Toimintopainikkeet

Maatalouden vesiensuojelu

Hajakuormitusta on vaikea hallita

Maatalouden vesistökuormitus on pääasiassa hajakuormitusta eli kuormitusta tulee useista eri kohdista erilaisia määriä. Pistekuormituksessa tietyn toiminnan kuormitus tulee yhdestä kohdasta. Pistekuormitusta on helpompi hallita, sillä kuormitusta vähentävät toimet voidaan keskittää ”yhden putken suulle”. Jaloittelutarha on esimerkki maatalouden pistekuormituskohteesta, johon voidaan liittää kuormitusriskiä vähentäviä toimenpiteitä.

Hajakuormitusta on esimerkiksi kaikki pelloilta ojiin ja edelleen vesistöihin kulkeva ravinnevirta. On mahdotonta rakentaa kaikkien sala- ja muiden ojien suulle vedenpuhdistamoa, vaan on keskityttävä pitämään ravinteet pelloilla.

Kohti tavoitteita tiloille mielekkäin toimin 

Viljelijät ovat tehneet jo paljon toimia maatalouden aiheuttaman vesistökuormitusriskin vähentämiseksi. Vesistä huolehtiminen ei tule kuitenkaan kerralla valmiiksi, vaan vaatii jatkuvaa toimintaa. Jatkuvuuden lisäksi toimintaa on tehostettava ja kehitettävä, jotta maatalous pääsee lähemmäs kaikkia sille asetettuja vesiensuojelutavoitteita. Samalla on kuitenkin muistettava, että vesiensuojelun on oltava myös taloudellisesti ja toiminnallisesti tiloille mielekästä ja järkevästi toteutettavissa.

  • Katso video maatalouden vesiensuojelusta

Muutama vesiensuojelun kulmakivi

1.    Pellon kasvukunnosta huolehtiminen

Hyvä maan rakenne, vesitalous ja viljavuus varmistavat kasvien mahdollisimman hyvän kasvun ja samalla tehokkaan ravinteiden oton vaihtelevissa sääoloissa. Ojituksen toimivuudesta huolehtiminen ja kalkitus ovat joka tilan toimenpiteitä. Hyvin painavat koneet ja märällä maalla ajo ovat riski hyvän maan rakenteen säilyttämiselle.

2.    Kasvien tarpeen mukainen lannoitus

Kasvien lannoituksen perustan luovat kasvien ravinnetarve, maassa ennestään olevat ravinteet ja maan muu kasvukunto. Tarpeen ylittävä lannoitus on myös turha kustannus.

3.    Lannan ravinteet täysimääräisesti käyttöön

Lannan typpi-fosforisuhde poikkeaa yleensä siitä, missä suhteessa kasvit näitä ravinteita tarvitsevat. Jos lannalla pyritään täyttämään myös kasvien typen tarve, tulee fosforia helposti liikaa. Lannan ravinnekoostumukseen voidaan vaikuttaa jo eläinten ruokinnalla. Typpeä ja fosforia ei ole tarpeen kierrättää eläinten kautta ylen määrin.

Lannan käsittelyssä, varastoinnissa ja levityksessä on huolehdittava siitä, että valumat ja haihtuminen pysyvät mahdollisimman pienenä. Tarvittaessa lantaa voidaan jatkokäsitellä, jotta lannassa olevat ravinteet voidaan kohdistaa niille lohkoille, joissa niitä tarvitaan. Syyslevitys ilman perustettavaa kasvustoa ei ole ympäristöllisesti eikä taloudellisesti järkevää.

4.    Kasvipeitteisyys

Talviaikainen kasvipeitteisyys suojaa maan pintaa veden kuluttavalta vaikutukselta ja vähentää ravinteiden huuhtoutumista. Kasvipeitteisyys on erityisen tärkeää vesistöä lähellä olevilla kaltevilla lohkoilla, joissa maahiukkaset lähtevät helposti veden mukana liikkeelle ja maassa on runsaasti fosforia. Kasvien ottamat ravinteet ovat tallessa myös salaojiin huuhtoutumiselta.

Kasvipeitteisyyden merkitys korostuu, jos talvisateet yleistyvät ilmastonmuutosennusteiden mukaisesti.

5.    Ravinnetaseet apuna
Maatalouden vesiensuojelu ei ole aina kustannus, vaan voi säästää rahaa, kun ravinteet tulevat tarkkaan kasvien käyttöön. Ravinnetaseiden avulla voidaan arvioida, kuinka hyvin annetut tuotantopanokset on hyödynnetty eli rahoille on saatu vastinetta.



Tulosta Sähköposti Facebook Twitter Google+ Lisää
Sivu päivitetty: 17.6.2015