Toimintopainikkeet

Maatalouden vesiensuojelu

Pidetään ravinteet pellolla kasvien käytettävissä

Maatalouden vesistökuormitus on pääasiassa hajakuormitusta eli kuormitusta tulee useista eri kohteista erilaisia määriä. Pistekuormituksessa kuormitus taas tulee yhdestä kohdasta, esimerkiksi jätevedenpuhdistamolta. Pistekuormitusta on helpompi hallita, sillä kuormitusta vähentävät toimet voidaan keskittää ”yhden putken suulle”. Jaloittelutarha on esimerkki maatalouden pistekuormituskohteesta, johon voidaan liittää kuormitusriskiä vähentäviä toimenpiteitä.

Hajakuormitusta on esimerkiksi kaikki pelloilta ojiin ja edelleen vesistöihin kulkeva ravinnevirta. On mahdotonta rakentaa kaikkien ojien suulle vedenpuhdistamoa, vaan on keskityttävä pitämään ravinteet pelloilla.

Kohti tavoitteita tiloille mielekkäin toimin 

Viljelijät ovat tehneet paljon työtä maatalouden aiheuttaman vesistökuormitusriskin vähentämiseksi. Vesistä huolehtiminen ei tule kuitenkaan kertaluonteinen toimi, vaan vaatii jatkuvaa toimintaa. Jatkuvuuden lisäksi toimintaa on tehostettava ja kehitettävä, jotta maatalous pääsee lähemmäs kaikkia sille asetettuja vesiensuojelutavoitteita. Samalla on kuitenkin muistettava, että vesiensuojelun on oltava myös taloudellisesti ja toiminnallisesti tiloille mielekästä ja järkevästi toteutettavissa.

  • Katso video maatalouden vesiensuojelusta

Muutama vesiensuojelun kulmakivi

1.    Pellon kasvukunnosta huolehtiminen

Hyvä maan rakenne, vesitalous ja viljavuus varmistavat kasvien mahdollisimman hyvän kasvun ja samalla tehokkaan ravinteiden käytön vaihtelevissa sääoloissa. Hyväkuntoinen maa pidättää vettä kasvien käyttöön, mutta liika vesi kulkee pois. Ojituksen toimivuudesta huolehtiminen ja kalkitus ovat joka tilan toimenpiteitä. Painavat koneet ja märällä maalla ajo ovat riskitekijöitä hyvälle maan rakenteelle.

2.    Kasvien tarpeenmukainen lannoitus

Kasvien lannoitus perustuu kasvien ravinnetarpeeseen, maassa ennestään olevien ravinteiden määrään ja maan muuhun kasvukuntoon. Lannoituksella ei voi korvata esimerkiksi maan heikkoa rakennetta. Tarpeen ylittävä lannoitus on tarpeeton kustannus.

Erityinen haaste niin viljelijöille kuin ympäristölle on ravinteiden oikea-aikainen saatavuus. Kasvit tarvitsevat juhannuksen tienoilla suurimman osan ravinteistaan, mutta eivät saa niitä käyttöönsä elleivät ravinteet ole kasville käyttökelpoisessa liukoisessa muodossa. Tämä on haaste orgaanisia lannoitteita käytettäessä, sillä niiden ravinteita ei voi ajastaa liukoisiksi kuten mineraalilannoitteiden. Myös liian suuret kerta-annokset helposti liukenevaa ravinnetta ovat riski ympäristölle. Siksi typpilannoitus kannattaa jakaa useampaan erään, jotka annetaan kasvuston kunnon ja kasvien tarpeen mukaan.

3.   Lannan ravinteet täysimääräisesti käyttöön

Lannan typpi-fosforisuhde poikkeaa yleensä siitä, missä suhteessa kasvit näitä ravinteita tarvitsevat. Jos lannalla pyritään täyttämään myös kasvien typen tarve, tulee fosforia helposti liikaa. Lannan ravinnekoostumukseen voidaan vaikuttaa jo eläinten ruokinnalla. Typpeä ja fosforia ei ole tarpeen kierrättää eläinten kautta ylen määrin.

Lannan käsittelyssä, varastoinnissa ja levityksessä on huolehdittava siitä, että valumat ja haihtuminen pysyvät mahdollisimman pienenä. Tarvittaessa lantaa voidaan jatkokäsitellä (mm. separointi), jotta lannassa olevat ravinteet voidaan kohdistaa niille lohkoille, joissa niitä tarvitaan. Syyslevitys ilman perustettavaa kasvustoa ei ole ympäristöllisesti eikä taloudellisesti järkevää, sillä ravinteet huuhtoutuvat tai haihtuvat helposti leudon ja sateisen syksyn, talven ja kevään aikana, jos kasvit eivät ole ravinteita pidättämässä.

4.    Kasvipeitteisyys

Talviaikainen kasvipeitteisyys suojaa maan pintaa veden kuluttavalta vaikutukselta ja vähentää ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Kasvipeitteisyys on erityisen tärkeää vesistöä lähellä olevilla kaltevilla lohkoilla, joissa maalaji on hienojakoista ja maassa on runsaasti fosforia, joka voi kulkeutua eroosioaineksen mukana. Kasvien ottamat ravinteet ovat tallessa myös salaojiin huuhtoutumiselta.

Kasvipeitteisyyden merkitys korostuu, jos talvisateet yleistyvät ilmastonmuutosennusteiden mukaisesti.

5.    Ravinnetaseet apuna
Maatalouden vesiensuojelu ei ole aina kustannus, vaan voi säästää rahaa, kun ravinteet tulevat tarkkaan kasvien käyttöön. Ravinnetaseiden avulla voidaan arvioida, kuinka hyvin annetut tuotantopanokset on hyödynnetty eli rahoille on saatu vastinetta.



Tulosta Sähköposti Facebook Twitter Google+ Lisää
Sivu päivitetty: 12.7.2017