null Helvetin mutkia

Blogi – Maaseutuympäristö

Helvetin mutkia

13.4.2021

MTK:n ja SLC:n joulukuussa julkaiseman vesiohjelman teemoihin liittyen julkaisemme vierailevien asiantuntijoiden blogeja. Tällä kertaa vuorossa on maanviljelijä Laura Hämäläinen.


Mitä tarvitaan vesistön kunnostamiseen? No, ensiksi tietysti vesistö, jonka tilaan toivotaan tai tarvitaan muutosta. Sen jälkeiset tarpeet vaihtelevat: kaivinkoneita, paperisulkeisia, laiduneläimiä, rahaa, patomateriaaleja, talkooväkeä, kiinnostusta asiaan. Vesistöjen kunnostus on nykyään muotia, joten sopivan kohteen ja kiinnostuksen kohdatessa, muihin kohtiin on usein saatavissa apua – veronmaksajien kustannuksella - esimerkiksi erilaisista hankkeista, viranomaisilta tai tutkimuslaitoksilta.

Meillä oli sopiva kohde, Huljalan Helvetin läpi Teuronjokeen virtaava Kumianoja. Mutkainen puro oli 1980-luvun lopulla oikaistu eroosion vuoksi, koska uoman ulkokurvi haukkaili pellon kulmaa. Virtausmatkan lyhennyttyä veden vauhti kasvoi, mikä aikojen saatossa aiheutti toisenlaista eroosiota; uoma söi itsensä yhä syvemmälle ja leveni pehmeässä maassa. Purossa on pihamme vieressä yksi Päijät-Hämeen parhaista taimenen lisääntymispaikoista, mutta poikasten myöhemmälle elämälle ei ollut yhtä otollisia paikkoja. Isännällä on nuoruudessaan ollut taipumusta liikkua vesillä kalavehkeiden kera. Viimeiseen reiluun pariin kymmeneen vuoteen – emännän tapaamisen jälkeen – tähän ei ole ollut aikaa, mutta kalasympatiat ovat säilyneet. Haaveena oli palauttaa puro maastossa vielä näkyviin vanhoihin mutkiinsa, joihin vesi edelleen tulva-aikoina nousi. Samalla luonnonlaitumena olevaan puronvarteen saataisiin tulvaniitty.


Byrokratiaa ja konkretiaa

Puron valuma-alueella on paljon peltoa, mutta korkeuserot ovat sen verran isot, että projektista ei ollut uhkaa peltojen vesitaloudelle. Virtaaman hidastuminen matkan pitenemisen ja tulvimisen myötä helpottaisi hippusen alajuoksun peltojen tulvaongelmia ja jättäisi ravinteita laidunnetulle niitylle. Oikaistu uoma ja osa patoryteiköistä tarjoaisivat kalanpoikasten suojapaikkoja. Uomien ja patojen tekeminen lätäkkötasolla on mainiota huvia. Lisäksi se on edullista ja siihen tarvitaan lupa korkeintaan ylimmältä pyykkivuorten valvojalta. Patojen rakenteleminen virtaan omillakin mailla vaatii enemmän byrokratiaa ja kaivinkoneen tuntihintakin on selvästi saappaan kantaa korkeampi.

Meillä saatiin Suomen ympäristökeskus kiinnostumaan asiasta. Syke etsi asiantuntijan mittaamaan ja mallintamaan mutkien palautuksen vaatimat työt ja sen tuomat muutokset. Lisäksi siellä valmisteltiin tarvittaviin lupiin liittyvät paperityöt ja laadittiin sopimukset urakoitsijan kanssa. Kertynyt paperimäärä viittasi vahvasti valtion hommiin. Pelkästään kaivinkoneyrittäjän kanssa tehty sopimus oli useita kymmeniä sivuja.

Vanhoihin mutkiin veden ohjaavat padot rakennettiin talvella, jotta maasto ei kärsisi – aluettahan oli tarkoitus taas kesällä laiduntaa. Routaantumisen varmistamiseksi isäntä kävi tallomassa lunta paripyörätraktorilla. Patoihin tarvittava maa-aines saatiin parin kivenheiton päästä Päijänne-tunnelin louheesta. Patojen rakentaminen jäisen maan aikaan virtaavaan veteen oli patokonsultillekin uutta ja osaa padoista kohenneltiin siksi jälkikäteen. Alkuperäinen ulkokurvien eroosio-ongelma torjuttiin kiveämällä penkkoja sekä asettamalla kaadettuja puunrunkoja ottamaan vastaan voimakkaampia virtauksia. Nyt kolme vuotta myöhemmin maisemat ovat asettuneet, padot ovat lopulta kestäneet ja maa on pysynyt pellolla. Tulvaniityn kasvistoa inventoidaan ajoittain, jotta saataisiin lisää tietoa tulvimisen vaikutuksista. Hämeen kalatalouskeskus on ennen ja jälkeen operaation selvittänyt taimenien määriä ja sukulaisuuksia muihin taimeniin.

Vesien hoitoa voi harrastaa paljon pienemmässäkin mittakaavassa. Vetisemmän alueen karjatilalla saattaa olla mahdollisuus estää rantavesiensä ruovikoitumista laiduntamalla rantamaita. Tässä asiassa ovat tosin paikoin viranomaisten näkemykset olleet esteenä. Projekteissa, joita joku jo toteuttaa, mutta talkooväkeä kaivataan, voi olla paikka sille, joka kahvakuulan sijasta heittelee mieluummin kiviä mukavassa seurassa tai sille, jonka elämän riemuihin kuuluu kaivurilla kaivaminen. Oleellisinta hankkeista kiinnostumisen kannalta lienee se, että niillä pitäisi olla myönteisiä vaikutuksia omaan lähiympäristöön. Nämä myönteiset vaikutukset voivat olla eri ihmisille eri asioita. Yhdelle kirkkaampaa vettä, toiselle parempia kalansaaliita, kolmannelle parempaa pellon vesitaloutta, neljännelle mieluista maisemaa.  
 

Lisää projektista


Laura Hämäläinen
maanviljelijä, agronomi

 

Vesiasiat keskustelussa

Vesiensuojelu on erottamaton osa vastuullista ja kestävää suomalaista maa- ja metsätaloutta. Lisäksi vesi on elinkeinoillemme keskeinen tuotantotekijä. Tässä juttusarjassa vaihtuvat kirjoittajat avaavat aihetta eri näkökulmista.

Suositellut artikkelit

MTK:n ja SLC:n joulukuussa julkaiseman vesiohjelman teemoihin liittyen julkaisemme vierailevien asiantuntijoiden blogeja. Tällä kertaa vuorossa on...

MTK:n ja SLC:n joulukuussa julkaiseman vesiohjelman teemoihin liittyen julkaisemme vierailevien asiantuntijoiden blogeja. Tällä kertaa vuorossa...

MTK:n ja SLC:n joulukuussa julkaiseman vesiohjelman teemoihin liittyen julkaisemme vierailevien asiantuntijoiden blogeja. Tällä kertaa vuorossa on...