Itämeren pohjoisin allas on Pohjanlahti, joka jakaantuu Saaristomereen, Ahvenanmereen, Selkämereen ja Perämereen. Saaristomeren pinta-ala on 8 893 km2, keskisyvyys on vain 19 m ja syvin kohta on 169 m. Rannikkovedet ovat yleensä alle 10 m syvyisiä. Sisäsaaristossa saaret ovat suuria ja niiden väliset salmet kapeita ja matalia. Välisaaristossa on pienempiä saaria ja alasta suurempi osa on vettä. Ulkosaaristossa maata näkyy enää pieninä luotoina. Maa kohoaa Saaristomeren alueella 4-5 mm vuodessa. [2, 3]

Saaristomeren läpi pohjoiseen johtaa kolme 30-40 m syvää kanaalia, jotka vastaavat osasta Selkämeren ja Gotlannin meren välistä vedenvaihtoa. Saaristomeren mataluus rajoittaa Pohjoisen Gotlannin altaan syvän veden pääsyn Selkämerelle. Saaristomeren suolaisuus on 5,5 - 6,5 ‰. Itämeren suolaisuus pienenee noin 30 promillesta nollaan, kun siirrytään Tanskan salmista pohjoiseen ja itään. [2, 3]

Saaristomeren valuma-alue merkitty karttaan punertavalla värillä. [4]

Valuma-alueen suurimmat järvet pinta-alaltaan ovat Enäjärvi, Painio, Kirkkojärvi, Iso-Kisko ja Hirsijärvi. Järvet ovat kuitenkin melko pieniä. Suurin Enäjärvikin on alle kymmenesosa Päijänteen alasta. Valuma-alueeltaan suurimmat joet ovat Paimionjoki, Kiskonjoki, Aurajoki ja Uskelanjoki. [4] Muista Varsinais-Suomen suurimmista joista Loimijoki laskee Selkämereen Kokemäenjoen kautta.

Maatalous Varsinais-Suomessa

Suomen tiloista runsas 10 % (noin 4 550 kpl) on Varsinais-Suomessa (v. 2022). Tiloilla on käytössä keskimäärin 65 ha maatalousmaata, mikä on 13 ha enemmän kuin Suomessa keskimäärin. Varsinais-Suomessa on viljeltyä tai kesannolla olevaa peltoalaa 289 100 ha (v. 2022). Metsätalousmaata on yhteensä 647 000 ha. [5] Pelloista Saaristomeren valuma-alueella on noin 240 000 hehtaaria, missä on mukana myös saariston pellot. Tämä on noin 28 % valuma-alueen pinta-alasta [6]. 

Varsinais-Suomen tiloista 79 %:lla on päätuotantosuuntana viljanviljely tai muu avomaan kasvintuotanto (v. 2022). Kotieläintilat jakautuvat melko tasaisesti eri tuotantosuuntien kesken. [5] Ennakkotietojen mukaan vuonna 2023 peltoalasta 11 % on luomutuotannossa tai siihen siirtymässä. Luomutilojen keskikoko on 75 ha. [7]

Peltoviljely

Varsinais-Suomen kunnissa peltoa on keskimäärin 29 % pinta-alasta. Osuus on suurin Loimaalla, jossa puolet alasta on peltoa. Pienin osuus on Kustavissa (9 %). [16]

ProAgria FHS:n ja entisen Farman alueella 2016-2020 peltojen pintamaalajisuhteet olivat Eurofinsin tilastojen mukaan: 33,6 % karkea  kivennäismaa, 61,2 % savimaa ja 5,2 % eloperäinen.

Kasvintuotanto on monipuolista, mutta sille on tyypillistä yksivuotisten kasvien viljely. Nurmien osuus on suhteellisen alhainen, mitä selittää pitkälti nurmirehua syövien eläinten vähyys.

