Lausunto

MTK:n kommentit koskien luonnosta oppaaksi luonnon virkistyskäytön huomioimisesta alueiden käytön suunnittelussa

16.05.2025

Suomen ympäristökeskus

Ensinnäkin pidämme kokonaisuutena opasluonnosta hyvänä kuten myös yksinkertaista ja visuaalista esittämistapaa. Haluamme kuitenkin tuoda muutamia parannusehdotuksia koskien maanomistajia.


Yksityisen maalle virkistysalueita ensisijaisesti sopimalla tai ulkoilureittitoimituksella

MTK esittää, että oppaassa otettaisiin kanta sopimismenettelyn ja ulkoilureittitoimituksen ensisijaisuudesta virkistysalueen perustamisesta yksityisomisteisille alueille. Vapaaehtoisesti toteutetut virkistysalueet ovat maanomistajille paljon helpommin hyväksyttäviä ja nämä menettelyt mahdollistavat yleensä paremman neuvottelu- ja keskusteluvaran maanomistajille ja heidän tarpeidensa huomioimiselle. Tämän takia näin perustetuilla virkistysalueilla ja reiteillä on parempi sosiaalinen hyväksyttävyys sekä toiminnallisuus.

MTK:n mielestä oppaassa tulee ohjata kuntia johdonmukaiseen ja läpinäkyvään toimintaan virkistysalueiden ja ulkoilureittien perustamisessa. Mikäli virkistysalueita ja reittejä on perustettu ja ylläpidetty sopimukseen perustuen, niin sopimuksellisuutta myös kunnioitetaan kunnallisessa päätöksenteossa ja siten näitä alueita ja reittejä ei tuoda osaksi kuntakaavoitusta. Virkistyskäytön ja ulkoilun hyväksyttävyyttä ei edistä tilanne, jossa vapaaehtoisesta sopimuksellisesta tilasta tuleekin pysyvä juridinen oikeustila kaavoituksen kautta.

MTK, SLC ja Suomen Latu ovat laatineet suositussopimuksen ulkoilureittien perustamisesta ja esitämme, että tämä suositus otetaan vahvemmin osaksi tätä opasta ja eri toimijoita sitoutetaan suosituksen periaatteiden noudattamiseen.

MTK lisäksi haluaa kiinnittää huomiota siihen, että yksityisten metsäalueiden kaavoittaminen on oikeudellisesti harmaalla alueella. Tästä asiasta ei ole toistaiseksi kirjoitettu keskittyen nimenomaan virkistysaluemerkintöihin, mutta Turun yliopiston maankäyttö- ja kiinteistöoikeuden professori Martti Häkkänen on kirjoittanut selvityksen koskien kaavoihin sisältyviä harmaan suojelun elementtejä ja selvityksessä olevat huomiot pätevät myös virkistysaluemerkintöihin (selvitys on sähköpostin liitteenä).


Kohdistuuko kaavoitus yksityiselle vai julkiselle maalle?

Oppaassa ei eritellä kaavoitetaanko virkistysalueita julkiselle tai yksityiselle maalle. Esitämme parannusehdotuksena, että oppaassa erotettaisiin julkisen ja yksityisen alueen kaavoittaminen. MTK:n kokemuksena on, että virkistysalueita usein kaavoitetaan yksityisten maille. Valitettavasti MTK:n kokemuksena on se, että kaikissa kunnissa ei ole sisäistetty lainsäädännöllisiä seuraamuksia tai hyviä käytänteitä koskien yksityisten maiden kaavoittamista. Oppaassa tulisi meidän mielestämme avata näitä.

Nykyisellään kaavoitusviranomaisen ei tarvitse lainsäädännön perusteella olla suoraan yhteydessä maanomistajiin silloin kun yksityisen maata kaavoitetaan. Ympäristöministeriön julkaisussa (Selvitys asiakkaiden kokemuksista maankäytön muutoshankkeissa, Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:33) on todettu, että kaavoitushankkeiden näennäisosallistaminen sekä vuorovaikutteisuuden puute koetaan isoina ongelmina. MTK:n käytännön kokemukset ovat tämän tuloksen mukaisia ja meillä on tiedossa tapauksia, joissa kaavoituksessa on yksityiselle alueelle päätetty kaavoittaa virkistysalueita ja maanomistaja tulee tietoiseksi asiasta vasta vuosien päästä, kun virkistysaluehanketta ollaan aloittamassa. Nämä yllättäen ja kyselemättä maanomistajien maille tulevat virkistysaluemerkinnät eivät edistä hankkeen hyväksyttävyyttä maanomistajien keskuudessa ja monen hankkeen paikallinen sosiaalinen hyväksyttävyys on menetetty huonon kaavoitustiedottamisen takia.

