Onnistunut omistajanvaihdos edellyttää henkistä valmistautumista
Artikkeli – Maaseudun edunvalvonta
Onnistunut omistajanvaihdos edellyttää henkistä valmistautumista
01.09.2025
Perinteisesti maatilan omistajanvaihdoksessa (aiemmin käytetty sukupolvenvaihdos, SPV) on keskitytty pitkälti tuotannollisiin ja taloudellisiin asioihin sekä käytännön paperiasioiden hoitamiseen. Onnistuneen omistajanvaihdoksen edellytys on kuitenkin henkinen valmistautuminen ja avoin keskustelu, myös vaikeista asioista.
Kun omistajanvaihdos tuli ajankohtaiseksi, ajatteli lapualainen Marja-Leena Perälä luopujana olevansa siihen kaikin puolin valmis. Perälä oli tehnyt työuransa ProAgrialla kasvintuotannon asiantuntijana ja nähnyt työuransa varrella sukupolvien vaihtuvan maatiloilla, joten käytännössä hän tiesi, mitä odottaa. Luopumisen hän oletti olevan vaikeampaa puolisolle, jonka kotitilasta oli kyse.
”Olin kuvitellut, että olen valmis, mutta etukäteen en voinut ymmärtää, mistä kaikesta sukupolvenvaihdoksessa luopuu”, Perälä toteaa.
Heidän aikanaan tilalla kasvatettiin lihasikoja, mikä kuitenkin lopetettiin vuonna 2016 ja toimintaa jatkettiin kasvinviljelytilana. Vuonna 2018 kahdesta pojasta nuorempi jatkoi tilanpitoa sivutoimisena. Perälä jäi eläkkeelle päivätöistä vuonna 2020 ja muutti seuraavana vuonna puolisonsa kanssa Lapuan keskustaan asumaan.
Keskustelu auttaa solmukohdissa
Vaikka omistajanvaihdos ja asiantuntijatyöstä eläkkeelle jäänti oli tapahtunut monta vuotta aikaisemmin, iski tarpeettomuuden tunne vasta tilalta poismuuton jälkeen. Elämänmuutos työstä ja aikuisiän kodista luopumisen jälkeen oli totaalinen. Enää ei puhelin soinut, tilalla ei ollut hänelle tekemistä eikä sinne pyydetty.
Vanhalle isännälle riitti tehtävää edelleen ja Perälä ajatteli, että kyllä hänenkin apuaan tarvitaan. Kun poikamies pyörittää tilaa, tarvitaanhan siellä myös naisen työpanosta.
”Sitä kuvittelee, että on edelleen tilaan jonkinlainen käyttöoikeus, vaikka siitä onkin luopunut”, Perälä kuvaa tuntojaan.
Yksi yllättävä tekijä omistajanvaihdoksessa oli, että etukäteen ajatteli luopuvansa jostain, mutta todellisuudessa luopuikin eri asioista. Yksi tällainen oli tilan puutarhan hoito.
”Vaikken edes ole mikään puutarhaihminen, olisin halunnut jotain siistimistä tehdä”, Perälä naurahtaa nyt.
Jossain vaiheessa tilanne kärjistyi, kun poika ilmaisi, että tilalle tulosta olisi hyvä ilmoittaa etukäteen. Tästä Perälä ensin loukkaantui, hänhän oli vain yrittänyt auttaa ja luuli tehneensä hyvän työn, ja nyt pitäisi vielä lupaakin alkaa kysellä tilalle tulemiseen.
Vähän aikaa asiaa pohdittuaan pyyntö alkoi vaikuttaa Perälän mielestä kohtuulliselta – olihan kyse nyt pojan kodista. Asiaa selvennettiin yhteisellä keskustelulla. Siitä lähtien Perälä on aina sopinut tulostaan tilalle etukäteen ja sopu on säilynyt.
Jokainen kokee asiat omalla tavallaan eikä Perälä ollut aiemmin ajattelutkaan, että olisi vaivaksi. Häntä aikanaan omien vanhempien tilalle tulo ja apu ei haitannut.
”Nuori ihminen haluaa seistä omilla jaloillaan. Oli hyvä, että poika otti asian puheeksi”, Perälä sanoo.
Jokaisella oma paikkansa
Mitä sitten voisi tehdä, jotta sukupolvenvaihdokset olisivat kaikille osapuolille helpompia? Perälä näkee, ettei prosessi välttämättä voi olla helpompi, kuin omalla kohdalla oli. On inhimillistä, että muutos ja uusi elämänvaihe nostaa esiin tunteita ja tilanteita, joita etukäteen ei osannut ajatellakaan tulevan. Kotitila on monella se paikka, jossa on elämästään viettänyt suurimman osan.
Tärkeää olisi kuitenkin keskustella, vaikeistakin asioista ja luopujan miettiä, mistä kaikesta sukupolvenvaihdoksen myötä luopuu ja onko todella siihen valmis – valmistautua myös henkisesti. Tarvittaessa pohdintaan ja solmujen aukaisuun on hyvä hakea myös ulkopuolista apua.
”Sukupolvenvaihdos ei saa olla hajottava kokemus. Jokaisen tulisi ymmärtää paikkansa prosessissa ja sen jälkeen”, Perälä muistuttaa.
