talouskehyksen puitteissa ja miten perustelette muutosten paremmat vaikutukset?

MTK pitää tärkeänä, että myös alemman tieverkon ylläpitoon ja parantamiseen osoitetaan riittävästi varoja.  Alemman tieverkon kunnostus ja ylläpito tukee maa- ja metsätaloutta kokonaisuudessaan. Toteamme, että investointiohjelmassa ei ole riittävästi huomioitu alueiden erityisolosuhteita ja elinkeinoelämän vaatimuksia. Riittämättömän perusväylänpidon rahoitustason vuoksi korjausvelka jatkuvasti kasvaa erityisesti vähäliikenteisellä tieverkolla, minkä seurauksena väyläverkon investointi- ja kehittämistarpeet kasvavat.

Perusväylänpidon rahoitustason tulee olla sellainen, että väyläverkon tarvittavat parantamistoimenpiteet pystytään toteuttamaan oikea-aikaisesti niin, että ne eivät mittasuhteiltaan laajene kehittämishankkeiksi.

MTK pitää tärkeänä, että talouden sopeutustoimet ja talouskehyksen mahdolliset säästöt eivät kohdistu perusväylänpitoon. Mikäli on priorisoitava perusväylänpidon ja investointien välillä, näemme esisijaisena huolehtia olemassa olevasta väyläverkosta.

4. Miten kehittäisitte investointiohjelman laatimisen prosessia, sen päivittämistä ja seurantaa?

Näemme valmistelussa käydyn vuorovaikutuksen alueiden kanssa myönteisenä. Väyläverkolla on alueiden kehittymisen kannalta tärkeä merkitys ja alueellista näkökulmaa on syytä saada mukaan aiempaa painokkaammin.

Investointiohjelmassa tarkastellaan hankkeita liikennemuotokohtaisesti. Myös rahoitus on jaettu liikennemuodoittain. Dokumentista puuttuu liikennejärjestelmätasoinen yleisnäkymä. Toimivat rata- ja vesiväylähankkeet vaativat tuekseen toimivia ja kunnossa olevia tieyhteyksiä.

Investointiohjelman keskeisin riski on riittämätön rahoitustaso ja pelko siitä, että mahdollisesti hankkeiden kustannukset nousevat mm. energian ja materiaalien hinnan nousujen myötä. Hankearvioinneissa tulisi myös arvioida hankkeista yhteiskunnalle saatavat hyödyt ja haitat, mikäli ne jätetään toteuttamatta puutteellisten rahoitustasojen vuoksi.

5. Minkä investointiohjelman ulkopuolisten kohteiden suunnittelua tulisi vaikuttavuuden perusteella edistää lähivuosina investointiohjelman tulevia päivityskierroksia varten?

MTK korostaa, että huoltovarmuuden ja energiaomavaraisuuden vuoksi on syytä kiinnittää huomiota riittävään määrään terminaaleja sekä radan varressa että kuivalla maalla. Bioenergian käytön varmistamien sekä teollisuude raakapuun kuljetukset ympäri vuoden edellyttävät kattavaa terminaaliverkostoa kaikkialla Suomessa.

6. Miten muuten haluatte kommentoida investointiohjelmaa?

Tieverkon korjausvelan vähentämiseen ei tällä ohjelmalla tulla pääsemään, joten olisi syytä harkita erillistä Liikenne 12 -ohjelman ulkopuolista ohjelmaa elinkeinoelämän tärkeiden tieyhteyksien kuntoon laittamiseksi.

Mäki-Hakola Marko
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y.

Miettunen Seppo
MTK Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto

aiheet: lausunto, väyläverkko, investointiohjelma