Blogi – Maaseudun edunvalvonta

Maanomistajan oikeudet sähköverkkorakentamisessa – mitä lunastuslaki todella sanoo? 

07.11.2025

Uudistettu lunastuslaki on ollut sovellettavaa lainsäädäntöä jo 3 kuukautta ja sitä sovelletaan  kaikissa niissä vapaaehtoisissa sopimustilanteissa ja viranomaisprosesseissa, joissa viimesijainen korvauksenmääritys toteutetaan lunastuslain mukaisessa järjestyksessä ja maanmittauslaitoksen (MML) toimituksessa.

Lunastuslaki on yleislaki, jota sovelletaan kaikissa kiinteän omaisuuden käyttöä rajoittavissa tai omistusoikeutta rajoittavissa tilanteissa, ellei lainsäädännössä muuten todeta. 

Lunastuslain korvausperusteiden uudistus tarkoittaa konkreettisia muutoksia. Korvaus tulee määrittää markkina-arvoon perustuen sekä määritettävä tavalla, joka johtaa omaisuuden korkeimpaan arvoon, minkä päälle määrätään +25%:n korotus kohteen- ja haitankorvaukselle. Myös asunto- ja elinkeinotakuuta vahvistetaan, eli lunastuksen kohteen pitää pystyä hankkimaan lunastuskorvauksella lunastuskohdetta vastaava. Kokonaisuus vahvistaa maanomistajan neuvotteluasemaa ja siirtää korvausmäärittelyn taloudellista riskiä maanomistajalta lunastajalle ja korvausvelvolliselle. 

Lunastuslain mukaisen korvausmäärittelyn käyttöönotossa ja soveltamisessa on ollut selkeitä puutteita niin viranomaistahojen kuin yrityksien puolelta. Väitteet ja näkemykset lunastuslain mukaisesta toiminnasta ovat olleet räikeitä ja omaisuudensuojaa loukkaavia, mikä ei edistä luottamukseen perustuvaa sopimuksellista yhteistyötä. Toimijoiden on syytä tunnistaa ja tunnustaa olevansa itse asiakkaita maanomistajan mailla, ei toisinpäin.  

Maanomistajat ovat olleet aktiivisia puolustamaan omia oikeuksiaan ja ovatkin olleet tietoisia lunastuslain konkreettisista muutoksista. Samalla he ovat tuoneet MTK:n tietoon toimijoiden ja viranomaisten kertomia väitteitä lunastuslain soveltamisesta sopimusneuvotteluvaiheessa tai virallisissa viranomaistoimituksissa.  

Käsitellään muutamia toimitettuja väitteitä, joita sähköverkkoyhtiöt tai heidän palkkaamansa konsultit ja urakoitsijat ovat väittäneet maanomistajille.  

Väite 1. Uudistettua lunastuslakia ei sovelleta sähköverkkoihin

Fiktiota. Väitettä on perusteltu sillä, että oikeusministeriössä on käynnistymässä erillinen selvitys sähkölinjojen lunastuskorvauksista.  Tarkoituksena on selvittää, kuinka lunastuskorvauksissa voitaisiin ottaa huomioon se hyöty, joka sähkölinjan rakentamisesta sähkölinjan omistajalle koituu. Selvityshenkilöä ei ole vielä nimitetty, vaikka Oikeusministeriöstä ensimmäinen ulostulo selvityksen käynnistämisestä annettiin maaliskuussa 2025.  

Lunastuslain uudistuksessa ei annettu mitään erillistä poikkeusta, joka jättäisi mitään yksittäistä toimialaa tai tapausta lainsoveltamisen ulkopuolelle. Lunastuslain uudistettuja korvausperusteita sovelletaan kaikissa sähkölinjahankkeissa.  