Kotieläintuotanto

Varsinais-Suomessa oli v. 2022 vajaa 8 000 lypsylehmää eli noin 3 % Suomen lypsylehmistä. Emolehmiä oli noin 5 000, mikä on vajaa 8 % emolehmistä. Sioista 29 % (0,3 milj.) oli Varsinais-Suomessa. Munivista kanoista vajaa 2/3 oli Varsinais-Suomessa ja broilereista viidennes. Lampaita oli runsas 21 000 (16 %). [5]

Varsinais-Suomen maakunnassa oli vuonna 2022 eläinyksiköitä 0,48 ey/ha. Koko maan keskiarvo oli 0,41 ey/ha, ja vaihtelua oli Uudenmaan 0,11:sta Keski-Pohjanmaan 0,62:een. [8]

Ravinnetaseet ja peltojen fosforitila

Typpi- ja fosforitaseet ovat laskeneet merkittävästi vuosien saatossa. Viime vuosina fosforitase on vaihdellut hieman negatiivisesta noin 6:een kg/ha. Vuonna 1990 tase oli vielä lähemmäs 30 kg P/ha.  Myös typpitaseessa on selvä laskusuunta. Vuoden 1990 lähes 100 kilosta on päädytty parhaimmillaan jo jopa alle 40 kg/ha (v. 2019). Vuonna 2021 tase oli 75 kg N/ha. Perättäisten vuosien välillä on ollut kuitenkin vaihtelua - jopa 40 kg N/ha. [5] Tämä johtuu lähinnä sääoloista. Jos sato jää pieneksi joko liiallisen märkyyden tai kuivuuden takia, nostaa se tasetta.

Fosforilannoituksen tarkentuminen näkyy maan keskimääräisen fosforipitoisuuden laskuna. On hyvä, että korkeimpien fosforiluokkien näytteiden osuus on laskenut 2000-luvulla. Huolestuttavaa sen sijaan on alimpien fosforiluokkien osuuden selvä kasvu. Kahden korkeimman luokan osuus on laskenut entisen ProAgria Farman alueella 5,5 %-yksikköä, mutta kahden alimman luokan osuus kasvanut 6,7 %-yksikköä. [9] Kasvien mahdollisimman tehokas ravinteiden otto edellyttää kaikkien ravinteiden tasapainoista saantia.

Ravinnekuormitus Saaristomereen

Saaristomeren vuotuinen (v. 2010-2020) kokonaistyppikuormitus oli keskimäärin 7 200 t ja kokonaisfosforikuormitus 480 t. Peltohehtaaria kohti typpeä huuhtoutui vajaa 18 kg ja fosforia 1,4 kg. [10] Muutama prosentti valuma-alueella huuhtoutuneesta typestä ja fosforista pidättyy sisävesiin, mutta merkitys on suhteellisen pieni alueen vähäjärvisyydestä johtuen.  

Suomen merialueille tulevassa kokonaiskuormituksessa on laskeva suuntaus Suomesta peräisin olevassa P- ja N-kuormituksessa vuosien 1995 ja 2019 välillä. Laskeva suuntaus johtuu pääasiassa pistekuormituksesta, joka on vähentynyt suhteellisesti enemmän kuin hajakuormitus. Toisin kuin N:n hajakuormituksessa, P:n hajakuormituksessa ei ole laskevaa suuntausta. Saaristomerellä fosforin ja typen pistekuormitus on vähentynyt selvästi, mikä näkyy kokonaistyppikuormituksen vähenemisenä. Saaristomereen tuleva hajakuormitus ei ole vähentynyt. [11] 

Suomen koko merialueelle sekä Saaristomereen v. 1995-2019 VEMALA-mallilla arvioituna. Pylväät kuvaavat piste- ja hajakuormituksen sekä luonnonhuuhtouman määrää (t/v). N-kuormituksessa on mukana laskeuma. Normalisoidun kokonaiskuorman ja hajakuorman viivoissa on huomioitu virtaaman hajakuormitukseen aiheuttama vaihtelu. Mikäli kokonais- tai hajakuormituksen muutos on tilastollisesti merkitsevä, se on kuvattu suorilla viivoilla (Lin.). Kuormituskatto harmaalla viivalla. [11]

Ilmastonmuutos vaikuttaa ravinnekuormitusriskiin. N-kuorman ei arvioida kutenkaan kasvavan Suomenlahtea lukuun ottamatta.  P-kuormituksen ennustetaan kasvavan merkittävästi lähivuosikymmeninä ja vuosisadan loppupuolella. Ilmastonmuutoksen seurauksena kasvanutta P-kuormaa olisi vähennettävä Saaristomerellä lähes kolmasosa, jotta kuormitus ei vuosina 2050-2079 ylitä tavoitetasoa. Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton, sillä vähennystavoitteet voidaan saavuttaa monipuolisilla maatalouden lisätoimenpiteillä (mm. tarkennettu lannoitus, talviaikainen kasvipeite, kerääjäkasvit, peltojen kipsikäsittely, lietteen sijoitus). [12]