Kun sukupolvenvaihdosta lähdetään miettimään, neuvoo Perälä käymään avointa keskustelua perheen sisällä kaikkien lasten kesken – myös niiden, joilla ei ole halua jatkajaksi.
Sukupolvenvaihdoksen koittaessa myös jatkajan sisarusten tulee ymmärtää, että koti ei ole enää kotitilalla, vaan siellä missä vanhemmat asuvat. Saman katon alla asumista luopujille ja jatkajille Perälä ei suosittele.
Pidä kiinni ystävistä ja harrastuksista
Perälä neuvoo luopujia pitämään kiinni ystävyssuhteista ja harrastuksista. Kun sitovalta maataloustyöltä vapautuu aikaa, on tärkeää, että on itselle mielekästä tekemistä. Perälän omiin harrastuksiin kuuluu vapaaehtoistyö Maaseudun tukihenkilöverkossa, jossa hän toimii tukihenkilönä sekä Etelä-Pohjanmaan Jelppi-ryhmän vetäjänä. Kerran viikossa hän käy myös läheisellä koululla lukumummina. Kesäisin monenlaista tekemistä riittää kunnostettavalla mökillä, jonka Perälä ja hänen puolisonsa hiljattain hankkivat.
Perälä kertoi ensimmäisen kerran sukupolvenvaihdoksen itselleen herättämistä tunteista ja oivalluksista Maaseudun tukihenkilöverkon järjestämässä Sukupolvenvaihdossoppa-webinaarissa keväällä 2024. Rohkeus kertoa tarina on poikinut paljon positiivista palautetta, vaikka ei Perälä ajatellut tarinan kertomisen etukäteen erityisemmin rohkeutta vaativan. Se on hänen kasvun tarinansa, jossa on ymmärtänyt oman paikan uudessa elämänvaiheessa.
”Tiedän, että monesti tilanne saattaa olla paljon pahempi ja asiat suurempia, kuin meillä oli. Minäkin tarvitsin kunnon oivalluksen siitä, että tila ei ole enää minun kotini. Ajattelin, että voin kertoa tarinani, jos siitä on jollekin apua. Ihmisiä me kaikki vain ollaan”, Perälä toteaa.
Marja-Leenan vinkit sukupolvenvaihdokseen luopujalle
- Mieti, oletko valmis luopumaan ja mistä kaikesta luovut sukupolvenvaihdoksessa.
- Keskustele avoimesti luopumisesta ja jatkamisesta kaikkien kanssa, joita asia koskettaa.
- Pidä kiinni ystävistä ja harrastuksista, jotta et jää tyhjän päälle elämänmuutoksen jälkeen.
- Keskustele myös konfliktit läpi. Ole valmis myöntämään virheesi, pyytämään anteeksi ja tekemään korjausliike. Hae tarvittaessa vertaistukea ja ulkopuolista keskusteluapua.
- Selvitä, mitä nuori jatkaja odottaa luopujalta. Kunnioita toivetta.
Apua henkiseen valmistautumiseen ja ihmissuhdeasioihin
MYEL-vakuutetuille
- Melan varhaisen tuen palvelut
Melan varhaisen tuen palveluiden alueellisiin työkykyneuvojiin voi ottaa yhteyttä kaikenlaisissa asioissa. Tilanteen ei tarvitse olla kriisiytynyt, vaan voit ottaa yhteyttä myös ennaltaehkäisevästi. Apu on maksutonta. - Työterveyshuolto
Työterveyshuollon tehtäviin kuuluu auttaa ja neuvoa terveyden, työkyvyn ja jaksamisen ylläpitämisessä sekä edistämisessä ennaltaehkäisyyn painottuen. Työterveyshuollon hankkiminen on maatalousyrittäjille vapaaehtoista. Voit hyödyntää palveluiden hankinnassa esimerkiksi MTK-liittojen neuvottelemia puitesopimuksia. - NEUVO-palvelut
NEUVO-palveluiden yhtenä osa-alueena on jaksaminen ja hyvinvointi. NEUVO-palvelun hyödyntäminen edellyttää tilatunnusta.
Kaikille
- Maaseudun tukihenkilöverkko
Maaseudun tukihenkilöverkko tarjoaa tukea maaseudun ihmisille puhelimessa, verkossa ja kotona. Koulutetut tukihenkilöt tarjoavat mahdollisuuden vertaistukeen. Tukihenkilöverkon sivuilta löydät myös kattavan videosarjan liittyen sukupolvenvaihdokseen liittyviin inhimillisiin tekijöihin sekä käytännönläheisen Sukupolvenvaihdossoppa-käsikirjan. Tukihenkilöverkon tarjoama apu on maksutonta. - Kirkon perheneuvonta
Kirkon perheneuvonnasta voi hakea apua yksin, pariskuntana tai perheenä. Apu on maksutonta eikä edellytä kirkon jäsenyyttä.
Maire Lumiaho
asiantuntija, sosiaaliturva ja hyvinvointi
hyvinvointipolitiikka, sosiaaliturva, työhyvinvointipalvelut
+358 20 413 2359
aiheet: sukupolvenvaihdos, sosiaalinen kestävyys, omistajanvaihdos