Metsistä tulee kuormitusta vesiin luonnonhuuhtouman lisäksi ihmistoiminnan seurauksena. Kuormitusta aiheuttavat kunnostusojitus, uudistushakkuut, maanmuokkaus, lannoitus, metsäteiden teko ja vanhat ojitetut suot. Metsistä tulevan kuormituksen osuus kokonaiskuormituksesta on tyypillisesti suurinta latvavesistöissä, joissa metsätalous voi olla lähes ainoa maankäyttömuoto. Metsätalous aiheuttaa ravinne-, kiintoaines-, humus-, metalli- ja happamuuskuormitusta, joiden suuruuteen vaikuttavat mm. tehdyt toimenpiteet ja niiden ajankohta, etäisyys vesistöön, maalaji, pinnan muodot, sateisuus ja valunnan määrä. Kuormituksen vähentämiseksi metsätalouden toimenpiteet tulee tehdä vain siinä laajuudessa ja sillä voimakkuudella kuin ne ovat metsänkasvun kannalta tarpeen.

Vesiensuojelutoimenpiteiden tärkeys korostuu turvemailla, lähellä vesistöjä, pohjavesialueilla, eroosioherkillä alueilla ja happamilla sulfaattimailla. Kuormituksen vähentämisen lisäksi tarvitaan kuormitusta ehkäiseviä toimenpiteitä. Näitä ovat esim. peitteinen metsänkasvatus, ojitettujen suometsien ja ojien kunnostuksen tarveharkinta, suometsien haihduttavan puuston ylläpito tuhkalannoituksella, jolloin ojien kunnostusta voidaan ainakin siirtää, sekä vesien johtaminen kuivahtaneille suojelusoille ja vähätuottoisille soille. Vesiensuojelun vaikuttavuutta voidaan lisätä eri maankäyttömuodot ja sektorit huomioon ottavalla valuma-aluesuunnittelulla sekä yhdistelemällä ja ketjuttamalla eri kohteille soveltuvia rakenteita. Suometsähankkeissa suositellaan yhteishankkeita, jolloin saadaan tehostettua vesiensuojelua.

Metsätalous hillitsee ilmastonmuutosta, mutta sen on myös sopeuduttava muutokseen. Eroosion ja ravinteiden huuhtoutumisriski kasvaa sateisuuden lisääntyessä talvella ja syksyllä, ja pohjaveden korkeudella on vaikutusta maaperän kantavuuteen. Metsätaloustoimien oikean ajoituksen ja vesiensuojelun suunnittelun tärkeys korostuvat. Metsissä puunkorjuu, ojien kunnostaminen ja maanmuokkaus vaikeutuvat maaperän muuttuessa märemmäksi ja roudattoman ajan pidetessä. Kuivuuden lisääntyessä kesällä voi turvemaiden puunkorjuu onnistua kesällä sateista talvea paremmin.

Metsänhoidon suositukset

Metsänhoidon suositukset sisältävät vesiensuojelua koskevan osion, jossa kuvataan mm. erilaisia vesiensuojelutoimenpiteitä. Metsänkäsittelyssä vesiensuojelun pääperiaatteena on minimoida kiintoaineksen ja ravinteiden huuhtoutuminen. Lisäksi metsätaloudessa käytettävien kemikaalien (mm. poltto- ja kasvinsuojeluaineet) päätyminen vesiin tulee estää. Vesiensuojelun toimenpiteet vähentävät metsänkäsittelystä aiheutuvaa haittaa vesielinympäristöille.

Sivuilla kerrotaan myös, miten vesilaki (587/2011), ympäristönsuojelulaki (527/2014) ja luonnonsuojelulaki (9/2023) ohjaavat metsätalouden vesiensuojelua. Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) asettaa toimenpidetarpeita metsätalouden vesiensuojeluun. Normien vaatimuksista on tärkeää olla tietoinen.

Sertifiointi

Suomen metsistä noin 90 % on PEFC-sertifioitu, ja FSC-sertifioitua metsää on noin 10 % Suomen metsämaan pinta-alasta. Molemmissa järjestelmissä on runsaasti vesiensuojelua koskevia vaatimuksia, joten sertifiointi varmistaa vapaaehtoisten vesiensuojelutoimenpiteiden runsaan toteutuksen. Vaatimuksista voi lukea lisää järjestelmien omilta sivuilta: PEFC ja FSC.

Metka

Metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä annetun lain (71/2023, Metka) yhtenä tarkoituksena on metsätalouden vesiensuojelun edistäminen. Merkittävin muutos aiempaan verrattuna koskee suometsänhoitoa. Suometsänhoitoon tulee tehdä kokonaisvaltainen suoalueen tai osavaluma-alueen suunnitelma, jossa huomioidaan suometsänhoitotarpeet, luonnonhoito, vesitalouden järjestely ja vesiensuojelu sekä ilmasto. Suometsänhoidossa ei saa enää tukea ojien kaivamiseen. Tukea maksetaan porrastetusti kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, piennarteiden rakentamiseen ja täysimääräisesti vesiensuojelun toteutukseen.

Luonnonhoidon tukea voidaan myöntää monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen hoito- ja kunnostustöihin, metsä- ja suoelinympäristöjen ennallistamiseen sekä aikaisemmin toteutetuista metsäojituksista aiheutuneiden vesistöhaittojen estämiseen tai korjaamiseen. Myös ympäristötuki voi sisältää vesiensuojeluun liittyviä toimia.

Metsäteiden perusparannustyöt tulee aina kun mahdollista toteuttaa niin, että vesieliöstö pääsee esteettä liikkumaan. Esimerkiksi kalojen tulee päästä kulkemaan tien alittavan rumpuputken läpi. Terveyslannoituksen tavoitteena on lisätä puuston haihduntaa ja laskea veden pinnan tasoa kasvukaudella, vaikka ojia ei kunnosteta. Ojitusalueilla tulee välttää lannoitevalmisteen joutumista suoraan ojiin. Vesistöjen ja pienvesien verralle jätetään riittävän leveä lannoittamaton suojakaista. Lannoitevalmiste tulee levittää sulan maan aikana tuhkalannoitteita lukuun ottamatta. Pohjavesialueilla tuhkalannoite ei saa sisältää booria. Lisätietoa Metka-tuesta löytyy mm. Metsäkeskuksen sivuilta.

Helmi-ohjelma

Helmi-elinympäristöohjelma 2021-2030 vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvaa luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Ohjelma sisältää myös vesiympäristöön liittyviä vapaaehtoisia toimia. Näitä ovat lintuvesien ja kosteikkojen kunnostaminen ja hoito, soiden suojelu ja ennallistaminen, pienvesien ja rantaluonnon kunnostus ja hoito. Ohjelman tarjoamat mahdollisuudet kannattaa pitää mielessä myös oman metsän osalta.

Mikko Syri

kenttäpäällikkö, metsäasiantuntija

Etelä- ja Keski-Pohjanmaa, puukauppa, riistapolitiikka, metsänhoito (kestävä metsätalous)

+358 50 552 5933

Airi Kulmala

asiantuntija, ympäristö

maa- ja metsätalouden vesiensuojelu, eläinsuojien ympäristöluvat ja ilmoitusmenettely, ravinteiden kierrätys, BFFE

+358 40 075 5454

aiheet: itämeri, metsätalous, järvet, joet, vesiensuojelu