null Yritysten kestävyyttä ja asianmukaista huolellisuutta koskeva säädös

Lausunto

Yritysten kestävyyttä ja asianmukaista huolellisuutta koskeva säädös

23.3.2022

Valtioneuvost

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK kiittää mahdollisuudesta lausua Valtioneuvoston kirjelmäluonnoksesta eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (yritysten kestävyyttä ja asianmukaista huolellisuutta koskeva säädös). 

MTK tukee EU:n tavoitetta lisätä ihmisoikeuksien kunnioittamista ja ympäristön suojelua yritysvastuudirektiivin valmistelun kautta. Oleellista on taata unionissa toimiville yrityksille tasavertainen kilpailuasetelma niin sisämarkkinoilla kuin viennissä. Yhteinen sääntely on tarpeen, jotta vältetään eri jäsenmaiden kansallisesta sääntelystä aiheutuva epäterve ja pirstaloitunut sääntelykenttä. Vaikka saavutukset yritysten vapaaehtoisista toimista eivät ole olleet riittäviä haitallisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten osalta, on tärkeää, että vapaaehtoisille sertifiointi- ja varmennusjärjestelmille luodaan toimiva malli täydentämään lainsäädännöllisten velvoitteiden todentamista. Kehityskohteita jatkoneuvotteluissa on edelleen runsaasti, kuten EU-jaostojen keskustelutilaisuudessa 22.3.2022 nousi esiin. 

Komissiolla on runsaasti erilaisia aloitteita ihmisoikeuksien ja ympäristön suojelun kehittämiseksi. Vihreä siirtymä on monien näiden hankkeiden yhdistävä tekijä, vaikka ihmisoikeuskysymykset, pakkotyö, lapsityövoiman käyttö ym. ovat olleet asialistalla jo pitkään. Esimerkiksi muodollisesti vapaaehtoisessa taksonomiajärjestelmässä on ympäristökestävyyskriteerien raportoinnin rinnalle rakenteilla sosiaalisen taksonomian kriteerit osoittamaan tässä säädöksessä tarkoitettuja asioita. Monet asiat kytkeytyvät ehdotetun yritysten kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) toteuttamiseen, kun erilaisia kestävyyttä ja vastuullisuutta kuvaavia raportointijärjestelmiä kootaan yhteen yritysten vuosikertomusten yhteyteen. 

Monet meneillään olevat hankkeet ovat osoittaneet, että ”isoille” yrityksille tarkoitetut lainsäädäntövelvoitteiden raportointivelvoitteet valuvat automaattisesti arvo-/tuoteketjussa tavarantoimittajille, alihankkijoille, mukaan lukien maatilat ja metsänomistajat. On vain poliittista retoriikkaa kertoa, että velvoitteet koskevat vain isoja yrityksiä. Käytännössä elintarvike- ja metsäarvoketjuissa raportointiketjuissa maatilat ja metsänomistajat ovat erityisesti ympäristökysymyksissä oleellisia tuotteiden ympäristövaikutusten kannalta.  

Due diligence -lainsäädännön rinnalla valmisteltava metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä estävän säädöksen valmistelu on nostanut esiin erityisesti vaikutusten jäljitettävyyden haasteet. Miten ja millä tarkkuudella voidaan tuottaa tietoa sisämarkkinoille tulevista tuotteista? Monessa kohtaa pystymme Suomessa tuottamaan huomattavasti tarkempaa tietoa tuotteista kuin esimerkiksi Etelä-Amerikasta tulevista tuotteista. Tasavertaisen kilpailuasetelman takia olisi päästävä tarkkuusvaatimuksissa myös samalle tasolle. 

Säädöksessä esitetty Pariisin 1,5-asteen ilmastotavoitteeseen sitoutuminen herättää useita kysymyksiä. Helposti aloite voidaan tulkita kauppapolitiikassa vain uudeksi protektionismin muodoksi. Miten arvoketjuissa voidaan todentaa yrityksen hankkimien tuotteiden ja tuotantopanosten ilmastovaikutus, jos kyseisen maan sitoumukset eivät johda lähellekään Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita? Säädös tarvitsisi tuekseen hyvin perusteelliset selvitykset riittävän huolellisuuden todentamiskeinoissa, jotta esimerkiksi soijaa tai maissia voidaan tuoda Etelä-Amerikasta elintarvikeketjuun. Käytännössä esimerkiksi kotieläintilat tarvitsevat rehutoimittajiltaan tämän säädöksen hyväksymät todentamisasiakirjat, jotka voidaan luotettavasti toimittaa elintarvikkeiden arvoketjussa eteenpäin.  

Monet päällekkäiset lainsäädäntöhankkeet johtavat myös oikeusturvakysymyksiin sanktioiden osalta. Käytännön esimerkin kautta asiaa voi hahmottaa paremmin. Jos maatilalla rikotaan ihmisoikeuksia, käytetään lapsityövoimaa tms. ollaan ensimmäiseksi tekemisissä kyseisen erityislainsäädännön kanssa. Toisaalta maatilat ovat tukijärjestelmien täydentävien ehtojen kautta velvollisia täyttämään myös kyseisten lainsäädäntöjen velvoitteet ja rikkomustapauksissa seurauksena on tukien takaisinperintä ja sanktiointi virheen suuruuden perusteella. Tämän lisäksi riittävän huolellisuuden lainsäädännön sanktiointi voi mahdollisesti tuottaa lisävelvoitteita. Pahimmillaan erityislainsäädännön syyttämiskynnys ei ylity, mutta tukijärjestelmien takaisinperinnät ja sanktiointi voivat käynnistyä.  

Lainsäädännön piirissä olevien yritysten ja niiden arvoketjussa toimivien kannalta on oleellista, että lainsäädännössä voidaan mahdollisimman tarkkaan määritellä velvoitteet. Se on säädöksen toimeenpanon kannalta keskeinen kysymys. Avoimet velvoitteet ovat usein perusteltuja, mutta niihin liittyy aina toiminnanharjoittajan oikeusturvanäkökulma. Velvoitteiden tuleekin olla riittävän selkeitä ja tietysti myös toteuttamiskelpoisia.  

 


Juha Ruippo

johtaja

kauppapolitiikka, kehitysyhteistyö, EU-asioiden koordinaatio Suomessa: EU:n budjetti, kestävä rahoitus, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), World Farmers' Organisation (WFO), FAO, AgriCord, Food Systems Summit

+35820 413 2341

+35840 55 33 232

aiheet: lausunto