Vaikka lainsäädännössä kunnan ei tarvitse tiedottaa kaavoittamisesta suoraan maanomistajille, monissa kunnissa on tiedostettu se, että tämä minimaallinen tiedottaminen ei ole kaavoitushankkeiden edun mukaista ja sen takia harjoittavat suoraa tiedottamista. Oppaassa on jo hyvin otettu kanta siitä, että paikalliset yhteisöt olisivat hyvä osallistaa virkistysalueiden suunnitteluun. Toivoisimme, että mikäli oppaan on tarkoitus ohjeistaa yksityisen alueen kaavoittamiselle virkistysalueeksi, oppaassa korostetaan maanomistajien osallistamista kaavoitusprosessiin ja suunnitteluun heti alusta alkaen.

Maanomistajien tiedotuksen lisäksi kunnissa ei monesti olla perillä siitä, että yksityisen alueen kaavoittaminen voi johtaa kunnan korvausvelvollisuuteen maanomistajalle. Alueidenkäyttölain 101 § mukaan, jos maanomistaja ei voi yleiskaavamerkinnän takia käyttää maataan kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla, kunta on velvollinen korvaamaan aiheutuneen haitan tai lunastamaan alueen. Tämä pykälä koskee myös virkistysaluemerkintöjä. Osapuolet voivat sopia korvauksista, mutta viimeistään korvaukset määrätään Maanmittauslaitoksen korvaustoimituksessa lunastuslain mukaisessa menettelyssä. Lunastuslain korvausperusteiden uudistus on parhaillaan eduskunnassa. Oppaassa on tuotava selkeästi esille kuntien lunastus- ja korvausvelvollisuus sekä erilaisten kaavamerkintäratkaisujen vaikutus tässä kokonaisuudessa. V-alue merkintä käytännössä voi suoraan johtaa kunnan lunastusvelvollisuuteen ja erityisesti, jos kaavamerkintään sisältyy metsänkäytönrajoituksia. Oppaassa tulee tuoda erilaisia vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia maanomistajille esiin. Myös maisematyöluvan osalta.

Aina kaavoittaessa metsätalousalueita, tulee myös tehdä vaikutustenarvioinnit, jotta kuntapäättäjät ja maanomistajat voivat aidosti arvioida kaavoituksen vaikutuksia elinkeinotoimintaan ja omaisuuden suojaan. Esimerkiksi Tapio Oy:llä on tarjolla kaavoituksen vaikutusarviointia, jossa arvioivat kaavamuutosten ja -ehdotusten metsätalouteen kohdistuvia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia mm. metsätalouden kannattavuuteen, metsäluonnon monimuotoisuuteen, metsien käytön ilmastovaikutuksiin, virkistyskäyttöön, puukauppaan ja työllisyyteen (https://tapio.fi/palvelut/metsa-ja-paikkatieto/metsaanalyysit-ja-laskentapalvelut/).


Kunnan viranomaisten ja kaavoitussuunnittelijoiden velvollisuus ylläpitää jokaisenoikeuksien hyväksyttävyyttä

MTK esittää, että oppaassa korostetaan viranomaisten velvollisuutta ylläpitää jokaisenoikeuksien paikallista hyväksyttävyyttä maanomistajien keskuudessa. MTK:n tiedossa on tilanteita, joissa maanomistajien mailla tai vieressä olevan virkistyskäyttö tai -alue on vaikuttanut maanomistajaan negatiivisesti, mutta kunta ei ole auttanut maanomistajia tai pahimmillaan kunta ei ole ottanut vastuuta aiheutuneista haitoista. Jokaisenoikeudet ovat tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa ja sen takia olisi tärkeää, että kunta pyrkii vähentämään oikeuksien takia aiheutuvia haittoja.

Lisäksi MTK esittää, että kaavoituksen kohdalla korostettaisiin kaavoittajan lakisääteistä velvollisuutta olla aiheuttamatta kohtuutonta haittaa maanomistajille ja tätä tehostettaisiin esimerkkien valossa.


Lisäykset kohtaan 1.3.6 Luonnon virkistyskäyttö yksityisillä mailla

1) Metsänhoitoyhdistyksen (MHY:n) lisääminen osallistuviin tahoihin suunnittelussa

MTK:n toiminta on kentällä jakautunut alueellisiin ja paikallisiin MHY:n ja MTK:hin. MHY:t on keskittynyt metsäpuolen asioihin ja MTK:t maatalousasioihin.

2) Linkit MTK:n virkistysarvokauppa -sivuille ja MTK:n luontoarvot -sivuille

Olemme MTK:lla pyrkineet laajemmin normalisoimaan virkistys-, maisema- ja luontoarvoista sopimisesta, jotta voidaan matalammalla kynnyksellä esim. säilyttää yksityisellä alueella olevia virkistysalueita vapaaehtoisin toimin ja siten, että maanomistaja ei kärsi taloudellisia menetyksiä siitä. Virkistysarvokauppa MTK:n luonnostelema oikeudellinen kehikko, jonka perusteella virkistysarvoista voidaan sopia ja luontoarvot.fi on rakentamamme kauppapaikka näille arvoille.

https://www.mtk.fi/-/virkistysarvokauppa-1 

https://www.luontoarvot.fi/ 

Jenni Hunnakko
Ympäristöjuristi

Juho Ikonen
Maankäytönasiantuntija

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

aiheet: lausunto, suomen ympäristökeskus, luonnon virkistyskäyttö