Väite 2. Lunastuslaki koskee vain kantaverkkoa, ei jakeluverkkoa

Fiktiota. Lunastuslain soveltamista ei ole rajattu tai kohdennettu koskemaan vain tietyntyyppisiä sähkölinjoja. Pien- ja keskijännitteisten (≤ 45kV) sähkölinjojen sijoittamisessa sovelletaan rakentamislain 131§:ää, jonka lähtökohtana on, että osapuolet sopivat sähkölinjan sijoittamisesta ja korvaamisesta. Mikäli osapuolet eivät pääse sopimukseen, niin johdonomistaja voi hakea kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta pakkosijoituspäätöksen. Kunnan rakennusvalvontaviranomainen ei ratkaise korvauksia. Korvaukset voidaan pakkosijoituspäätöksen jälkeen osapuolten kesken sopia tai ratkaista lunastuslain mukaisessa järjestyksessä maanmittauslaitoksen korvaustoimituksessa.  

Sopiminen on edelleen ensisijainen menettely pakkokeinojen sijasta, mutta maanomistajien kannalta sopimusehtojen tulee olla selkeät ja kohtuulliset sekä korvauksien hyväksyttävät ja sopimiseen kannustavat. Lunastuslain korvausuudistuksen tulee heijastua suoraan vapaaehtoiseen sopimuskäytäntöön. Tämä osoitetaan kertomalla maanomistajalle, mistä korvaus muodostuu. 

Väite 3. Lunastuslaki tai sen +25%:n korotus ei koske puustoa 

Fiktiota. Puusto, sen odotusarvot ja tuotantopanostukset sisältyvät lunastuslain mukaiseen korvaukseen, minkä lisäksi nämä lukeutuvat kohteenkorvaukseksi ja siten +25%:n korotuksen piiriin. 

Väite 4. Lunastuslaki koskee vain uutta rakentamista, ei ylläpito- tai huoltotoimia

Fiktiota. Lunastuslain soveltaminen koskee myös huolto- ja ylläpitotoimia siltä osin kuin erillislainsäädännössä siitä säädetään. Sähkömarkkinalain 111§:n mukaisesti verkkoyhtiö voi poistaa yksittäisiä puita ja kasveja, jos se on tarpeen sähkönjakelun keskeytyksen poistamiseksi tai keskeytysten ennaltaehkäisemiseksi. Toimenpiteillä ei saa aiheuttaa omistajalle kohtuutonta haittaa verrattuna siihen hyötyyn, joka niillä saavutetaan jakeluverkon varmuudelle. Toimenpiteet on rajattava siten, että ne kohdistuvat jakeluverkon varmuudelle ilmeisen riskin aiheuttaviin puihin tai kasveihin. Sähkömarkkinalain 112§:n mukaisesti maanomistaja on oikeutettu korvauksiin lain 111§:n mukaisesta toimenpiteestä ja korvaukset määritellään viimesijaisesti lunastuslain mukaisessa järjestyksessä ja MML:n korvaustoimituksessa.  

Verkkoyhtiöllä voi olla intressi poistaa sähkölinjan vierimetsästä enemmän kuin pelkät riskipuut. Näiden muiden kuin riskipuiden poistaminen edellyttää sopimusta puustonpoistosta verkkoyhtiön ja maanomistajan välillä. Vaikka sähkömarkkinalain 112§:n korvaus ei suoraan koske muita kuin riskipuita, niin sähkölinjan vierimetsässä olevat puut eivät ole maanomistajalle ongelma tai haitta. Ne puut ovat sähkölinjan omistajalle ongelma tai haitta. Maanomistajan ei ole pakko suostua vapaaehtoiseen puustonpoistoon, jos se ei ole taloudellisesti kannattava tai kannustava, maanomistaja voi ihan hyvin odottaa puuston kasvamista riskipuiksi ja siten varmistaa lunastuslain mukaisen +25%:n korotuksen saamisen. 

Väite 5. Sopiminen sijoittamisesta ja korvauksista on maanomistajalle taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto kuin vaatia korvauksia MML:n toimituksen kautta.  

Ei fakta, ei fiktio. Sopiminen sähkölinjan sijoittamisesta ja korvauksista on lähtökohtaisesti sähköverkkoyhtiölle taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto, sillä pakkosijoituslupa- ja korvaustoimituskustannukset sekä maanomistajan kohtuulliset edunvalvontakustannukset tulevat sähköverkkoyhtiön maksettavaksi, määrättävien korvauksien lisäksi. Maanomistajan kuluriski toimituksissa on käytännössä 0. 