Eroosio

Vesieroosion mukana kulkeutuva maa-aines lisää vesistöjen sameutta ja liettymistä. Lisäksi eroosioaineksen mukana liikkuu ravinteita ja haitta-aineita. Luken RUSLE-mallilla tekemien laskelmien perusteella Suomen peltojen eroosio oli  keskimäärin 430 kg/ha/v, kun laskelmissa käytettiin v. 2019 viljely- ja toimenpidetietoja. Kuntakohtaisesti laskettuna eroosio vaihteli välillä 90–1280 kg/ha vuodessa, mutta paikallisesti eroosio voi olla selvästi suurempaa. Peltojen yhteenlaskettu kokonaiseroosio oli lähes miljoona tonnia. [16] Suomen eroosio on kuitenkin EU-maiden alhaisimpia.

Varsinais-Suomen 27 kunnassa keskimääräinen eroosio oli noin 390 kg/ha/v. Vaihtelua oli Loimaan 234 kilosta Paimion 652 kiloon hehtaaria kohden. Kokonaiskuormitus oli korkein, yli 34 milj. kiloa, Salossa, mitä selittää suuri peltoala ja korkea hehtaarikohtainen kuormitus (noin 600 kg/ha/v). [16]

Eroosioriskiä voidaan vähentää viljelyteknisin ratkaisun kuten lisäämällä talviaikaista kasvipeitettä ja vähentämällä muokkausta tai siirtymällä suorakylvöön. Myös suojakaistat ja -vyöhykkeet vähentävät eroosiota. Eroosioriskiä pienennettäessä on kuitenkin varmistuttava, että liukoisen fosforin kuormitus ei samanaikaisesti kasva merkittävästi. Eroosiota vähentävät toimet ovat paikallaan lohkoilla, jotka ovat voimakkaasti erodoituvia. Lohkoilla, joilla eroosio on vain pientä, voi pysyvä kasvipeite vain pahentaa ongelmia leville käyttökelpoisen liukoisen fosforin kuormituksen lisääntymisen myötä. [17] 

Vesienhoito ja pintavesien ekologinen tila

Luokiteltuja jokia tai niiden osia on Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueella 94, joista 8 on Pirkanmaan puolella. Saaristomeren valuma-alueen joet kuuluvat pääasiassa savimaiden jokiin. Kiskonjoen vesistöalueella on kangasmaiden jokia. Laajoki ja Mynäjoen alaosa ovat puolestaan turvemaiden jokia. [18]

Toimenpideohjelma-alueen jokivesistä suurin osa on tyydyttävässä ekologisessa tilassa eli lukumäärästä lähes 60 % (55 kpl) ja jokipituudesta 52 %. Välttävässä tilassa on 29 % (27 kpl) lukumäärästä ja 38 % jokipituudesta. Hyvässä ekologisessa tilassa on 12 % (11 kpl) lukumäärästä ja 9 % jokipituudesta. Erinomaisessa tilassa olevia jokia ei ole. Hyvässä tilassa olevat joet sijaitsevat pääasiassa Satakunnassa. Varsinais-Suomessa näitä on vain kolme: Mynäjoen yläosa, Varesjoki ja Kärkelänjoki. Erittäin runsasravinteinen Raisionjoki-Ruskonjoki on huonossa tilassa. [18]

Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueella on mukana yhteensä 132 järveä tai niiden osaa, joista 18 on ko. maakuntien ulkopuolella ja yksi Uudenmaan rajalla. Järvistä suurin osa sijaitsee Satakunnassa ja Varsinais-Suomen puolella Salossa. Järvet ovat tyypillisesti matalia. Varsinais-Suomen tarkasteltavista järvistä noin puolet kuuluu humusjärvien tyyppeihin ja kolmannes vähähumuksisiin järviin. Varsinais-Suomessa on luonnostaan runsasravinteisia järviä enemmän kuin Satakunnassa, mikä johtuu alueen savisesta maaperästä. Useimmat järvistä ovat hyvässä tai tyydyttävässä ekologisessa tilassa. Luokiteltujen järvien lukumäärästä 55 % (72 kpl) ja pinta-alasta 27 % on hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Tyydyttävässä ekologisessa tilassa on kolmannes (43 kpl), mutta pinta-alasta jopa 64 % eli isompien järvien ekologinen tila on pieniä heikompi. Välttävässä ekologisessa tilassa on 11 % (14 kpl) ja pinta-alasta 9 %. Huonoon tilaan on luokiteltu ylirehevä Someron Halkjärvi. [18]

Toimenpideohjelman-alueella on lisäksi 82 rannikkovesimuodostumaa. Saaristomeri jakautuu lounaiseen sisäsaaristoon, välisaaristoon ja lounainen ulkosaaristoon. Nämä on jaettu 53 vesimuodostumaan. Selkämeren alueella on 29 vesimuodostumaa. Suurin osa Saaristomerestä (95 % pinta-alasta) on luokiteltu tyydyttävään ekologiseen tilaan. Heikoimmassa tilassa ovat rannikonläheiset vedet ja sisäsaaristo, joiden luokka on monin paikoin välttävä. Saaristomerellä ei ole hyvään tai erinomaiseen tilaan luokiteltuja vesimuodostumia. Huonoon ekologiseen tilaan on luokiteltu Halikonlahden sisäosat. [18]

Vesienhoidon tavoitteena on pinta- ja pohjavesien hyvä tila. Kuvassa pintavesien (ml. muutetut ja keinotekoiset vesimuodostumat) ekologinen tila (v. 2019) Varsinais-Suomen ja Satakunnan toimenpideohjelma-alueella. Luokittelu perustuu v. 2012–2017 aineistoihin. [18]

Vesienhoidon 3. kauden (v. 2022-2027) valmistelun yhteydessä maatalouden todettiin olevan merkittävä tilaa heikentävä tekijä yhteensä 105:ssä Saaristomeren, Kiskonjoen-Uskelanjoen-Halikonjoen, Paimionjoen-Aurajoen ja Vakka-Suomen suunnittelualueen vesimuodostumassa. [19]

Lähteet:

[1] Järvi-meriwiki. (12.7.2023)
[2] Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2022-2027. (11.7.2023)
[3] Myrberg, K. ym. 2006. Itämeren fysiikka, tila ja tulevaisuus.
[4] Saaristomeren valuma-alueen pintavesien toimenpideohjelma vuosille 2016-2021. (11.7.2023)
[5] Luken tilastot (11.7. 2023)
[6] Saaristomeri. Varsinais-Suomen vesistöt tutuiksi. (11.7.2023)
[7] Luomuvalvonnan tilastot ja tietohaut, Ruokavirasto. (11.7.2023)
[8] Eläinyksiköiden suhde hehtaareihin maakunnittain. Luken taloustohtori-palvelu. (11.7.2023)
[9] Eurofins Viljavuuspalvelun Tuloslaari. (27.7.2021)
[10] VEMALA-malli. (29.7.2021)
[11] Räike, A. & Suomela, J. 2020. Merenhoidon toimenpideohjelman 2022-2027 tausta-asiakirja: ravinnekuormituksen kehitys ja vähennystarpeet sekä niiden arviointimenetelmät. (11.7.2023)
[12] Ehdotus Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaksi vuosiksi 2022-2027. (12.7.2023)
[16] Peltojen vesieroosio. (11.7.2023)
[17] Iho, A., Valve, H. ym. 2023. Efficient protection of the Baltic Sea needs a revision of phosphorus metric. (20.7.2023)
[18] Varsinais-Suomen ja Satakunnan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2022-2027. (12.7.2023)
[19] Vesienhoidon 3. suunnittelukauden toimenpiteet. (12.7.2023)

Airi Kulmala

asiantuntija, ympäristö

maa- ja metsätalouden vesiensuojelu, eläinsuojien ympäristöluvat ja ilmoitusmenettely, ravinteiden kierrätys, BFFE

+358 40 075 5454

aiheet: vesiensuojelu