Lahonneen puun puute on tärkeimpiä yksittäisiä syitä metsälajien vähentymiseen. Noin 500 uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia on riippuvaisia lahopuusta.
 

Lahopuut huomioidaan metsätaloudessa

PEFC-metsäsertifioinnissa mukana oleviin metsiin jätetään aina säästöpuita ja runkolahopuustoa, joiden määrä on keskimäärin vähintään 10 kappaletta hehtaarilla. Runkolahopuustolla tarkoitetaan rinnankorkeusläpimitaltaan yli 20cm paksuja keloja ja muita kuolleita pystypuita, pökkelöitä ja maapuita.

Metsänkäsittelyssä säästetään lahopuut, erityisesti järeät rungot. Järeät pitkälle lahonneet rungot kierretään ja tuoreet järeät lahopuut siirretään pois tieltä. Yksittäisten kuolleiden lahoavien puiden säilyttämisestä ei juurikaan koidu tulonmenetyksiä metsänomistajalle.
Metsään katkennut tai kaatunut lahopuu, josta ei ole vaaraa, kannattaa siis jättää niille sijoilleen. Pystyyn kuolleen puun voi kaataa, jos sen sattumanvaraiseen kaatumiseen liittyy selkeä riskitekijä ihmisille tai omaisuudelle.
 

Lahopuuta voi myös tehdä ”tekopökkelöillä”

Jos lahopuuta ei metsässä valmiiksi ole, sitä voi myös tehdä. Tekopökkelöillä saadaan luotua pystylahopuuta, jota etenkin nuorissa metsissä on yleensä niukasti.

Tekopökkelöt ovat n. 2-5 metrin korkeudelta katkaistavien puiden korkeita kantoja. Pökkelöissä on eri korkeudella erilaiset kosteusolosuhteet, joten ne tarjoavat hyvin monimuotoisia olosuhteita kuolleessa puussa elävälle lajistolle.

Kuva: Eila Strang

Lehtipuusta tehdyt tekopökkelöt alkavat lahota muutamassa vuodessa, jolloin tikat ja tiaiset voivat tehdä niihin pesäkoloja.

Erityisen hyödyllisiä tekopökkelöt ovat peltojen ja niittyjen reunoilla, jolloin niistä tulee luonnon omia ”hyönteishotelleja”.

aiheet: pörriäisbingo, lahopuu, tekopökkelö