Maanomistajalle sopiminen sähkölinjojen sijoittamisesta ja korvauksista voi olla taloudellisesti kannattavampi, mutta sähköverkkoyhtiön pitää tämä osoittaa osana sopimisneuvotteluja. Sähköverkkoyhtiön tulee avoimesti ja läpinäkyvästi esittää korvauslajeittain yhtiön tarjoama korvaus korvausperusteluineen. On yhtiön tehtävä osoittaa, että lunastuslain mukainen tahtotila markkina-arvosta luotettavimmalla menetelmällä korkeimpaan arvoon yhdessä lainmukaisen +25%:n kanssa toteutuu. Jos maanomistaja kokee, ettei korvaukset vastaa suuruudeltaan ja menettelyiltään sitä mihin hän olisi oikeutettu lunastuslain mukaisessa menettelyssä, ei maanomistajan kannata allekirjoittaa sopimusta sähköjohdon sijoittamisesta. Tässä tapauksessa maanomistajalla on syytä olla valmius joko itsenäisesti tai asiamiehen avustamana viedä korvausprosessia aktiivisesti eteenpäin maanmittauslaitokseen.  

Väite 6. Vain jakeluverkkoyhtiö voi viedä korvausasian MML:n ratkaistavaksi  

Fiktiota. Jakeluverkkoyhtiö tai maanomistaja voi viedä korvauksien ratkaisemisen MML:n korvaustoimitukseen. Maanomistaja ei tarvitse jakeluverkkoyhtiön lupaa tai suostumusta viedäkseen korvausasiaa MML:n korvaustoimituksen ratkaistavaksi.  

Korvausasian ratkaiseminen MML:n korvaustoimituksessa edellyttää, että sähköjohdon sijoittamisesta on sovittu tai siitä on kunnan pakkosijoituspäätös. Tyypillisesti pelkästä sijoittamista ilman korvauksia tuskin sovitaan ja laki edellyttääkin johdon sijoittamisesta sopiessa sopimaan myös korvauksista.  

Korvausprosessin avaimet maanomistajalla

Esitettyjen väitteiden osalta minua hämmentää se, että toimialan ja sen edustajien tulee olla tietoisia, mikä lainsäädäntö koskettaa omaa toimialaa ja miten sitä tulee soveltaa.  Itselle herää kysymys, että onko sähköverkkoyhtiöissä jotain muutakin vastaavaa luovaa tulkintaa siitä, mikä lainsäädäntö koskettaa omaa toimialaa ja mitä ei tarvitse soveltaa.  

Sähköverkkoyhtiöiden on nyt syytä ottaa ryhtiliike omassa toiminnassaan. Vaakakupissa painaa sähköverkkoyhtiöiden ja maanomistajien välinen luottamus, mikä heijastuu pitkässä juoksussa sekä sähköverkon rakentamiseen että jakeluvarmuutta ylläpitäviin puustonpoistotoimenpiteisiin. Kyllähän tämä heijastuu myös yleisesti sähköverkkoyhtiöihin ja sähkönlinjoihin kohdistuvaan hyväksyttävyyteen. Sähköyhtiöt voivat nyt päättää heijastuuko kokemukset positiivisesti vai negatiivisesti hyväksyttävyyteen. 

Olemme sähköyhtiöitä edustavan Energiateollisuus ry:n kanssa neuvotelleet yhteisestä sähköjohtojen sijoittamisen suositussopimuksesta. Sopimuksen tulee vastata muuttunutta toimintaympäristöä ja lainsäädäntöä, vanhat toimintatavat eivät enää ole lainsäädännönmukaisia maanomistajan kannalta. Koen toimivan sopimuskulttuurin tärkeäksi osaksi sähköverkkorakentamista, mutta se ei saa perustua maanomistajan aseman heikentämiseen tai hyväksikäyttöön. Jos Energiateollisuus ry ja heidän jäsenyritykset eivät ole valmiita hyväksymään muuttunutta toimintaympäristöä ja lainsäädäntöä osana sopimuskulttuuria, niin ei meillä ole edellytyksiä yhteiseen suositussopimukseen.     

aiheet: lunastuslainsäädäntö, lunastuslaki, mtk mobiili, sähköverkko