Wernerin puheenvuorossa korostuivat seuraavat pääkohdat: 

• Budjetin yksinkertaistaminen ja läpinäkyvyyden parantaminen kansallisen ja alueellisen kumppanuuden (NRP) kautta. 

• Tukien nykyistä parempi kohdentaminen aktiiviseen ruoantuotantoon ja erityisesti niille viljelijöille jotka tarvitsevat tukea eniten. 

• Siirtyminen ehdollisuuteen perustuvasta tukijärjestelmästä kannustepohjaiseen Farm Stewardship -malliin. 

• Unity Safety Net -järjestelmä markkinakriiseihin sekä uudistukset yhteiseen markkinajärjestelyyn (CMO). 

• Painotus ympäristö- ja ilmastotavoitteisiin, mutta samalla pyrkimys säilyttää viljelijöiden kilpailukyky ja toimeentulo. 

Valtioneuvoston näkemyksiä esitteli MMM:n kansliapäällikkö Pekka Pesonen. Pesonen korosti Suomen erityisolosuhteita ja tarvetta kansalliseen joustoon CAP:n toteutuksessa. Hän painotti, että: 

• Suomen maatalouden kilpailukyky ja jatkuvuus vaativat mahdollisuutta kansallisiin tukimuotoihin ja räätälöityihin ratkaisuihin. 

• Budjetin riittävyys ja tukien kohdentaminen aktiiviviljelijöille ovat keskeisiä. 

• Ympäristötoimien tulee olla oikeudenmukaisia ja perustua EU-tason vaatimuksiin, ei kansallisiin lisävaatimuksiin. 

• On tärkeää turvata elintarvikeketjun toimivuus ja reilu kilpailu sekä edistää innovaatioita. 

Nuorten puheenvuorossa, jonka piti Katariina Latva, nousi esiin sukupolvenvaihdosten merkitys ja tarve luoda tulevaisuuden uskoa nuorille tuottajille. Latva korosti, että nuorten viljelijöiden tukeminen ja kannustaminen on välttämätöntä, jotta maatalous pysyy elinvoimaisena ja uudistuu tulevaisuudessa. 

MTK:n toiminnanjohtaja Jyrki Wallin toi puheenvuorossaan esiin järjestön keskeiset huolenaiheet ja tavoitteet tulevalle CAP-kaudelle. MTK:n mukaan maatalouspolitiikan ja rahoituskehyksen (MFF) ratkaisut ovat ratkaisevia eurooppalaisen ruoantuotannon, maaseudun elinvoiman ja strategisen omavaraisuuden kannalta. MTK painotti, että: 

• Ruokaturva ja maatalouden kilpailukyky ovat EU:n strategisia tavoitteita, joita ei saa vaarantaa. Erityisesti Suomen kaltaisissa reuna-alueen maissa maatalouden kannattavuus ja jatkuvuus vaativat kansallisia tukitoimia ja joustoa. 

• CAP-budjetin on oltava vähintään nykyisellä reaalitasolla, jotta rahoituksen rapautuminen vältetään ja maatalouden rooli ruokaturvassa tunnustetaan. 

• Tuki on kohdennettava aktiiviviljelijöille ja perhetiloille, ja eläkeläiset tulee siirtää pois pinta-alaperusteisen tuen piiristä siirtymäajan jälkeen. 

• Degressio ja tukikatot on mitoitettava kansalliset olosuhteet huomioiden, jotta tehokkaita perhetiloja ei rangaista. 

• Ympäristö- ja ilmastotoimien korvausten tulee perustua EU-tason vaatimuksiin, ei kansallisiin lisävaatimuksiin, jotta oikeudenmukaisuus ja vertailtavuus säilyvät. 

• Riskienhallintavälineiden tulee olla vapaaehtoisia ja kansallisesti räätälöitävissä, ei pakollisia. 

• Elintarvikeketjun toimivuus ja reilu kilpailu ovat keskeisiä, samoin kuin viennin ja kilpailukyvyn tukeminen. 

• Innovaatioiden, investointien ja sukupolvenvaihdosten tukeminen on tärkeää maatalouden uudistumiselle. 

Seminaarissa kuultiin myös laajemmin ympäristöjärjestöjen ja tutkijoiden näkemyksistä, joissa peräänkuulutettiin suurempia muutoksia maatalouspolitiikkaan ympäristönsuojelun ja ilmastotavoitteiden edistämiseksi. Yhteinen näkemys oli kuitenkin, että maatalouspolitiikan perimmäinen tehtävä on varmistaa ruoantuotannon kannattavuus ja jatkuvuus koko unionin alueella. 

Johan Åberg

maatalousjohtaja

+358 20 413 2415

+358 40 523 3864

aiheet: cap, mtk mobiili, elisabeth werner